KAUPPIASPERHEEN ESIKOINEN / Lissu Kaivolehto

Pälkjärveläisen Airaksisen kauppiasperheen hartaasti odotettu esikoinen, Armi Maria, syntyi aamupäivällä lauantaina 13. heinäkuuta 1912. Samana aamuna kauppaan oli haettu Sortavalasta puolen vuoden tavaralasti. Koko Pohjois-Karjalassa oli ollut juhannuksesta lähtien koleaa ja sateista. Sateen lakattua Armin syntymäpäivän aamuna ilma alkoi lämmetä. Iltapäivällä, kun sireenimajassa juotiin kakkukahvit, aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja ilmassa oli sydänkesän merkit.

Armin vanhemmat ja sisarukset

Armin äiti, Hilma Maria Korvenoja, oli kotoisin Vihdistä. Hän tuli Pälkjärvelle Iljalan eli Rannan koulun opettajaksi 1911. Samana vuonna kauppakoulun käynyt maanviljelijäperheen poika Matti Airaksinen Enon Uimaharjusta osti perintörahoillaan Pälkjärveltä edesmenneen kauppias Lampenin kaupan. Hilma ja Matti rakastuivat ja solmivat avioliiton melkein saman tien. Heidät vihittiin elokuussa 1911. Hilma ja Matti osallistuivat työnsä ohella Pälkjärvellä useiden yhdistysten toimintaan. Aktiivisina ihmisinä he saavuttivat hyvin pian vankan aseman pitäjän silmäätekevien joukossa. Palvelu Airaksisen kaupassa oli erinomaista. Laskut allekirjoitettiin ”kiitoksella kuitaten”.

Perheeseen syntyi Armin lisäksi kolme poikaa ja yksi tyttö; Aimo Matti 1914, Martti Sakari 1916, Saara Helena 1918 ja Aaro Samuli 1919. Kaikki lapset syntyivät Airaksisen peräkamarissa tutun ja turvallisen kätilön, Hilja Kauppisen avustuksella. Sisarussarjasta Sakari oli Armille läheisin. Esikoisena Armi joutui paimentamaan pienempiään.

Lapsuus Pälkjärvellä

Armi oli onnellinen, kun hän kuusivuotiaana pääsi joulun alla isän kauppa-apulaiseksi. Kun Matti kiepsautti paperista karamellituutit, Armi sai täyttää ne. Matti kehui Armia näppäräksi ja terhakaksi apulaiseksi. Seuraavana vuonna hän pääsi jo mittaamaan kermaa pieniin kannuihin.

Koulutyttönä Armi kulki Pälkjärven lammet ja vaarat, valkovuokko-, marja- ja sienimetsät, leikki kotileikit kuusten alla, oli piilosilla, rämpi lumitunneleissa, pelasi polttopalloa, lasketteli hautausmaan jokaisen mäennyppylän ja souteli kesällä järven ahvenkaislikoissa. Hän tunsi tarkkaan kotikylänsä ja sen ihmiset.

Täytettyään kaksitoista, Armi aloitti oppikoulun Joensuun yhteiskoulussa yhdessä veljensä Aimon kanssa. Armin ja Aimon Joensuun aikaa kesti kuitenkin vain kaksi vuotta, sillä Airaksiset muuttivat Koivistolle keväällä 1926.

Hilma ja Matti Airaksinen lapsineen Pälkjärvellä 1921. Armi seisoo vanhempiensa välissä ja nurmikolla istuu Sakari, Saara äidin sylissä, Samuli isän sylissä ja Aimo seisoo oikealla.
Kuva Raili Heinaron albumista

Nuoruus Koivistolla

Pälkjärven kuuset vaihtuivat regattien mastoihin. Koti-ikävä kaihersi Armia. Missä oli entinen metsän, suon ja peltojen rauha ja tutut naapurit. Armi kyseli yhtenään äidiltään, että ”miks myö tänne tultii?” Armi tunsi olevansa vieras kotona ja erilainen ikäistensä joukossa. Eniten Armi pelkäsi koulun alkamista. Ihmiset puhuivat Koivistolla toisella tavalla kuin Pälkjärvellä.

Armi alkoi rakentaa sisimpäänsä ihan omaa maailmaansa. Ollessaan koulussa murteensa ja ujoutensa vuoksi erilainen tyttö, hän löysi itselleen tavoitteen. Armi päätti ryhtyä kirjailijaksi. Armi rakasti kirjoittamista ja piirtämistä, mutta partio oli hänen intohimonsa. Pälkjärven lastenleikit, maisemat ja kyläkaupan kotoisuus vaihtuivat monipuoliseksi harrastamiseksi ja liittymiseksi ikäistensä isoon ryhmään. Vähitellen hän alkoi nähdä, kuulla, tuntea ja maistaa juuri sitä ympäristöä, jossa eli. Ikävän Pälkjärven rantaan ja päivänkakkarapelloille hän kätki sydämensä perimmäiseen  sopukkaan.

Ateneumiin ja avioon

Jäätyään toisen kerran lukion seitsemännelle luokalle Armi lopetti koulun. Armi päätti kirjoittaa kirjoja tai mennä Ateneumiin. Hän oli jo lukioaikoina kirjoittanut romanttisia rakkaustarinoita mm. Perjantai-nimiseen lehteen nimimerkillä Saimi Tarvonen. Armi aloitti opinnot Ateneumissa syksyllä 1932. Kesällä hän oli rakastunut Ratian perheen esikoiseen Viljoon, joka opiskeli kadettikoulussa. Opiskeluaikanaan Armi hankki kirjoittamisen lisäksi lisäansioita suunnittelemalla ryijymalleja. Valmistuttuaan tekstiilitaiteilijaksi Armi solmi avioliiton Viljonsa kanssa kesällä 1935. Kotinsa nuoripari perusti Viipurin Papulaan.

Sodan raunioilta uuteen alkuun

Sota-aika mullisti Armin elämän jälleen kerran täydellisesti. Koti jäi Viipurin raunioihin, samoin sinne perustettu tekstiilikutomo. Talvisodan aikana Armi työskenteli puolustusministeriön konttorissa ja Viljo oli sodassa. Armin ja Viljon esikoinen Risto Matti syntyi vähän ennen jatkosodan alkamista. Armin veljet, Sakari ja Samuli, menehtyivät jatkosodassa.

Armin perheen toinen poika, Antti Matti syntyi heti sodan jälkeen ja tytär Eriika Maria neljä vuotta myöhemmin. Viljo erosi armeijan palveluksesta ja ryhtyi yrittäjäksi. Ratiat muuttivat Santahaminasta Kaivopuistoon. Armi työskenteli Erva-Latvalan mainostoimistossa copywriterina ja oppi myynnin ja mainonnan perusasiat, kuten sen että menestymisen elinehto on tehdä asiat toisin.

Airaksiset Koivistolla Kotterlahden kotinsa kuistilla Armin 17-vuotispäivänä 13. heinäkuuta 1929. Vasemmalta Hilma, Matti, Aimo, Armi ja Saara. Edessä Samuli ja Sakari.
Kuva Kuva Marja-Leena Parkkisen kirjasta Love Armi.

Marimekko

Vuosi 1951 oli ratkaiseva Armin uralla. Hän halusi laajentaa Viljo Ratian ja Arvo Nurmen omistaman, vahakankaita valmistavan Printexin valikoimia tekstiileillä ja samalla näyttää miten kankaita voi käyttää. Muotitaiteilija Riitta Immonen suunnitteli esimerkkivaatteiden kokoelman ja hänestä tuli vähäksi aikaa myös Armin yhtiökumppani. Kalastajatorpan siirtomaasaliin järjestettiin suuri muotinäytös 20.5.1951. Edellisenä iltana yritykselle oli keksitty nimi Marimekko.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Marimekko laajensi toimintaansa myös Pohjois-Karjalaan. Marimekon ompelimo aloitti Kiteellä 1974. Kekkonen vihki sen käyttöön ompelemalla paidan helman. Armi lähetti Toivo Lipsasen pyynnöstä kirjallisen selvityksen Marimekon alkuvaiheista Kiteellä hieman ennen kuolemaansa 1979. Siinä hän mainitsee mm. ”Pöydälleni tulleen Kiteen esitteen kansi oli kaunis ja se muistutti Pälkjärvestä, rajan taakse jääneestä syntymäpitäjästäni. Käytännölliset syyt painoivat vahvasti Kiteen hyväksi, myöskin pohjoiskarjalainen vireys, oppivaisuus ja kotiseuturakkaus. Merkitystä oli myös sillä, että tonttitarjous oli kauniilla paikalla.”

Pälkjärveläisen kauppiasperheen esikoinen loi Marimekon. Armin ennakkoluulottomuuden ja rohkeuden ansiosta Marimekosta tuli käsite. Armi vaikutti Marimekossa tekstiilitaiteilijana, sanataiteilijana, toimitusjohtajana, taiteellisena johtajana ja suhdetoimintaguruna. Hän oli omaperäinen ja peloton uusien polkujen raivaaja ja näkijä, joka loi Marimekosta koko elinympäristön kattavan ilmiön, elämäntavan ja asenteen. Armin mielestä Marimekon tuli olla elämänläheistä kaunista arkipäivää.

Airaksisen sekatavarakauppa Pälkjärven Kassantalossa. Kuvassa vasemmalta Hanna Jaatinen, Ester ja Irja Nieminen, Hilma ja Armi Airaksinen, Hanna Vuojolainen (myöh. Heinonen) ja Matti Airaksinen.
Noin 1915 otettu kuva Raili Heinaron albumista

Juhlavuosi

Armi Ratian (1912-1979) syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi julkaistaan kokeneen journalistin Juha Tantun(1936-1998) henkilökuva Armi Ratian maailmassa. Teos jäi aikoinaan julkaisematta, sillä Ratian läheisimmät ystävät tuomitsivat sen liian “intiimiksi” ja Armi uskoi heitä.

Merkkipäivän kunniaksi Marimekko on painanut erikoiserän kankaita, jotka Armi suunnitteli Marimekon alkuvuosina. Suomen Käsityön Ystävät kunnioittaa Ratiaa ottamalla uudelleen tuotantoon hänen 22-vuotiaana 1934 suunnittelemansa Maan uumen -ryijyn.

Suomen Rahapaja julkaisi kesän alussa juhlarahan, joka on nimetty Armi Ratian mukaan. Taiteilija Kari Markkasen suunnittelema kymmenen euron hopeinen muotiraha puhuu kaikkien kauniiden, vaikuttavien ja ennennäkemättömien asioiden puolesta.

Kirjallisuutta

Armin elämästä ja Marimekosta kerrotaan mm. seuraavissa kirjoissa, joita olen käyttänyt lähdetiedostona: Ristomatti Ratia: Paha poika (Otava 2002), Marja-Leena Parkkinen: Love Armi (Otava 2005), Tuula Saarikoski: Legenda jo eläessään (Wsoy 1977) ja Erkki Jormanainen: Leipää ja lirkutuksia (Ilias 2006).

Juttu on kirjoitettu Armi Ratian (1912-1979) syntymän 100-vuotispäivän aikaan heinäkuussa 2012. Se on julkaistu aiemmin Verkkolehti Värtsissä ja Naisten Äänessä.


Armista lisää Ristomatti Ratiasta kertovassa jutussani.