Kevään 2013 Valkovuokkoretkellä kyyditsi enojani Tahvoa ja Anttia sekä serkkujani Arjaa ja Aulia Makarin maisemiin Aleksej Jakovlev. Hänen kauttaan tutustuimme äitiinsä Nina Zjabrevaan, joka oli asunut sodan jälkeen Makarissa Viljami Laasosen perheen talossa. Mainitsin tästä Kirstille ja Lissulle, ja niinpä lehtileidit määräsivät minut haastattelemaan Nina-babushkan. Hämäläisten ympäristö-tekijöiden vaikutuksesta, so. olen syntynyt Hämeessä, omatunto alkoi kolkuttaa vasta nyt syksyllä.
Niinpä sitten ajelimme vaimoni Milan
kanssa sateisena perjantai-iltana syyskuun lopulla kohti vaaramaisemia.
Imatralla poikkesimme Prismaan tauolle, siellä ei kuullut sitä
mainostettua ”pakkoruotsia”, mutta venäjää sitäkin enemmän. Kesälahden
paikkeilla ihmettelimme sänkipellolla lepäillyttä tuhatnokkaista
hanhijoukkoa, heti kohta sen jälkeen lensi yli kymmenen joutsenta
aurassa kohti laskevaa aurinkoa.
Kiteellä sivuutimme ilmeisesti
sesongin jäljiltä jo suljetun Pajarinhovin, todeten vain että pajari
tullee venäjän rikasta henkilöä tarkoittavasta sanasta bojar. No eihän
noilla ”kielikuvilla” pelkästään jaksa tehdä matkaa, joten poikkesimme
Kiteen kaupungin keskustaan tarkoituksenamme saada iltapalaa. Nesteen
baarin ja Hotelli Kiteenhovin kesken arpa lankesi jälkimmäiselle.
Ravintolasali huokui tyhjyyttään, pubin puolella oli täysi
perjantai-illan huuma. Ruokapaikan valinta alkoi epäilyttää, mutta
turhaan. Paistetut Pyhäjärven muikut olivat herkullisia! Suosittelen!
Viimein pääsimme perille Värtsilään
Hotelli Jokeen. Olimme päättäneet viettää yön sivistyneesti
länsipuolella nykyistä rajaa. Kyllä kannatti. Hotelli Joki on viihtyisä
majapaikka kauniissa ympäristössä lähellä rajaa. Vuoteet ovat
vaarallisen mukavat aamu-uniselle, aamiainen herkullinen ja henkilöstö
huippu-ystävällinen! Toivoimme menestystä yrittäjille!
Lauantai-aamuna pääsimme sitten
kaikesta huolimatta aikanamme rajalle, jonoa ei juuri ollut ja pian
aukeni Harmaa Karjalamme eteemme. Kohta olimme soittamassa
Nina-babushkan ovikelloa nykyisin Puikkolaksi kutsutussa ”lähiössä”.
Oven läpi kuului ”Davaj, prihadite, dver vsegda otkryito”! Käykää
sisään, minulla on ovi aina auki! Kohta istuimme ruusutapettien ja
viherkasvien koristamassa olohuoneessa ja tarinoita alkoi tulla. Olisipa
saanut edes puolet talteen!
Nina-babushka rakastaa kukkia. Hän asuu nykyisin Puikkolassa.
Luovutetussa Karjalassa näyttävät kuntauudistus ja sote edenneen paljon pidemmälle kuin täällä Kanta-Suomessa. Niinpä Puikkolassakaan ei ole palveluita kauppaa lukuun ottamatta. Nina-babushkakin oli menossa maanantaiksi Sortavalaan lääkäriin. Tarjosimme hänelle kyydin, kun linja-auto-yhteydetkin kuvattiin satunnaisiksi. Matkalla tarinat jatkuivat, jätimme Ninan ystävättärensä luokse ja menimme kahvilaan teelasin ääreen sulattelemaan kaikkea kuulemaamme.
Vas. kartta Mustin Kivien lomakylän alueesta. Kartan vasemmassa yläkulmassa näkyy Pälkjärvi. Oik. Näkymä Jänisjärven suuntaan laskeuduttaessa lounaasta entiseen Kirkkolahteen.
Vas. Saksanhirvi Kirkkolahden eläintarhassa. Oik. Eläintarhan aidat hallitsevat Kirkkolahden maisemaa.
Sortavalan surullisen kunnonhan tiedämme. Kirjakaupan jälkeen käännyimme paluumatkalle tarkoituksenamme poiketa Kirkkolahdessa Mustissa Kivissä. Olin käynyt Kirkkolahdessa kerran, joskus 1990-luvun puolivälissä, sovhoosin navetat ja muut karjarakennukset olivat silloin jo hylätyt, mieleeni jäi kaunis Jänisjärvelle avautuva maisema. Nyt oli maisema muuttunut! Korkeiden metalliverkko-aitojen välistä ajoimme lomakeitaan pihaan. Entisen Kirkkolahden vainiot oli aidattu kaikenlaisten kameleitten ja puhveleitten laitumiksi, paikalle oli perustettu eläinten keskitysleiri! Paikkaan on upotettu runsaasti rahaa, jonka hankinnassa uskon lievimmän rikkeen olleen verojen kiertämisen. Palvelu ravintolassa oli venäläisittäin jopa ystävällistä, cappuccino ihan hyvää, mutta paikan tunnelma oli erikoinen. Mistään kannattavasta liiketoiminnasta tavallisessa mielessä paikassa ei voi olla kyse. Kaunis Kirkkolahden kylä olisi ansainnut rakentajan, jolla raha lisäksi olisi ollut hyvää makua ja silmää maisemalle.
Vas. Mustien Kivien venelaituri ja saunaranta. Oik. Mustien Kivien saunaranta.
Vas. Ruskealan ruskaa Kirkkolahden maisemissa Mustien Kivien alueella. Oik. lomamökki Mustien Kivien lomakeskuksessa.
Kotimatkalle riitti kyllä ihmettelemistä kuullussa ja nähdyssä. Nyt pitää sitten järjestellä mieleen jäänyttä kirjoittamalla, samalla kun mieli askartelee seuraavassa matkassa.
Kuvat Paavo Valonen
