Marimekko täyttää 70 vuotta tänään perjantaina 21.5 ja järjestää synttäreiden kunniaksi maailman inklusiivisimmat muotibileet.
https://www.marimekko.com/fi_fi/marimekon-maailma/marimekko-70-vuotta
Marimekon perustajan, Armi Ratian poika, Ristomatti Ratia puolestaan täyttää 80 vuotta sunnuntaina 23.5. Iltalehti haastatteli Ristomattia hänen täyttäessään 79 vuotta.
https://www.is.fi/viihde/art-2000006517048.html
Nettitoimitus onnittelee Marimekkoa ja Ristomattia!
Ristomatti Ratia Karjalatalolla
Pääkaupunkiseudun pälkjärveläisillä oli ilo ja kunnia saada helmikuussa 2012 vieraakseen suunnittelija Ristomatti Ratia. Kevätkauden tapaamistemme teemaksi olimme valinneet Armi Ratian, koska hänen syntymästään tulee kesällä 100 vuotta. Pyysimme Ristomattia kertomaan meille äidistään Armi Ratiasta ja Marimekosta.
Aluksi kuitenkin muutama sana Ristomatista. Hän syntyi Armi ja Viljo Ratian esikoisena keväällä 1941, vähän ennen jatkosodan syttymistä. Kun katsoo Ristomatin poikamaista olemusta, ei millään uskoisi, että mies on jo täyttänyt seitsemänkymmentä. Ei tule edes mieleen kysäistä koska hän aikoo jäädä eläkkeelle. Ristomatti on suunnitellut lähes kaikkea mahdollista kumisaappaista ruumisarkkuihin. Tuoteluetteloon mahtuu Palaset sisustuselementti-sarjan lisäksi liinavaatteita, koko perheen trikoovaatteita, huonekaluja, saunatonttukiuas, koruja, lasiesineitä, sisustuksia ja paljon, paljon muuta.
Klassikoksi hänen tuotteistaan on noussut kaikkien tuntema puuvillamarkiisista tehty olkalaukku, jota on myyty jo yli neljäkymmentä vuotta. Idea olkalaukkuun syntyi siitä, että Ristomatti halusi itselleen valkoisiin tennareihin sopivan kestävän laukun. Markiisikankaasta tehtyjä laukkuja ei vuonna 1970 vielä ollut olemassakaan. Ristomatin suunnittelu lähtee tavasta elää elämää, joka tuntuu ja näyttää omalta.
Armi
Armi ”katseli” valkokankaalta Karjalatalon Galleriasaliin kerääntyneitä, iloisesti rupattelevia pälkjärveläisiä, joita olikin saapunut paikalle tuvan täydeltä. Ristomatin esitys käynnistyi Armin vanhempien kuvalla. Saimme kuulla mielenkiintoisen esityksen Armin monella tavoin vaiherikkaasta elämästä ja Marimekosta. Kuvat elävöittivät mukavasti kerrontaa.
Näimme kuvia Airaksisten perhealbumista Pälkjärveltä, jossa Armi syntyi Airaksisen kauppiasperheen esikoisena. Perhe muutti Koivistolle vähän ennen Armin 14-vuotis syntymäpäivää, että lapsilla olisi paremmat mahdollisuudet käydä koulua. Armi jätti kuitenkin lukion kesken ja lähti Helsinkiin Taideteollisuuskouluun. Koivistolla hän oli tavannut kadettikoulussa opiskelevan Viljo Ratian. Valmistuttuaan tekstiilitaiteilijaksi vuonna 1935, Armi avioitui Viljonsa kanssa. He asuivat Viipurissa ja Armi perusti sinne tekstiilikutomon.
Ristomatti paljasti, että opiskellessaan Taideteollisuuskoulussa (myöhemmin Taideteollinen korkeakoulu), Armi elätti itsensä kirjoittamalla salanimellä mm. Nyyrikki – lehteen unenomaisia rakkauskertomuksia. Kirjailijanurasta haaveillut Armi oli taitava sanankäyttäjä. Myöhemmissä vaiheissa häh kirjoitti mm. kolumneja aikakausilehtiin.
Opiskeluaikanaan Armi hankki lisäansioita suunnittelemalla ryijymalleja. Vuonna 1934 Armi voitti Suomen Käsityön Ystävät ry:n kilpailun Suosatu-ryijyllään. Se kudottiin taideteollisuusnäyttelyyn ja sen osti Japanin silloinen suurlähettiläs Ishikawa.
Armi syysmyrskystä pelastettujen kristallikruunujen alla Bökarsin verannalla.
Kuva Ristomatti Ratian kirjasta Paha poika.
Marimekko
Armi työskenteli seitsemän vuotta Erva-Latvalan mainostoimistossa copywriterinä ja oppi myynnin ja mainonnan perusasiat, kuten sen että menestymisen elinehto on tehdä asiat toisin. Vuosi 1951 oli ratkaiseva Armin uralla. Hän halusi laajentaa Viljo Ratian ja Arvo Nurmen omistaman, vahakankaita valmistavan, Printexin valikoimia tekstiileillä ja samalla näyttää, miten kankaita voidaan käyttää. Miehet pyysivät Armia miettimään Printexille samantapaisia kukkakuvioita mitä muutkin näyttivät saavan kaupaksi. ”Jos kaikki muut tekevät kukkia, meidän pitää tehdä jotain muuta”, puuskahti Armi. ”Pienten kukkien maailmasta” Printex lähti tekemään rohkeiden taiteilijoiden voimakkaita, uudenlaisia kuvioita. Ne painettiin käsin, moneen kertaan yli, jolloin kankaan värinkestävyys oli erinomainen. Paras ja pysyvin alkuaikojen löytö oli Maija Isola, josta myöhemmin tuli Marimekon kankaiden loistava suunnittelija, maailmanluokan tähti.
Armi päätti näyttää, että kankaista voi tehdä myös vaatteita. Muotitaiteilija Riitta Immosta pyydettiin suunnittelemaan esimerkkivaatteiden kokoelma. Riitta Immosesta tuli vähäksi aikaa myös Armin yhtiökumppani. Kalastajatorpan siirtomaasaliin päätettiin järjestää suuri muotinäytös 20.5.1951. Ravintola vaati takuut. Niihin tarvittiin lapsilisien lisäksi myös perheen kotiapulaisen, Kerttu Mäntykiven, säästöjä. Muotinäytöstä edeltävänä iltana uudelle yritykselle keksittiin nimi Marimekko. Myös jokainen näytösvaate nimettiin omaperäisesti, kuten siitä lähtien jokainen Marimekon tuote. Yleisö ihastui näytösvaatteisiin, jotka lähes revittiin käsistä.
Kansainväliseen kuuluisuuteen Marimekko nousi vuonna 1960, kun presidentin vaalikampanjan aikana John F, Kennedyn raskaana oleva puoliso Jacqueline kuvattiin Hyannis Portin rannalla marimekossa. Seuraavana aamuna kuva levisi etusivun juttuna ympäri Yhdysvaltoja. Maailman seuratuimman muotivaikuttajan tempaus julkaistiin noin kolmessasadassa sanomalehdessä. Seuraavaksi innostuivat aikakauslehdet. Isoja värireportaaseja Marimekosta tekivät sen ajan huippukuvaajat Life ja Vogue lehtiin. Siihen aikaan Life oli maailman suurin lehti.
Kummituskartano
Armi ja Viljo alkoivat kaivata kesäpaikkaa, jota voitaisiin käyttää myös Marimekon edustustilana. Armi ihastui vuonna 1960 nykyisen Fortumin öljynjalostamon liepeillä sijainneeseen Sköldvikin kartanoon, parhaat päivänsä nähneeseen uusklassiseen palatsiin. Ristomatti kertoi kuinka Armin ja Viljon kurkistaessa ensi kertaa aution kartanon ikkunasta sisään, Armi huomasi salin hämärässä vanhan flyygelin. ”Tämä me vuokrataan”, päätti Armi flyygelistä lumoutuneena. Flyygeli osoittautui myöhemmin täysin soittokelvottomaksi. Vuokratessaan kartanon, he saivat kartanon kummitukset kaupanpäälle.
Bökars
Kahden Sköldvikissä vietetyn kesän jälkeen saatiin tietää, että kartano purettaisiin ennen seuraava kesää. Tilalle löytyi Porvoon takaa merenrantakartano nimeltään Bökars. Puisen talonpoikaismallisen päärakennuksen ja navetan lisäksi tilalla oli monia muita rakennuksia, mm. tuulimylly, jossa kesäisin asusteli Armin ystävä Tarmo Manni. Myöhemmin tilalle siirrettiin vielä Alapihan talo Matti Airaksisen kotipaikalta Enon Siikavaarasta.
Marimekon kestitykset Bökarsissa olivat jotain, mitä Suomessa ei ollut ennen nähty. Bökars ei ollut vain Marimekon suhdetoimintaa, vaan koko Suomen ja suomalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemistä tavalla, jota paraskaan ulkoministeriön ideatyöryhmä ei olisi pystynyt saamaan aikaan. Vaikka vieraiden viihdyttämiseksi tarvittiinkin melkoista lavastusta ja teatteria, hengeltään juhlat olivat kuitenkin aina ehdottoman aitoa, sydämestä kumpuavaa vieraanvaraisuutta. Bökarsissa kävi ”vaikka ketä”, kuten Armilla oli tapana sanoa.
Ratian perhe 1950-luvun puolivälin paikkeilla. Pöydän päässä istuu Antti ja takana Viljo ja Ristomatti sekä perheen kotiapulainen Kerttu Mäntykivi. Pöydän etupuolella Eriika ja Armi. Kuva Ristomatti Ratian kirjasta Paha poika.
Bökarsissa tehtiin kaikki ruuat alusta loppuun itse ammattitaitoisen emännän ja hänen apujoukkojensa voimin. Myös leipä ja piirakat leivottiin itse. Saimme nähdä kuvan, jossa Armi oli piirakanleipomispuuhissa. Ristomatti tosin paljasti kuvan olevan lavastetun. Hän sanoi, ettei Armi tiennyt ruoanlaitosta juuri mitään. Vieraiden kestityksen kustannukset nousivat mittaviin lukemiin eikä verottaja hyväksynyt niitä Marimekon vähennyksinä. Verottajan mielestä ne olivat yksityisiä menoja, vaikka eräänäkin vuonna Bökarsissa oli kestitetty kolmetuhatta vierasta.
Monille vieraista ovat jääneet mieleen päärakennuksen puolipyöreän verannan kristallikruunut. Ensimmäiset kruunut Armi ja Ristomatti hankkivat 1960-luvun alkupuolella Kasarmitorin venäläisistä antiikkikaupoista. Aluksi kaikki viisi kruunua ripustettiin pihakoivuihin – se oli naurua turhantärkeydelle. Syysmyrskyjen aikaan talonmies pelasti kruunut ripustamalla ne verannan kattoon ruuvaamiinsa koukkuihin. Ratkaisu oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Nähtyään kruunut verannan katossa, Armi kehui talonmiestä loistavasta ideasta ja pyysi vetämään kruunuihin sähköt.
Bökarsin vakiokalustoon kuuluivat Armin taiteilijaystävät. Keramiikkataiteilija Birger Kaipiainen, pianotaiteilija Cyril Szalkiewicz, balettitanssija Mary Paischeff ja näyttelijä Tarmo Manni. Birger oli Armin opiskelutoveri Ateneumista. Tarmo oli mennyt aina aamukuudelta puutarhaan harjoittelemaan Mielipuolen päiväkirjaa. Vuorosanoja lausuessaan Tarmo kasteli kukkia.
Mielikuvituksellisia lahjoja
Oli ollut kova työ keksiä Armille yhtä mielikuvituksellisia syntymäpäivälahjoja, kuin hän itse keksi muille. Erään kerran Ristomatti yllätti Armin viemällä hänet piknik-lounaalle avomerelle. ”Merestä nousi helminauhana Gåsörenin pyöreiden kivien saari. Se oli ihana näky meren ja taivaan välisessä sinessä. Lahjoitin Armille symbolisesti valtion omistaman saaren”, kertoi Ristomatti. Siitä tuli Armille rakas paikka ja sieltä on raahattu kiviä ympäri maapalloa lahjoina ihmisille.
Birger Kaipiaisen 60-vuotispäivän aatonaattona Armi oli kysäissyt Birgeriltä: ”Mitä ihmettä minä annan sinulle syntymäpäivälahjaksi?”Hetkeäkään miettimättä Birger oli tokaissut: ”Lummelammen.”Armi ja Ristomatti panivat toimeksi. Pihalle levitettiin valtava määrä lasipurtiloita vieri viereen ja niihin juoksutettiin vettä. Lumpeenkukkien ja lehtien noutaminen ja asettelu oli valtava urakka. Syntymäpäivän iltana Armi ja Birger kävelivät shampanjalasit käsissään verannalle Tsaikovskin joutsenlammen sävelten soidessa kesäiltaan. Nähdessään kynttilöiden valaiseman ja veden kimmellyksessä säteilevän lammen Birger purskahti itkuun.
Armi ja UKK
Eräänä päivänä 1970-luvun alussa paloi Bökarsin navetta. Tilalle rakennettiin uusi navetta, jonka sisätilat oli paremmin suunniteltu palvelemaan Bökarsin kurssitoimintaa. Samoihin aikoihin tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen oli ilmaissut halunsa tutustua Marimekkoon. Presidentin kutsuminen Bökarsin navetan vihkijäksi tuntui Armista juuri sopivan hauskalta tavalta täyttää presidentin toive.
Kuva Ristomatti Ratian kirjasta Paha poika.
UKK:n vierailun takia navetan vihkiäisistä tehtiin aiottua isommat juhlat. Toivottaessaan Kekkosen tervetulleeksi, Armi lahjoitti hänelle lehmänkellon, Kekkonen kertoi vihkiäispuheessaan, miksi hän oli kutsunut itsensä Bökarsiin. Hän oli saanut hiljattain Washingtonissa pidetyllä lounaalla pöytädaamikseen Ecuadorin presidentin puolison, joka ei tuntunut tietävän Suomesta muuta kuin että pääkaupunki on Stockholm. Kekkonen oli käynyt läpi jäänmurtajat ja paperitehtaat. Sibeliukset ja Lasse Virenit, mutta mikään näistä ei soittanut kelloa rouvan päässä – kunnes UKK mainitsi Marimekon. Kekkonen kertoi rouvan huudahtaneen riemuissaan: ”Oh, Armi Ratia, ihana ihminen.” Sen jälkeen rouva oli puhunut puoli tuntia Armista ja Marimekosta. Silloin Kekkonen oli päättänyt ottaa selvää mikä ja kuka tämä Armi Ratia ja Marimekko oikein on.
Armin ja UKK:n välille kehittyi vuosien kuluessa lämmin ystävyys. Kekkonen vihki myös Marimekon ompelimon Kiteellä 1974. Samana vuonna Marimekko listautui pörssiin ja sai Tasavallan Presidentin vientipalkinnon. Palkinto myönnettiin tuolloin ensimmäistä kertaa naisen perustamalle ja johtamalle yritykselle. Kekkosella lienee ollut osuutta siihenkin, että kymmenien maiden ulkoministerien puolisot vierailivat Bökarsissa ETYK-kokouksen aikaan vuonna 1975.
Juhlavuosi
Armi vaikutti Marimekossa tekstiilitaiteilijana, sanataiteilijana, toimitusjohtajana, taiteellisena johtajana ja suhdetoimintaguruna. Hän oli omaperäinen ja peloton uusien polkujen raivaaja ja näkijä, joka loi Marimekosta koko elinympäristön kattavan ilmiön, elämäntavan, asenteen. Armin mielestä Marimekon tuli olla elämänläheistä kaunista arkipäivää.
Suomen Rahapaja valmistaa valtiovarainministeriön päätöksestä kesäkuussa 2012 juhlarahan Armi Ratialle. Hänen mukaansa nimetty kymmenen euron hopeinen muotiraha puhuu kaikkien kauniiden, vaikuttavien ja ennennäkemättömien asioiden puolesta.
Armista on vireillä elokuvahanke ja mahdollisesti näytelmäkin. Armin viidenkymmenen vuoden takainen unelma Marikylästä on toteutumassa Helsingissä osana Designpääkaupunki vuotta.
Ristomatti ja Armi
Kaikesta luetusta ja kuullusta käy ilmi Ristomatin rakkaus ja arvostus Armia kohtaan. Ristomatissa ja Armissa ja heidän toimintatavoissaan on hyvin paljon samaa. Armin lailla Ristomatille kukat, kynttilät, lahjat, kirjeet ja tunteet ovat tärkeitä. Suuret asiat ratkaistaan tunteilla, ei numeroilla.
Kirjassaan Paha poika, Ristomatti Ratia kirjoittaa: ”Minä rakastin häntä sekä hyvine, että huonoine puolineen. Ehkä olimme ennemmin työkavereita kuin äiti ja poika. Armi oli kaiken muun lisäksi myös tärkein mentori, opastaja ja kannustaja niin tuotesuunnittelun kuin yrittäjyydenkin alalla.”
Armi ja Ristomatti Ratia ja taustalla onnistunut yhteinen projekti, Espan myymälä 1974.
Kuva Ristomatti Ratian kirjasta Paha poika.
Jutun otsikkokuvassa Ristomatti Ratia Karjalatalolla 11. päivänä helmikuuta 2012.
Kuva Lissu Kaivolehto
Juttu on julkaistu Pälkjärveläisessa 5/2012. Armi Ratian syntymästä tuli 13.7.2012 kuluneeksi 100 vuotta ja sen kunniaksi tuossa samaisessa Pälkjärveläisessä julkaistiin useampia juttuja Armiin ja Airaksisiin liittyen.
Armi Ratian syntymän 100-vuotispäivä huomioitiin monin tavoin. Suomen rahapaja julkaisi kesäkuussa 2012 juhlarahan https://yle.fi/uutiset/3-6095430
Armi-näytelmä sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa 29.11.2012 https://yle.fi/uutiset/3-6396803
Vähän myöhemmin, vuonna 2015, Jörn Donner teki elokuvan ”Armi elää!” Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa. https://areena.yle.fi/1-2315396
Naisten Ääni–sivustolta löytyy Armin 100-vuotispäivän aikaan kirjoittamani juttu ”Armi Ratia – Kauppiasperheen esikoinen”. http://www.naistenaani.fi/armi-ratia-kauppiasperheen-esikoinen/
Lissu Kaivolehto
