HELMIKUINEN ILTA
Jo hyvissä ajoin ennen iltakuutta olin oven raossa kurkkailemassa Yläsatamakadulle keskiviikkona 11.2.2015. Pälkjärven pitäjäseuralla oli silloin alkamassa perinteinen tarinailta johon luennoitsijaksi oli tällä kertaa pyydetty erikoistutkija Ismo Björn Itä-Suomen yliopistolta. Ismo Björnin esitelmän aiheena oli Sortavala ennen sotia.
Vieraiksi oli kutsuttu – omiemme lisäksi – myös Sortavalaseuran jäseniä. Syy siihen, että minä päivystin ulko-ovella oli se, että odotin imatralaista ystävääni tulevaksi tarina-iltaamme. Monta tuttua ehdin siis jo kätellä ala-ovella ja kun ystäväni saapui en meinannut huomata hänen saapumistaan kun olin niin syventynyt sisään pyrkivien miesten kanssa keskusteluun.
Vaikka saavuimme hieman ennen aikojaan, paikalla hääräili jo Turusen Eila kahvinkeittopuuhissa ja salin puolella istuivat Närhen Erkki ja Immosen Mikko katse suunnattuna pöydällä palavaan kynttilään.


Tarinaillan alkua odotellessa. Kuvat Leena Parvela
Ismo Bjönkin saapui hyvissä ajoin, ja niinpä hän ehti vaihtaa kuulumisia paikalla jo olevien henkilöiden kanssa. Kun kaikki olivat nauttineet illan tarjoomuksista varsinainen tilaisuus voi alkaa.
Sihteerimme, Maija Närhi ei ollut nyt mukana. Osa tiesi syyn osa ei. Kaikille se selvisi kuitenkin viimeistään silloin kun Mikko avasi tilaisuuden ja vietimme hiljaisen hetken äskettäin poisnukkuneiden Aili Immosen Ja Sulo Niskasen muistoksi. Aili Immonen oli Maija Närhen satavuotias äiti ja Sulo Niskanen paikalla olleen Väinö Niskasen veli.


Illan luennoitsijan ja yleisön kuvasi Erkki Närhi
Ismo Björn keskittyi esitelmässään aluksi seurallemmekin tutuksi tulleeseen Winterin huvilaan Sortavalan Taruniemessä. Lähinnä Eliel Saarisen suunnitteleman päärakennuksen rakentamisen ja omistamisen historiaan. Kuulimme paljon pientä ”nippeli tietoa”, siis sellaista faktaa jota ei löydy noin vain nettiä selailemalla. Esimerkiksi sen, että Eliel Saarisen veli toimi Sortavalassa pankinjohtajana.


Winterin huvila kuvattuna ”maalta ja mereltä”. Kuvat Lissu Kaivolehto
Pikkuhiljaa siirryimme sitten varsinaisen Sortavalan kaupungin kuvioihin, kaupungin perustamiseen, asujamistoon ja rakennuskulttuuriin. Sortavalan vetovoima perustui kauniin luonnon lisäksi siihen, että siellä sijaitsivat niin opettajaseminaarit kuin pappisseminaarikin. Myös rautatie oli tärkeä kulkureitti. Valamon läheisyys lisäsi tietenkin suuresti Sortavalan vetovoimaa ja olihan kaupunki myös ikäänkuin portti Runojen Karjalaan.
Tänä päivänä meitä suomalaisia ”kivijalkaturisteja” kiinnostaa vielä jäljellä oleva Suomen aikainen puuarkkitehtuuri ja kaupungin rappioromantiikka.
Kun videotykillä heijastetuin kuvin väritetty esitelmä oli lopussa aplodeerasimme ja Mikko Immonen ojensi Ismo Björnille kiitokseksi Juhla Pälkjärveläisen.
Ystäväni kanssa sovimme, että huomenissa jatkamme Sortavalaan tutustumista menemällä Joensuun Carelicumiin tutkailemaan Sortavalan kaupungin pienoismallia vuodelta 1939.


Sortavalan pienoismallit Carelicumissa kuvasi Lissu Kaivolehto
Eihän tarina-ilta olisi mitään ilman arpajaisia. Tälläkin kertaa tuttu porukka oli remmissä: Mikko ja Ride arpojina, Kati ja Eki onnentuojina. Tavaksi on tullut kysyä rahastonhoitajaltamme Laukkasen Anjalta illan tuotto (kahvikassa ja arpajaiset) ja kertoa se kassan kartuttamiseen osallistuneille.
Iloisesti hälisten ”Päläkjärven pätinäkunta” siirtyi vaatenaulakoille jossa vaihdettiin vielä tuoreimpia kuulumisia, lähetettiin kotiin terveisiä ja sovittiin, että viimeistään maaliskuun tarinaillassa tavataan ja halataan. Mikko ja Ride pääsivät tälläkin kertaa turvallisesti kotikulmilleen Kortelaisen Unton kyydissä.
*****
Erikoistutkija Ismo Björn kertoo Keskiviikon kirjastohetkessä 18.3. Joensuun pääkirjaston taiteiden aukiolla uudesta kirjastaan Rajan maakunta. Tilaisuus alkaa kello 12. Tulkaahan kuulolle!

Kuva Lissu Kaivolehto