Itsenäisyyspäivän kunniakäynti Pälkjärvellä
Rautu-Säätiön hallituksen
puheenjohtaja Ilkka Pietiäinen haastoi kaikki karjalaisyhteisöt,
pitäjäseurat, luovutetun alueen säätiöt ja kotiseutuaktiivit
itsenäisyyspäivänä kunniakäynneille sytyttämään kynttilöitä
rajantakaisille sankari- ja kenttähautausmaille.
Pälkjärven pitäjäseura otti haasteen vastaan. Tehtiin päätös, että matkustetaan rajan taakse ja sytytetään Itsenäisyyspäivänä kynttilät sankarimuistomerkille ja lasketaan havuseppele. Suunnitelma oli, että mennään omilla henkilöautoilla 5. joulukuuta Ruskealaan ja yövytään Herrankukkarossa. Itsenäisyyspäivänä kello 9.00 lasketaan havuseppele ja sytytetään kynttilät muistomerkille.
Mukaan ilmoittautui lähes kaksikymmentä Pälkjärven pitäjäseuran jäsentä. Matkaan lähdettiin Joensuusta ja autokaravaani kokoontui Honkavaaran Gulfilla. Tästä jatkettiin omaan tahtiin rajan yli ja sen jälkeen tavanomainen pysähdys Jänismäellä. Menomatkalla Ruskealaan pysähdyttiin sankarihautausmaalla ja havaittiin lumivaaralaisten sytyttämät kynttilät muistomerkillä.
Kirjauduttiin Herrankukkaroon ja
tiistai-ilta kului ruokailun, saunomisen ja rupattelun merkeissä. Joku
kävi paikallisia ystäviään tervehtimässä.
Kun keskiviikkona menimme
aamupalalle, pöydät oli koristeltu sinivalkoisin liinoin ja
itsenäisyyspäivän kynttilöin. Myös pienikokoinen Suomen lippu oli
pöydässä. Mieltä lämmitti erityisesti se, kun henkilökunta toivotti
meille hyvää Itsenäisyyspäivää!
Runsaan aamupalan jälkeen lauloimme kiitoslaulun Herrankukkaron keittäjille ja siirryimme omin autoin sankarihautausmaalle. Menomatkalla sytytimme muistokynttilän Hiekan taistelun muistomerkille.
Sankarihautausmaalla näppäräsormiset, Anja, Tuija ja Hilkka sytyttivät Auliksen avustamana kynttilät valmiiksi palamaan. Erkki oli lippuvartiossa Suomen lipun kanssa ja Juha Pälkjärven pitäjäseuran lippua pitämässä.
Kello 09.00 alkaneessa mieliinpainuvassa tilaisuudessa seuramme puheenjohtaja Jouni Mönkkönen käytti puheenvuoron, jossa hän kertoi sankarivainajien merkityksestä itsenäiselle Suomelle. Jounin painavan puheen jälkeen Maija ja Jouni laskivat havuseppeleen muistomerkille. Liput tervehtivät arvokkaasti seppeleen laskua.
Tuli itsenäisyyspäivän kynttilöiden vuoro. Yksitellen, kynttilä kerrallaan, laskivat sytyttäjät kynttilät hautamuistomerkin eteen. Jokaisen kohdalla Jouni kertoi sankarivainajan nimen. Kynttilöitä kertyi 78 kappaletta, saman verran on ristejä hautamuistomerkissä. Kynttilöiden loisteessa lauloimme yhdessä Finlandia-hymnin
Lumisateen jatkuessa Aila lausui Väinö Havaksen runon Testamentti pojalleni ja Teuvo esitti Jyrki Maunulan kirjasta tarinan: Sotamies Moisanderin kertomus – Puheenvuoro kaatuneilla.
Eikä tässä vielä kaikki. Meillä oli varattu mukaan lämmintä glögiä ja pipareita. Siirryimme kirkon mäelle, sytytimme kynttilän portaiden ylätasanteelle ja nautimme glögitarjoilusta. Käyntimme päätteeksi kajautimme komeasti ilmoille virren 30, Maa on niin kaunis.
Vielä siirryimme siviilihautausmaalle, jossa muistelupaikalle sytytimme muutaman kynttilän. Jotkut veivät myös omien sukulaisten haudoille itsenäisyyspäivän tervehdyksen.
Kuvat Jaakko Jormanainen
xxxxx
Testamentti pojalleni
Tänä aamuna, poikani lähden
kohti tuskien rintamaa.
Sinun, äitis ja veljies tähden
minut kutsuvi isänmaa.
Isänmaallinen, kontua vailla
olen ollut ja köyhä mies.
Sydän-Suomeni karuilla mailla
oli suitseva kotilies.
Perinnökseni, poikani, annan
tyhjät taskut ja isänmaan,
kalasaunani välkkyvän rannan,
pyhän uskoni Jumalaan.
Minut kerran kun kantavat luokses,
risti sormes ja ole mies.
Kävi, poikani, näin sun vuokses,
minä viitoitin miehen ties.
Väinö Havas (1939)