Kuvitteellinen tilanne, jos Pälkjärvi olisi vielä suomalaisilla.
Perhana, pappi ja vielä nainen, nuori ja komea, oli hiljan vuonna 2017 valittu Pälkjärvelle sielunpaimeneksi. Vanha kirkkoherra oli siirtynyt paremmille laulumaille eli hänen kuolemansa vuoksi vaihtui pitäjään sielunpaimen.
Seurakunta oli herkistyneessä tilassa, jotain oli muuttunut. Aluksi naispuolinen kirkkoväki oli innoissaan, mutta sitten tapahtui kummia, miehet alkoivat kiinnostua kirkon asioista. Tämä sai naisväen hämilleen, ei ollut enää marttailloissa kivaa. Ei myöskään ompeluseuroissa – ”miesten haukkujaisissa” – ollut oikeaa henkeä, kun ei ollut lauman johtajaa innostamassa. Mutta miehillä on henki päällä ja virren veisuu kaikuu ja raikuu, on tullut vipinää. Seurakunta elää uudelleen tulemista. Tämä on ilmeisesti vireintä osaa Pälkjärvestä.
Kuntana Pälkjärvi kiemurtelee kuin mato koukussa, ollako vai eikö olla. Syy ei ole kunnassa, mutta kun se Sote-peikko on tulossa kylään. Eikä ympäristökunnillakaan ole yhtään helpompaa, kaikki ovat yhtä kuralla, ollaanhan valtakunnan kehitysalueella. Ainoa kasvun paikka on kunnanjohtajan maha, naisjohtajan synnytysaika lähenee.
Pälkjärven liikekeskus on edelleen Iljalassa: kunnan ja seurakunnan kiinteistöt, virastot ja koulut. Samoin kunnan liikuntatilat halleineen ovat Iljalassa. Pankin sivutoimintapiste ja posti ovat myös vielä liikekeskuksessa. Värtsilän poliisi hoitaa myös Pälkjärven, mutta kunnassa on omat juopot ja rähisijät. Venäläisten ansiosidonnaisten kerrannaisten vierailut pitäjän ainoassa hotelli- ja ravintolayrityksessä ovat muuttuneet satunnaisiksi. Mutta kunnan omat juhlijat ja satunnaiset läpikulkijat pitävät tämän yrittäjän leivän syrjässä kiinni.
Vapaa-aikaan liittyvä mökkihomma on keskittynyt Jänisjärven rannoille Naatselän suuntaan, jonkun verran on myös Pälksaareen. Ilmakanvuorella oli hiihtokeskus, mutta konkurssin jälkeen siellä ei ole enää kuin hiihtokeskuksen raato. Kilpaurheilutoiminta on pysähdyksissä.
Elinkeinotoiminta keskittyy paljolti maatalouteen, karjanhoito, vihannesten kasvatus ja marjapensaiden viljely valtaavat alaa kun viljan viljely ei oikein kannata näin pienillä peltoaloilla. Pienempiä tiloja on tilamyyntien kautta yhdistynyt suuremmiksi tiloiksi. Kartanot ovat hävinneet, pellot ovat myyty ja rakennukset ja metsät ovat jääneet kartanomiljööksi.
Pälksaari on selkeästi erottautunut omaksi alueeksi sairaala- ja hoitolatoiminnan vuoksi. Edelleen on rautatieyhteys ja maantieyhteys mantereeseen. Pälksaaren piirimielisairaala on tuonut pitäjään uutta koulutettua väkeä ja jossain määrin myös Värtsilä. Mutta pälkjärveläisiä on muuttanut muualle enemmän kuin sinne on tullut lisää eli muuttotappiokunta. Kuntalaisten keski-ikä on nousujohteinen.
