Pitäjäesittely

Videotallenne Pälkjärven pitäjäesittelystä Karjalan Liiton ja Pitäjäyhdistysten Liiton tilaisuudessa 17.11.2021

Videon pituus 53min


Alla oleva diasarja kertoo Pälkjärvestä ja sen historiasta




Hallinnollisesti laajimmillaan pitäjä lienee ollut 1700 -luvun alussa. Uudenkaupungin rauhassa v.1721 Pälkjärvestä tuli rajapitäjä siten, että valtakunnan raja halkoi sen kahtia. Pitäjä menetti Venäjälle 7 kylää, tynkäosa jäi Suomen puolelle.

Viimeinen rauhanaikainen alueluovutus koettiin vuoden 1936 alussa, jolloin osa kylistä siirrettiin Värtsilän kuntaan ja Jänisjärven itäpuolelta Pälkjärvelle jäänyt pieni nurkka, Luopasniemi Soanlahden kuntaan. 


Jänisjärven arvioidaan syntyneen noin 700 miljoonaa vuotta sitten meteoriitin iskeydyttyä, syntyneen kraatterin läpimitaksi on arvioitu 14 kilometriä.

Jan Dobrowolski esittää kappaleen Jänisjärven laineet


Pälkjärven alue kuului ensin Novgorodi vaikutuspiiriin (Novgorodin tasavalta 1136 – 1478) ja 1500 luvun alkupuolelta Moskovan suurruhtinaskuntaan. 1617 Stolbovan rauhassa Pälkjärvi liitettiin Ruotsiin. 1721 Uudenkaupungin rauhassa Pälkjärvi menetti puolet alueestaan Venäjälle. 1809 Haminan rauhassa Pälkjärvi liitettiin Venäjään. Pälkjärvi kuului Suomen suurruhtinaskuntaan 1809 – 1917 ja itsenäiseen Suomeen 1917 – 1944.


Ruotsissa otettiin 1634 käyttöön läänijaotus ja se säilyi vain vähäisin muutoksin myös Suomen suurruhtinaskunnassa 1809 – 1917. Vuonna 1837 maaherran nimi muutettiin kuvernööriksi. Venäjän kielessä Suomen läänejä nimitettiin kuvernementeiksi.


Pälkjärven taistelu eli Hiekan taistelu käytiin Suomen sodan aikana 9. elokuuta1808 Pälkjärvellä Pohjois-Karjalassa. Vastakkain olivat majuri Carl Wilhelm Malmin johtama ruotsalais-suomalainen joukko joka koostui 250 sotilaasta ja 400 pohjoiskarjalaisesta talonpojasta sekä kenraali Aleksejevin 1300 miehen venäläisosasto.

Esi-isäin muistolle Pohjois-Karjalassa



Joensuun – Sortavalan rautatie kulki pitäjän länsiosan läpi pohjois-eteläsuunnassa. Tällä rataosalla Pälkjärven alueella olivat Pälkjärven ja Pälksaaren pysäkit, kummallekin matkaa kirkonkylän keskustasta 8 km. Lisäksi Matkaselän – Suojärven rata kulki pitäjän etelärajan tuntumassa, joten matka eteläosasta pitäjää Matkaselän asemalle jäi alle 10 km, Pirttipohjan pysäkille kertyi matkaa noin 5…6 km.

Sortavalan – Joensuun välinen maantie haarautui Pälkjärven keskustassa kahteen suuntaan, vanhempaa vallanmaantietä Tohmajärven kautta ja uudempaa Värtsilän kautta Joensuuhun. Valtamaantien lisäksi pitäjässä oli useita paikallismaanteitä.


Elinkeinorakenteeltaan Pälkjärvi oli täysin maatalousvaltainen. Teollisuutta pitäjässä oli tuskin nimeksikään. Ainoana teollisuuslaitoksena voitiin pitää 1902 perustettua osuusmeijeriä ja sen yhteydessä toiminutta myllyä ja pärehöylää.

Maatalous oli pienviljelysvaltaista, mutta varsin kehittynyttä. Pälkjärvi oli kohonnut kokoonsa nähden maakunnan vankimmaksi karjatalouspitäjäksi. Voin ja siitoskarjan lisäksi pitäjä oli jo varhain tullut kuuluisaksi myös korkeatasoisesta apilastaan, jonka siemeniä viljeltiin järjestelmällisesti myyntiin useita tuhansia kiloja vuosittain.

Pysyviä työpaikkoja tarjosi eniten Pälksaaren piirimielisairaala. Muita pysyviä työpaikkoja oli yleensä vain koululaitoksen, kaupan, hallinnon ja kirkon piirissä.

Palkkatyötä haettiin lähinnä Värtsilän tehtaalta, Matkaselän sahalta ja Ruskealan marmorilouhokselta. Lisäksi talviaikaan metsäsavotat tarjosivat jonkin verran hakkuu- ja ajotöitä.

Sivuelinkeinoina harjoitettiin metsästystä ja kalastusta. Etenkin pitäjän itäisten kylien asukkailla oli äärellään laaja ja kalaisa Jänisjärvi, jolla kalastettiin runsaasti sekä kesällä että talvella.



Vapaata sivistystyötä tekivät vilkkaasti toimivat opintokerhot. Lukuintoisia varten kunnalla oli oma kantakirjasto, jolla oli piirikirjastot Ilmakassa, Kurikassa ja Naatselässä. Vuonna 1934 opettaja Leini teki aloitteen pitäjänmuseon saamiseksi. Museorakennukseksi saatiin entinen verovilja-aitta Alahovista ja pitäjällä toimeenpantu esinekeräys tuotti niin rikkaan tuloksen, että museo voitiin avata.

Maanpuolustustyötä teki aktiivisesti suojeluskunta, jonka paikallispäällikkönä toimi res. luutn. Eljas Kivinen. Suojeluskunnan tärkeä yhteistyökumppani oli Lotta-Svärd -yhdistys, jota johti opettaja Irja Kivinen. Molemmilla järjestöillä oli myös toimivat nuoriso-osastot.

Pitäjän ainoa toimiva työväenyhdistys oli Iljalan työväenyhdistys, joka toimi Ilmakassa.



Lähtöön varustautumisaikaa oli vain muutama päivä. Ensimmäisenä nautakarja hoitajineen laitettiin matkaan vailla selvää määränpäätä. Pienkarja jouduttiin yleensä teurastamaan ja jättämään kiireen vuoksi suurimmaksi osaksi paikoilleen. Pääosa irtaimistosta ajettiin suuriin röykkiöihin tien viereen mahdollista jatkokuljetusta varten. Ihmisillä ja tavaroilla lastatut hevoskuormat suuntautuivat pitäjän eri osista valitsemiaan teitä pitkin kohti länttä. Muu osa väestöstä huolehdittiin eri kokoamispisteiden kautta joukkokuljetukseen kohti tietymätöntä evakuointipaikkakuntaa.

Raili Heinaro kertoo talvisodan evakkomatkasta



Karjalan Armeija aloitti hyökkäyksensä jatkosodassa torstaina 10. päivänä heinäkuuta 1941 ja seuraavan sunnuntain iltaan mennessä Pälkjärvi oli vallattu. Jo kymmenen päivän kuluttua eli 23.7. kunnanhoitokunnan edustajat kävivät sotilasviranomaisten kutsusta tutustumassa pitäjän tilanteeseen. Takaisin vallattujen alueiden hallintoa varten perustettiin elokuun alussa Laatokan Karjalan sotilashallintopiirit ja näiden alaisuuteen kunnanesikunnat. Pälkjärven kunnanesikuntaan kuului kuusi varsinaista jäsentä; kunnanpäällikkönä Martti Kilpiranta, maatalousjohtajana Lauri Kivinen apulaisenaan Aug. Levänen, siirtoväen huoltojohtajana Toivo Pelkonen, väestönsiirron johtajana Matti Ryynänen, poliisijohtajana Martti Hämäläinen ja kansanhuollon johtajana Eino Kortelainen. Kunnanesikunta siirtyi Pälkjärvelle Alahoviin 13.8.1941 ja saman elokuun 25. päivästä alkaen pälkjärveläisillä oli lupa palata takaisin kotiseudulleen


Aino Valonen

Moskovan välirauha on Neuvostoliiton, Britannian ja Suomen välinen jatkosodan päättänyt rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944. Varsinaiset sotatoimet olivat päättyneet jo 4.–5. syyskuuta 1944.

Pariisin rauhansopimus solmittiin Pariisissa, Ranskassa 10. helmikuuta 1947 ja siinä vahvistettiin Suomen uudet rajat.

Pälkjärvestä luovutettiin Neuvostoliitolle 184,7 km², ja Suomelle jäänyt osa (17,3 km²) liitettiin Tohmajärveen vuonna 1946. Pälkjärvi oli ainoa Kuopion lääniin kuulunut alueluovutuksen takia lakkautettu kunta.


Maanhankintaa koskeva lakiesitys annettiin 29.1.1945 ja laki lopullisesti vahvistettiin 5.5.1945. Laki oli siirtoväen osalta kopio talvisodan jälkeisestä pika-asutuslaista. Näin ollen maanhankintalakikin koski ainoastaan viljelijäväestöä

Pälkjärvi kuntana lakkautettiin virallisesti 30. päivänä syyskuuta 1948.


Kotiseudulle esittäjänä Marja Tukiainen

Kirkkoneuvoston jäsen Martti Ryynänen irrotti Pälkjärven kirkon kellot 1940 ja laittoi ne evakkotaipaleelle. Kelloista suurempi nostettiin 1960 rakennetun Pielisensuun kirkon torniin. Pienemmän kellon kohtalosta ei ole tietoa.

Vaskesta valettu kello painaa 350kg ja siinä lukee:

WALETTU OSBERG JA BADEN TYKÖNÄ HELSINGISSÄ WUONNA 1870

TULKAAT, KUMARTAKAAMME LUOJAMME ETEEN

PS. 95 V.6

PÄLKJÄRVEN SEURAKUNNAN KIRKONKELLO

Pälkjärven kirkon kellon soittoa

Ida Silferbergin maalaama Pälkjärven kirkon alttaritaulu on Viinijärven kirkossa.

Vuoden 1909 Messukasukkaa säilytetään Viinijärven kirkossa

Matti Ryynänen sai evakuoitua kirkonkellojen ohella alttaritaulun, kaksi messukasukkaa ja kaksi hopeista ehtoolliskalustoa, kaksi kattokruunua, sekä pälkjärven seurakunnan 1870 lahjaksi saaman alttarikrusifiksin.

Alttaritaulu ja uudempi messukasukka ovat Viinijärven kirkossa. Ehtoolliskalustoista toinen on Pyhäselän seurakunnan hallussa ja toinen Inarin seurakunnan. Kattokruunut olivat kärsineet evakkotaipaleen matkan rasituksista niin pahoin, että osista saatiin koottua vain yksi kattokruunu. Se valaisee nyt Pyhän Johannes Kastajan tsasounassa Pyhäselän Honkavaaralla. Vanhempaa messukasukkaa vuodelta 1824 säilytetään Kansallismuseossa. Alttarikrusifiksi on kirkkohallituksen kappelissa.


Josef Daniel Stenbäckin suunnittelema kattokruunu Honkavaaran tsasounassa


Pälkjärvellä sijainnen Alahovin esineistöä lahjoitettiin 1960 Pohjoiskarjalan museolle. Kokoelma sisältää 131 esinettä. Pukuja, asusteita, huonekaluja ja irtaimistoa. Vanhimmat puvut ovat 1700 luvulta.


Lue lisää Pälkjärvestä Karjala lehden liitteestä, joka ilmestyi 1970. “Pitäjä pitäjältä PÄLKJÄRVI”