HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ / Riitta Pakarinen

Pälkjärven pitäjäseura toivottaa Maria Leinosen runon ja Lissu kaivolehdon kuvan myötä hyvää ystävänpäivää.

Tässä luettavaksi pieni tarina ystävyydestä, joka kesti melkein kaiken….



YSTÄVÄTTÄRET / Riitta Pakarinen

Tämä tarina on tosi, mutta henkilöiden nimet on hienotunteisuus syistä muutettu:

Pälkjärvellä 20-luvun alkupuolella syntyneet Hertta ja Terttu olivat tunteneet toisensa koko ikänsä, sillä he asuivat naapuruksina. Tytöt olivat samalla luokalla kansakoulussa ja neitoiässäkin he kulkivat yhdessä opintopiirissä ja muissa nuorten riennoissa.

Sodan jälkeen tiet erkanivat eri puolille Suomea, mutta viisikymmentäluvun taitteessa heidän molempien perheet asettuivat asumaan muutaman kymmenen kilometrin päähän toisistaan.

Hertta ja Terttu tiesivät kuitenkin koko ajan toistensa olinpaikat ja kun olot rauhoittuivat, naiset vierailivat perheineen toistensa luona. Varsinkin Terttu kävi Hertan luona, johtuen siitä, että heidän perheessään oli auto jolla liikkua.

Hertta oli luvannut tulla avukseni kun palasin vauvan kanssa laitokselta helmikuussa 1966. Tuskin ehdimme kotiin kun ovikello soi. Oven takana oli  Tertun puoliso. Hän oli kuullut, että Hertta on käymässä heidän asuinpaikkakkunnallaan ja tuli nyt tahtomaan Herttaa heille vierailulle.

Hertta pyöräytti meille pikaisesti lihapullat ja lähti iltaa istumaan Tertun huusholliin. Mieheni kanssa hymähtelimme hyväntahtoisesti, että siinä meillä lapsenlikka. Mutta ymmärsimme kyllä, että ystävättärillä riitti puhuttavaa koko illaksi.

Kun puhelimet yleistyivät Hertta ja Terttu soittelivat usein toisilleen. Kuljetin heitä muutaman kerran toistensa luokse kylään siksi aikaa kun itse olin töissä. Asuin tuolloin Tertun kanssa samalla paikkakunnalla, mutta työpaikkani oli Hertan kodin lähellä.

Ystävyys kesti vuosikymmeniä. Niin lapsuus- kuin nuoruusvuodet. Kuin myös sotavuodet ja evakossaolon. Elämän ruuhkavuodet ja puolisoiden kuolemat. Mutta seuraavaa tapausta se ei kestänyt:

Hertta oli käymässä keskussairaalassa. Vuoroa odotellessaan hän kuuli lääkärin kutsuvan miestä, jolla oli tuttu nimi. Eikös se vain ollutkin Lauri, joka oli kotoisin samalta kylältä kuin Hertta Ja Terttukin!Kotiin palattuaan Hertta soitti innoissaan Tertulle ja kertoi tavanneensa Laurin! Mutta Terttupa ei ilahtunutkaan kuulemastaan. Naisten välille kehkeytyi juupas eipäs kina. Kina koski sitä, oliko Lauri aikoinaan ihastunut Herttaan vai Terttuun. Kumpikaan ei antanut periksi ja niinpä ajanpatinaa kestänyt ystävyys päättyi tähän.Välit katkesivat lopullisesti. Laurin mainitseminen oli se “höyhen”, joka katkaisi kamelinselän.



Ystävänpäivä vakiintui Suomeen 1980 luvulla. Nopeasti siitä tuli joulun jälkeen toiseksi suosituin aika vuodesta lähettää kortteja ja tervehdyksiä.

Kansainvälisestä tavasta poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten, juhlapäivä.

Ystävänpäivän juuret ulottuvat aina kristinuskon Pyhän Valentinuksen päivän viettämisen kautta antiikin Roomaan, jossa kyseisellä päivällä kunnioitettiin taivaan ja avioliiton jumalatarta Junoa. Juno oli Saturnuksen ja Rhean tytär ja Juppiterin puoliso: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yst%C3%A4v%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4





Jokainen päivä on ystävänpäivä. Linkistä voi kuunnella Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin tulkinnan aiheesta: