Koostin elokuussa 2019 löytämieni lehtiuutisten perusteella jutun PÄLKJÄRVI 1941. Juttu kertoo pälkjärveläisten kotiinpaluusta ja elämästä takaisin vallatussa kotipitäjässä syksyllä 1941.
https://palkjarvi.fi/2020/02/04/palkjarvi-1941-lissu-kaivolehto/
Jatkan nyt samalla konseptilla kertoen vuoden 1942 tunnelmista, tapahtumista ja hankkeista. Lehtiuutiset olen kopioinut sanasta sanaan säilyttäen alkuperäisen kirjoitusasun uutisten otsikoita lukuun ottamatta.
Lehtiuutisten lisäksi juttuun sisältyy joitakin poimintoja myös suojeluskunnan arkistosta. Pohjois-Karjalan Suojeluskuntapiirin Piiriesikunnasta tuli pitkin vuotta erilaisia ohjeita ja määräyksiä Pälkjärven Suojeluskunnalle. Paikallispäällikkö P. B. Köhlin puolestaan raportoi Pälkjärven tilanteesta Piiriesikuntaan. Monet kirjeet on varustettu merkinnällä SALAINEN.
Lehtiuutiset ja Suojeluskunnan kirjeet vuorottelevat jutussa aikajärjestyksessä. Suorat lainaukset on kirjoitettu kursiivilla.
- 8.1.1942 Valistusupseeri R. W. Wegeliuksen kirje – Sankarivainajien siirtäminen
Kolmesivuinen, seitsemän osaa käsittävä kirje käsittelee sankarivainajien siirtoja väliaikaisista sankarihaudoista vainajien kotipitäjien sankarihautoihin.
Osa 1. Vainajien siirtäminen perustuu sotamarsalkka Mannerheimin asiassa antamaan lupaukseen ja siirrot suoritetaan Päämajan käskystä, tehtävään erikoisesti varattujen ja varustettujen komennuskuntien toimesta. Päämaja määrää sen järjestyksen, jossa siirrot toimeenpannaan, joten yksityisiin kiirehtimisiin ja erikoispyyntöihin ei voida kiinnittää huomiota.
Osat 2-6 käsittelevät hyvinkin yksityiskohtaisesti sitä kuinka arkkuja ja vainajia tulee käsitellä. Arkkujen avaaminen ja vainajien mädäntyneiden ruumiiden näyttäminen omaisille, varsinkin äidiksi tuleville, tulisi kaikin keinoin estää. Kaiken oli kuitenkin tapahduttava hienotunteisesti. Näin voitaisiin auttaa omaisia säästymään pahoilta järkytyksiltä ja läpi elämän mieleen jääviltä kauhukuvilta. Omaisia kehotettiin muistamaan vainajia sellaisina, kuin he olivat elossa ollessaan.
Väliaikaisissa haudoissa olleita ruumiita ei saanut tuoda kirkkoihin ja kappeleihin siunattavaksi, vaan ne kehotettiin suojeluskuntalaisten toimesta saattamaan varsinaiseen sankarihautaan. Haudat kehotettiin peittämään heti ainakin arkun harjalautaa myöten ja siunaukset toimittamaan vasta sen jälkeen.
Osa 7. Sankarihautoihin haudataan sodassa kaatuneet tai haavoihinsa menehtyneet, pommituksissa surmansa saaneet ja sodan aiheuttamien tapaturmien sekä sodan johdosta välittömästi saatujen tautien tappamat. Henkilöitä jotka ovat kuolleet siviilisairauksien johdosta sodan aikana vaikkakin sotapalveluksessa olleina, ei haudata sankarihautaan. Ehdotonta ohjetta on tosin vaikea antaa, mutta olkoot edellä mainitut viitteet apuna asian edellyttämiä ratkaisuja tehtäessä.
Annikki Ilonen kertoo Pälkjärveläisessä 15/2015 aiheeseen liittyen: Jatkosodan hyökkäysvaiheen ajalta syksyltä 1941 Pälkjärvelle tuotiin rintamalta paljon kaatuneita. Heidät haudattiin tilapäisesti Pälkjärven hautausmaalle pääportin vasemmalle puolelle useaan pitkään riviin. Jokaisella haudalla oli valkoinen puuristi. Kevättalvella valkoisten hankien aikaan, ehkä maalis-huhtikuussa, vainajat arkutettiin uudelleen ja tuntolevyjen perusteella heidät lähetettiin kotipaikkakunnilleen eri puolille Suomea.
19.1.1942 Laatokka – Pälkjärven sankaripatsas seisoo nyt paikallaan.
Seurakunnallinen toiminta on alkanut. Kirkkoherra V. Korvenheimo on jo asunut kauan aikaa Pälkjärvellä. Jumalanpalvelukset toimitetaan säännöllisesti vanhan historiallisen Alahovin salissa. Kirkon venäläiset purkivat valta-aikanaan. Pappila on säilynyt ja kunnostettu. Kirkonkellot ja alttaritaulu ovat pelastuneet, sillä ne vietiin Tohmajärvelle. Kun seurakunta saa kirkon, ne palautetaan siihen. Ehtoolliskalusto on sekin säilynyt ja otetaan kohdakkoin käyttöön. Uruista on pelastunut vain arvokkaimmat tinaputket ym. jotka evakuoitiin turvaan.
(Kuvia voi klikata suuremmaksi)
Vapaussodan sankarivainajien sankaripatsas, joka sekin vietiin Tohmajärvelle, on tuotu ja asetettu takaisin paikoilleen sankarihaudalle. Hiekan taistelun muistomerkin ryssät räjäyttivät ja on se vielä kunnostamatta.
Kansakoulutalot ovat säilyneet ja kunnostetut. Ilmakan ja Makarin kansakoulupiireissä alkaa koulutyö kohdakkoin. Niin olisi se alkanut Kurikankin piirissä, mutta koulutalo paloi äskettäin. Kuten olemme kertoneet , Puikkolan ja Iljalan koulupiireissä, joissa niissäkin koulutalot ovat kunnostetut, ei koulutyötä vielä aloiteta, koska kouluikäisiä lapsia on noissa koulupiireissä vielä vähän.
Lähes puolet Pälkjärven asukkaista, yhteensä 905 henkeä on jo palannut Pälkjärvelle. Asumukset ovat kunnostetut, mikäli niitä on jäljellä ollut. Enemmänkin voisi pälkjärveläisiä saada kotikunnassaan katon päänsä päälle kuin mitä siellä nyt on.
Karjaa on tuotu Pälkjärvelle seuraavat määrät: hevosia 181, lehmiä 336, nuorta karjaa 26, sikoja 27, lampaita 42 ja joitakin kanojakin.
Elämä kulkee jo normaalista rataansa. Metsätöitä tehdään ja Pälkjärvi alkaa vähitellen saada entisen näkönsä. Vain rauniot, tyhjä kirkon paikka jne. muistuttavat, että tämäkin kaunis kunta oli hetken vieraan vallan alaisena ja koetettiin muuttaa itämaiseksi kaikella kiireellä.
Alahovin arvokkaat historialliset huonekalut, maalaukset, kirjasto jne. evakuoitiin ajoissa ja niitä on mm. Helsingissä ja Tohmajärvellä. Ensi kesäksi aiotaan Alahovi panna entiseen kuntoonsa ja sen omistajat viettävät kesänsä tässä maakuntamme ainoassa kaksisatavuotisessa hovissa.
Alahovi on perintötila Pälkjärvellä. Kartano on kauan kuulunut von Fieandt-suvulle. Sen nykyinen omistaja on rouva Lotten Arppe, os. von Fieandt. Puinen päärakennus on 200 vuotta vanha ja siinä on yöpynyt keisari Aleksanteri I. Pinta-ala on 1797,44 ha, josta 143,11 ha viljeltyä.
6.2.1942 Laatokka – Elämä elpyy
Makarin kansakoulussa on opetus alkanut. Opettajana on koulun opettaja, rouva Maikki Leini.
Pälkjärvellä ei ole sanottavaa pulaa heinästäkään, sillä se määrä mikä heinää saatiin kokoon, riittänee sille karjalle, joka on pitäjään saatu.
Elämä elpyy nopeassa tahdissa. Uskoa uuteen parempaan päivään on antanut kansakoulujen työn alkaminen, joka antaa normaalielämän tuntua sekä lapsille että heidän vanhemmilleen.
21.2.1942 Laatokka – Höyrykaappi
Arvioimislautakunta on aloittanut työnsä Pälkjärvellä. Lautakuntaan kuuluvat maatalousneuvoja N. Koskivirta, maanviljelijät V. Mattila ja J. Avonius.
Muista Pälkjärven kunnan kuulumisista mainittakoon, että kuntaan rakennetaan parhaillaan höyrykaappia, jossa sotasaalishevosista voidaan höyryyttää ”kapi” pois.
28.2.1942 Laatokka – Kansakoulut
Pälkjärven kunnankin kansakouluolot on saatu järjestetyksi täksi kevätlukukaudeksi. Sinne on hyväksytty yläkoulunopettaksi Ilmakkaan Hilma Airaksinen, Kurikkaan Irja Kivinen ja Makariin Maikki Leini sekä alakoulunopettajaksi Ilmakkaan Kerttu Pailamo. Edellä mainitut yläkoulunopettajat ovat aloittaneet jo toimintansa, ja Ilmakkaan hyväksytty alakoulunopettaja aloittaa toimintansa ensi kuun alussa. Ensin oli aikomuksena panna käyntiin myöskin Kurikan ja Makarin alakoulut, mutta opettajain saannin vaikeuduttua siitä luovuttiin. Iljalan, Jeron ja Pälksaaren koulupiireissä on vielä niin vähän oppilaita, ettei näiden koulujen käyntiinpanoa ole voitu ajatella.
16.4.1942 Laatokka – Surujuhla
Vaikuttava surujuhla oli Pälkjärvellä lauantaina, jolloin siellä siunattiin 6 suomalaista ja 5 saksalaista sankarivainajaa.
Annikki Ilonen kertoo Pälkjärveläisessä 15/2015 aiheeseen liittyen: Pälkjärveläiset vainajat ja viisi saksalaista sotilasta haudattiin yht`aikaa Pälkjärven sankarihautausmaalle, saksalaiset omaan riviinsä. Korvenheimo suoritti siunaamisen ja muistotilaisuus pidettiin Alahovissa.
Suojeluskunnan arkistosta löytyneessä listassa saksalaiset on kirjattu haudatuiksi 1.11.1942 samaan aikaan kuin 10 talvisodassa kentälle jäänyttä pälkjärveläistä. Epäilen että päivämäärän kohdalla on painovirhe. Tämän jutun loppupuolella on Karjalaisen artikkeli ”Mieliinpainuva kotiinpaluujuhla”, jonka yhteydessä siunattiin nuo 10 kentälle jäänyttä. Saksalaisia ei jutussa mainita. Mielestäni Annikin lausuma tukee tuota Laatokka-lehden ilmoitusluontoista uutista.
26.4.1942 P-Karjalan Sk. piirin Esikunnan kirje – Lomauttaminen maataloustöihin
Kirjeessä ilmoitetaan että Pälkjärvelle on lomautettu määräajaksi kahdeksan alokasta (varusmiestä) maataloustöihin. Lomautuksen kesto on enintään kaksi kuukautta, mutta miehet voidaan kutsua aikaisemminkin palvelukseen. Lomautettujen tulisi olla kuitenkin viimeistään 1.7.1942 koulutuskeskuksessaan.
Lomautetut olivat 1923 syntyneitä 18-19 vuotiaita nuorukaisia pitäjän eri kylistä. Heille oli tarkat ohjeet ja säännöt joita oli noudatettava. Oli ilmoittauduttava kunnan työvoimapäällikölle ja varusteet oli luovutettava viikon sisällä paikalliselle suojeluskunnalle.
Työvoimapäälliköille ja työnantajille huomautettiin: Ellei lomautettu noudata työnantajansa tai kunnan työvoimapäällikön antamia määräyksiä suoritettavien töiden suhteen, on asiasta viipymättä ilmoitettava P-Karjalan Suojeluskuntapiirin Esikunnalle, sillä tällaiset miehet tullaan kutsumaan takaisin palvelukseen.
Edellä mainitusta voi tehdä sen johtopäätöksen että alokkaat joutuivat työskentelemään kotikylänsä kaikilla tiloilla missä työvoimasta oli puutetta. Työskentely pelkästään kotitilalla ei riittänyt.
Elo-syyskuussa maataloustöihin lomautettuna oli 14 miestä, joista viisi oli 1923 syntyneitä alokkaita. Muut lomautetut olivat syntyneet vuosina 1903-1919. Lomautettujen oli palattava palvelukseen 30.9.1942.
16.6.1942 Laatokka – Seurakunnallisen elämän elvyttäminen
Asessori Helle piti lauantaina Pälkjärvellä kirkkohallintokunnan kokouksen, jossa neuvoteltiin seurakunnallisen elämän elvyttämisestä.
Vainolainen hävitti ja purki Pälkjärven kirkon vieden sen rakennuspuut Pälksaareen. Tällä hetkellä Pälkjärven Alahovin juhlasali on väliaikaisena kirkkona ja siinä pidetyssä jumalanpalveluksessa sunnuntaina asessori Helle piti lohdutusrikkaan saarnan siirtoväelle.
Asessori Helle ehdotti, että seurakunta rakennuttaisi väliaikaisen kirkon. Seurakunta onkin tällaisen hankkeissa. Se rakennetaan kunnalta saatavasta vanhasta rakennuksesta hautausmaan lähelle. Sitä voidaan sitten pitää siunauskappelina, kun vakinainen kirkko saadaan joko puusta tai tiilistä rakennetuksi.
Pälkjärven seurakunnan virka-asunto on säilynyt sodan hävityksiltä. Se on nyt kunnostettu ja siinä asuu kirkkoherra V. Korvenheimo.
Hautausmaata, jonka vihollinen jätti raiskattuun kuntoon, on kunnostettu. Ensi maanantaina, t. k. 22. päivänä, pidetään uudet raivaustalkoot.
Seurakunnalliseen elämään ja toimintaan oli asessori Helle tyytyväinen. Pälkjärvellä onkin jo 1400 henkeä. Rauhanvuosina kohosi Pälkjärven seurakunnan lukumäärä 2000 henkeen, joten suuri osa heistä on jo palannut, koteihinsa, joista suuri osa on onneksi säilynyt vihollisen hävitykseltä.
17.6.1942 P-Karjalan Sk. Piirin Esikunnan kirje – Täitorjuntaa
Käskyistä ja määräyksistä huolimatta esiintyy joissakin miehissä edelleen täitä. Tämä osoittaa, että yksiköiden ja osastojen päälliköt eivät vieläkään ole täydellä tarmolla käyneet täiden torjuntaan.
Käsken yksiköiden ja osastojen päälliköiden tästä alkaen kerran viikossa pitämään täitarkastuksen osastojensa aliupseereille ja miehille. Samalla kiellän laskemasta lomalle ketään sellaista puolustusvoimissa palvelevaa henkilöä, jota ei välittömästi ennen lomalle lähtöä ole todettu varmuudella täistä vapaaksi. Lomatodistukseen on merkittävä päivämäärä ja ”täistä vapaa”. Kielto ulottuu myös kotiuttamisiin ennen kuin täipuhtaudesta on varmistuttu, sekä samoin komennuksiin.
Kirjeen allekirjoittajina ovat majuri Aarne J. Rainio ja kapteeni V. Poutiainen.
18.6.1942 Laatokka – Pälksaaren piirimielisairaalassa korjataan ja viljellään
Pälksaaren sairaalan isännöitsijä E. M. Eskelinen kertoo:
Puolustusvoimamme valtasivat Pälksaaren, kuten muistetaan 11 kuukautta takaperin. Ryssä tuhosi paetessaan useita rakennuksia kokonaan, mm. ylilääkärin ja taloudenhoitajan asunnot sekä maatilan rakennukset suurimmalta osalta. Sairaalarakennuksiakin osittain tuhoutui, pahimmin niistä rantarakennus. Vanha päärakennus ja lämpökeskus sekä useita pienempiä rakennuksia. Jäljelle jääneet rakennukset ovat olleet valtauksesta saakka ja ovat edelleenkin puolustusvoimien käytössä.
Jälleenrakennustyöt pantiin alulle jo marraskuun lopulla, jolloin ryhdyttiin korjaamaan rantarakennusta. Työt ovat monista tarveaine, kuljetus ja työvoimavaikeuksista huolimatta edistyneet niin, että heinä-elokuun vaihteessa saataneen rakennus asuttavaan kuntoon. Kannattanee mainita, että vaikka rakennuksessa on tuhon jäljeltä pystyssä ulkoseinät, välikatot, osa väliseiniä, lämpö- ja vesijohto sekä kellarikerros, korjauskustannukset nousevat ainakin yhtä suuriksi kuin koko rakennus maksoi v.1934 rakennettaessa.
Samanaikaisesti on pantu alulle maatilan rakennustyöt ja saatu yksi rakennus ja sikala katto päälle. Seuraavina joutuvat työn alle lämpökeskus ja navettarakennus, joka viimemainittu on kokonaan tuhoutunut. Aiotaanpa saada lähiviikkoina käyntiin oma sirkkelisahakin, jonka avulla saadaan lautatavaraa ryssien kaatamista tukeista
Rakennustöihin on käytettävissä kuluvan vuoden aikana noin 2,5-3 miljoonaa markkaa.
Paljon touhua on ollut myöskin viljelystöiden alullepanossa. Ennestään hyvänpuoleisessa viljelyskunnossa olleet ja mm. salaojitetut pellot ovat täynnään telttapohjia, korsuja, juoksuhautoja, ampuma- ja juoksuratoja sekä piikkilanka-aitoja. Raivaus ja tasoitus on ollut ensimmäinen tehtävä. Kevätviljalle on saatu kylvetyksi n. 16 hehtaaria. Siementä on saatu riittävästi, paisi perunaa, jota tulee kylvöön ainoastaan n. 5000 kiloa. Suunnitelmiin kuului kylvää 8000 kiloa. Erotus on korvattu lantulla. Kevättöissä on ollut paljon sotilashallinnon toimittamista traktoreista.
Kylvöt ovat, mikäli vielä voi päätellä, lupaavalla alulla. Rikkaruoho, varsinkin juolavehnä, on ”vuokralaisen” aikana levinnyt tavattomasti ja tullee olemaan pitkäaikainen vieras.
Puutarha on myöskin ammattihenkilön hoidossa ja toimittanut huomattavan määrän taimia ympäristön asukkaille. Ajan merkkinä mainittakoon tupakan taimien suuri kysyntä ja olemmekin jo koettaneet tehdä parhaamme sen pulan torjumiseksi.
Kontiolahden Paiholassa sijaitsevia tiloja viljellään myöskin omaan laskuun ja on siellä kylvössä n. 8 hehtaarin ala.
Kuten jo edellä mainittiin, valmistuu rantarakennus Pälksaaressa heinäkuun aikana. Sen jälkeen voitaneenkin jäljellä olevat potilaat siirtää Paiholasta Pälksaareen ja saman tien maatalous elävine ja muine irtaimistoineen.
Tämän kuun 9-10 päivinä toimitti valtiovarainministeriön asettama sotavahinkojen arvioimislautakunta (asetettu sairaaloiden arvioimista varten) sairaalan rakennuskiinteistöjen sotavahinkojen arvioinnin. Viljelysmaiden vahingot arvioi Pälkjärven kuntaan asetettu lautakunta muutamia päiviä aikaisemmin ja metsien arvion toimittavat erikoisammattimiehet myöhemmin. Kun uusi korvauslaki on vasta valmisteilla, ei vahinkojen suuruutta markoissa vielä voi määrätä.
19.9.1942 Laatokka – Onnettomuus
Lauantaina klo 3 aamulla tapahtui Matkaselän asemalla onnettomuus, joka vaati ihmishengen. Eräs Pälkjärveltä kotoisin oleva naishenkilö yrtti edehdyksessä nousta Äänislinnan pikajunaan sen liikkeellä ollessa, mutta hätääntyi ja jäi vaunujen väliin. Tällöin hänen toinen jalkansa katkesi polvea myöten ja toinen jalkaterästä. Nainen saatettiin Pälksaaren sairaalaan, mutta matkalla sinne hän kuoli.
24.9.1942 Laatokka – Emäntäpäivät
Emäntäpäivät pidettiin Pälkjärven Marttayhdistyksen toimesta sunnuntaina syyskuun 20 päivänä kirkonkylän Alahovissa. Pitäjän eri puolilta martat kokoontuivat ja osallistuivat jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen oli korviketarjoilu.
Varsinainen emäntäpäivien ohjelma alkoi klo 13 virrellä ”Taas siunattu päivä nyt nouseepi”. Opettaja Anni Kilpiranta piti alkajaispuheen, jossa hän ilmitoi ilon siitä, että ovat saaneet palata evakkomatkoiltaan sammuneina olleita kotiliesiään vaalimaan. Lausuntaa esitti kerhoneuvoja Laura Lehtinen ja opettaja Irja Kivinen lauloi muutamia lauluja opettaja Saimi Rouhiaisen säestyksellä. Erittäin valaisevan esitelmän pula-ajan ruuista piti konsulentti Puomilahti. Marttakuoron kaiuteltua lauluja, piti konsulentti Lahti esitelmän vihannes- ja juurikasvien säilönnästä ja säilytyspaikkojen kunnostamisesta. Martat saivat esitelmästä monta hyvää neuvoa syksyn sadon korjuun ollessa parhaillaan käsillä. Aurinkoisen syyspäivän kallistuessa iltaan lopetettiin emäntäpäivät virrellä ”Sun kätes, Herra, voimakkaan”.
Marttojen vieraiksi saapuneet konsulentit Puomilahti ja Lahti järjestävät eri puolille pitäjää pula-ajan ruoanlaittokursseja.
4.10.1942 Köhlinin kirje Piiriesikuntaan – Sotavankien työpaikat
Liittymiskirjelmään viitaten ilmoittaa suojeluskuntamme seuraavaa: Sotavangit on tuotu tänne Värtsilästä sotavankileiriltä 10. Vankien yhteinen lukumäärä on 104 miestä ja on vangit täällä sijoitettu neljään pienempään leiriin seuraavasti: Ilmakassa K. Rouhiaisen talossa 28 miestä, Iljalassa T. Juvosen talossa 34 miestä, Jerossa E. Skuttnabin talossa 30 miestä ja Pälksaaren Piirimielisairaalassa 12 miestä. Yhteensä 104 miestä.
Vangit työskentelevät pääasiassa maataloustöissä yksityisten talollisten tiloilla 1-3 miehen ryhmissä. Työnantajina ovat yksityiset maanviljelijät ja Piirimielisairaalan jälleenrakennustyömaa.
Vartiointi on järjestetty sotavankileiri 10. toimesta siten, että kultakin leiriltä vartijat luovuttavat vangit aamuisin työnantajille. Työnantajien on itsensä vartioitava vankeja työaikana ja tuotava vangit yöksi leirien vartiomiesten vartiointiin.
Vangit ovat saapuneet tänne syyskuulla 1941. He viipyvät täällä (jos annetaan olla) tapahtuvaan vankienvaihtoon saakka, sillä työnpuutetta ei lähitulevaisuudessa tule olemaan.
23.10.1942 Karjalanmaa – Pälksaaren hoidokit
Jälleenrakennustyöt Pälksaaressa ovat edistyneet sikäli, että Paiholassa olleet hoidokit, luvultaan 53, voitiin siirtää tämän kuun 15. päivänä takaisin Pälksaareen. Sairaalan tilapäisen sijoituspaikan Paiholan rakennukset on vuokrattu Suoniemen kansakoulua varten.
23.10.1942 Karjalanmaa – Pälkjärven sähköistämishanke toteutumassa
Pälkjärven kunnan sähköistämisasia oli ensi kerran vireillä noin viisi vuotta sitten. Erinäisten seikkojen vuoksi asia kuitenkin silloin raukesi. Uudelleen otettiin asia esille viime syksynä, mutta tällöinkään ei päästy alkua pitemmälle. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että vuosikausia vireillä ollut sähköistämishanke saadaan toteutetuksi. Perjantaina pidettiin kunnantalossa asianharrastajain kokous, jossa päätettiin, että ryhdytään pikaisiin toimiin sen hyväksi, että pian saataisiin ”valoa pimeyteen”.
Kokouksessa, jonka puheenjohtajana toimi kunnan hoitokunnan puheenjohtaja Eino Kortelainen ja sihteerinä maatalousjohtaja Lauri Kivinen. Valittiin 5-miehinen toimikunta, jonka tehtäväksi tuli hankkia selvyys siitä, miten paljon on valo- ja voimavirran tarvitsijoita ja missä määrin on mahdollisuuksia sähkötarvikkeiden saamiseen. Tähän toimikuntaan tulivat maatalousjohtaja Lauri Kivinen (kokoonkutsujana) sekä tilanhoitaja August Suominen, maanviljelijä Eetu Rouhiainen, rakennusmestari J. Asikainen ja tilanhoitaja T. Pelkonen.
Kun toimikunta on suorittanut edellä mainitut tehtävät, pidetään uusi kokous, jossa perustetaan joko sähköosuuskunta tai -yhtiö. Muuten voimakysymys on jo ratkaistu, sillä Wärtsilä-yhtymä, jonka voimalinja kulkee halki pitäjän, on suhtautunut tehtyyn esitykseen myönteisesti.
23.10.1942 Karjalanmaa – Mylly pyörimään ja saha käymään
Pälkjärven sähköistämishankkeen avulla on tarkoituksena valon ohella saada myöskin mylly pyörimään ja saha käymään.
Kuten toisessa paikassa lehteämme kerrotaan, on Pälkjärven sähköistämishanke toteutumassa. Saadaksemme tietoja siitä, voidaanko hankkeen toteutumisen kautta saada sähkö palvelemaan seutukunnan väestöä myöskin voiman antajana, asetuimme yhteyteen kunnan hoitokunnan puheenjohtaja Eino Kortelaisen kanssa ja tiedustelimme häneltä asiaa. Maanviljelijä Kortelainen kertoi seuraavaa:
”Kuntamme sähköistämishankkeen toteuttamisen kautta saadaan kaivatun valon ohella myös myllyt pyörimään ja sahat käymään. Tämä onkin mitä toivottavinta, sillä myllyä kaivataan paikkakunnallemme kovasti. Sitä osoittaa sekin, että pitäjämme maanviljelijäin myllymatkat ovat nykyisin keskimäärin noin 30 kilometriä pitkät. Pitäjämme eteläpään ja keskiosan viljelijät käyvät myllyssä Ruskealassa, länsipuolen viljelijät Tohmajärvellä ja pohjoispään peltomiehet Värtsilässä.”
Onko myllyä varten jo koneisto hankittu? – ”Paikkakunnallamme oli ennen sotia osuusmeijerin mylly, joka kuitenkin jossain määrin tuhoutui ja rakennukset ovat vieläkin viholaisen jäljiltä kunnostamatta. Myllyn omistaa nyt Värtsilän Maito-osuuskunta, jonka taholta onkin luvattu se kunnostaa mahdollisimman pian. Rakennustarvikkeiden ja työvoiman puute vaikeuttaa asian toteuttamista kuitenkin jossain määrin. Meijerikoneet ovat kyllä jo paikan päällä. Näin ollen tuntuu todennäköiseltä, että myllykysymys saa toivotun ratkaisun aivan lähiaikoina.”
Onko pitäjänne maanviljelijäin työsaralta jotain erikoisempaa mainittavaa? – ”Pitäjämme maataloustyöväestön osalta olisi paljonkin kerrottavaa, mutta tällä kertaa haluaisin mainita vain erään sellaisen kysymyksen, joka ansaitsee laajempaakin huomiota osakseen. Viime elokuun lopulla pitäjässämme vallinnut hirmumyrsky ja raesade tuhosi nimittäin paljon viljelyksiä. Nyttemmin laaditun luettelon mukaan on raesadetuhoja ollut kaikkiaan 111 talon viljelyksillä ja lukuisien talojen viljat joutuivat tuhon omaksi aivan 100-prosenttisesti. Näin ollen on nyt ostokorttien varassa useita sellaisiakin taloja, joissa ilman mainittua tuhoa olisi ollut viljaa jopa yli oman tarpeenkin. Mutta luonnonvoimille ei mahda tavallinen ihminen mitään. Niinpä toivotaankin nyt vain, että valtiovalta ojentaa auttavan kätensä kaikille viljelijöille, jotka mainitusta raesateesta ovat joutuneet kärsimään.”
3.11.1942 Karjalainen – Mieliinpainuva kotiinpaluujuhla
Viime sunnuntaita vietettiin Pälkjärvellä kotiinpaluujuhlana, jolloin samalla talvisodassa kentälle jääneet sankarivainajat siunattiin viimeiseen lepoonsa.
Kello 10 kokoonnuttiin jumalanpalvelukseen Alahovissa, jossa kirkkoherra V. Korvenheimo piti juhlasaarnan.
Kello 12 siirtyi kirkkoväki ja sankarivainajien omaiset sankarihaudalle, jonne suojeluskuntaosasto luutnantti Erkki Rouhiaisen johdolla oli asettunut, tuoden mukanaan Pälkjärven suojeluskunnan ja rintamamiesten liput. Sk. osasto ampui kunnialaukaukset.
Kun paikkakuntalaisten muodostama sekakuoro kanttori M. Kilpirannan johdolla oli laulanut ”Mä kuljen kohti kuolemaa”, astui hautakummun ääreen kirkkoherra Korvenheimo puhuen lohdutuksen sanoja vainajan omaisille. Samalla hän siunasi viimeiseen lepoon seuraavat talvisodassa 1939-1940 kentälle jääneet sankarit: kers. Erkki Seppänen, alikers. Väinö Määttä ja alikers. Pekka Jeskanen, sekä sotamiehet Viljo Moilanen, Emil Moilanen, Reino Seppänen, Erkki Riikonen, Toivo Koljonen, Hemmi Immonen ja Väinö J. Haaranen.
Kuoro lauloi ”Vaipuos vaivu”, ja sitten vainajien omaiset toivat seppeleensä hautakummulle kunkin vainajan muistoristin kohdalle. Pälkjärven suojeluskunnan ja lottien yhteisen seppeleen laskivat paikallispäällikkö P. Köhlin ja lotta A. Kilpiranta. Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin kunnioituksen ilmitoi valistusohjaaja, luutnantti R. G. Wegelius, puhuen valikoiduin sanoin sankarien työstä ja sen velvoituksista. Pälkjärven kunnan hoitokunnan seppeleen laskivat mv. Juho Avonius ja lotta H. Sormunen. Rintamamiesten tervehdyksen toi esikunnan jäsen M. Hämäläinen ja kotiseudun kansalaisten seppeleen laski lotta A. Kilpiranta. – Kuoro lauloi laulun ”Mailleen päivä läksi” ja yhteisesti laulettiin virsi ”Sun haltuus rakas isäni”, jonka jälkeen siirryttiin Alahoviin, jossa lotat tarjoilivat virvokkeita vainajien omaisille ja yleisölle.
Kello 13.30 alkoi Alahovissa päiväjuhla. Aluksi laulettiin virsi ”Oi kuningasten kuningas”. Opettaja Toivo Leini piti avajaispuheen kosketellen siinä tämän kohtalokkaan ajan antamia opetuksia ja herätteitä erikoisesti jälleenrakennustoiminnan kannalta.
Lotta Saimi Rouhiainen lauloi opettaja Leinin säestämänä laulut ”Kylvä” ja ”Kesäyö kirkkomaalla”. Lotta Anni Kilpiranta lausui vaikuttavasti Runebergin runon ”Pilvenveikko”. Opettajat Saimi Rouhiainen ja Irja Kivinen esittivät kaksinlauluna ”Kiitä Jeesusta ain” ja ”Muuttolintu lentää”.
Tilaisuuden juhlapuheen piti valistusjohtaja, luutnantti R. G. Wegelius, palauttaen mieliin talvisodan vaiheet ja evakkoajan koettelemukset, joista Jumala kuitenkin niin pian oli vapautuksen suonut. Puhuja tulkitsi kotiin palanneiden ilon ja tulevaisuususkoisen mielialan sekä erikoisesti Karjalan kansan kyvyn kestää rajan kirojen aiheuttamat rasitukset. Nyt eletään jälleen päivännousun aikaa, kunnostetaan koteja ja hoidetaan kotiseutua entistä ehommalla rakkaudella onnellisempaa tulevaisuutta silmälläpitäen. – Rohkaiseva ja kohottava puhe herätti kuulijoissa syvää vastakaikua.
Sekakuoro viritti lopuksi laulun ”Mä lakkaamatta laulelen, maan murheita en muista”.
Näin oli päiväjuhlan ohjelma päättynyt. – Lotat tarjoilivat edelleen virvokkeita ja tauon jälkeen jakoi paikallispäällikkö P. Köhlin talvisodan vapaudenmitaleja ja muistomitaleja suurelle pitäjäläismäärälle.
Illan pimetessä talontäyteinen yleisömäärä siirtyi koteihinsa. Juhlassa mukana olleiden mieliin jäi pysyvä ja rohkaiseva tietoisuus siitä, että edelleenkin jokainen uusi päivä yhä varmistaa kansamme onnellista ja parempaa tulevaisuutta työn ja uhrien kautta.
12.12.1942 Sk:n paikallispäällikkö Köhlinin ilmoitus – Sotavangit
Sotavankien vahvuus ja sijoitus Pälkjärvellä on seuraava: Ilmakan leirillä 12 vankia, Iljalan leirillä 8 vankia, Jeron leirillä10 vankia ja Pälksaaressa 6 vankia. Yhteensä 36 vankia.
Vangit on annettu tänne Värtsilästä sotavankileiriltä 10. Vangit ovat yksityisten jälleenrakennustöissä ja saavat työnantajilta ruuan. Vankien vartioinnista huolehtivat työnantajat ja on siinä osittain käytetty myöskin palkattuja vartiomiehiä kuten Is-miehiä ym. luotettavia henkilöitä.
Pälkjärvellä oli viimeisen puhelinilmoituksen (21.11.1942) mukaan töissä 70 vankia vaan niistä on sotavankileirin määräyksestä palautettu Värtsilään 34 vankia joten täällä on nykyisin siis 36 sotavankia.
16.12.1942 Kirje Maaningan Suojeluskunnalle – Flyygelin myynti
Maaningan Suojeluskunnan taloudenhoitaja M. Voutila on meille ilmoittanut, että hän on saanut myydyksi suojeluskuntamme omistaman flyygelin. Suojeluskuntamme pyytää kiittää Voutilaa hyvin suoritetusta toimeksiannosta ja ilmoittaa samalla, että flyygelistä saadut rahat 2500 markkaa voidaan lähettää suojeluskunnallemme.
Kirjeen allekirjoittajana on paikallispäällikkö, vääpeli P. B. Köhlin.
Mottitalkoot
Lopuksi vielä hieman mottitalkoista, joihin osallistuttiin myös Pälkjärvellä. Minulla on niistä muistona äitini jäämistöstä löytynyt mottikirves.
Mottitalkoot oli jatkosodan aikana talkootyönä toteutettu vapaaehtoinen polttopuunkorjuukampanja. Nimi tulee puun tilavuusyksiköstä motista. Toistuvien mottitalkoiden alkusysäyksenä olivat laskiaistiistaina 1942 järjestetyt laskiaistalkoot. Niiden tarkoituksena oli helpottaa esimerkiksi invalidien, sotaleskien ja muiden ”vähäväkisten” talouksien sotaoloissa kokemaa polttopuupulaa. Mottitalkoista tuli tunnetuimpia jatkosodan kuluessa järjestetyistä talkookampanjoista.
Aiheesta lisää:https://fi.wikipedia.org/wiki/Mottitalkoot
