Äiti Martta kertoi ulkorakennuksen ikkunoiden matkasta:
Jakosodan
aikaan rakennettiin Ilmakaan Holopan pihaan uutta navettaa. Rakennus
oli melkein valmis, mutta navettaa ei ehditty ottaa koskaan käyttöön,
ennen kuin jouduttiin taas lähtemään evakkoon. Vesikatto oli päällä ja
ikkunat paikoillaan.
Eräänä päivänä valtion kuorma-auto ajoi
pihaan. Siihen kerättiin kyläläisten tavaroita poiskuljetettavaksi sodan
jaloista. Eräs muuttokuorman mukana ollut sotilas huomasi rakennuksen
uudet ikkunat ja ehdotti, että rahanarvoinen tavara otettaisiin talteen
vainolaisten jaloista. Ensin sitä mietittiin, kannattaako moiseen ryhtyä
ja saakohan niitä edes joskus takaisin, mutta lopulta oli päädytty
kuitenkin irrottamaan ikkunat ja laittamaan ne evakkokyytiin.
En
muista sanoiko äiti isän itse pakanneen ikkunat, vai oliko Tauno jo
siinä vaiheessa rintamalla ja joku muu laittoi ne puukehikkoihin, nimen
päälle ja matkaan kohti tuntematonta.
Sitten joskus vuosien
päästä sodan loputtua, kun asuttiin Hämeenlinnassa, tuli postissa lappu,
että ”Teille on lähetys rautatieasemalla”.
Tauno lähti asemalta
katsomaan, eikä kumpikaan enää muistanut koko Ilmakan ikkuna-asiaa.
Hämmästys oli suuri, kun perillä asemalaiturilla odotti laatikkoihin
pakatut ikkunat aivan ehjinä. Neljä tuplaikkunakehikkoa, joissa yhteensä
32 pientä lasiruutua, eikä yksikään ollut särkynyt matkan
myllerryksessä. Koskaan ei saatu tietää mitä kautta ikkunat kulkivat ja
missä olivat kaikki nämä vuodet.
Silloin sodan jälkeen
rakennustarvikkeista oli pulaa ja ikkunoista olis saanut hyvän hinnan,
mutta Tauno ei niitä myynyt, vaikka meillä ei silloin ollut omasta
rakentamisesta tietoakaan ja raha olis ollut tarpeen.
Sitten myöhemmin tultiin tänne Utraan ja ikkunat päätyivät navetan ja saunan seiniin, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Ilmakan ikkunat ovat nähneet monta kesää ja talvea. Kuvat Matti Holopainen
Missä ikkunat olivat säilytyksessä Hämeenlinna – Utra välisen ajan, sitä
en muista äidin kertoneen, mutta Taunohan oli Hämeenlinnassa jossakin
puusepänverstaassa töissä. Ehkä ne olivat siellä varastossa.
