Hevosparissikat ja lihassikat olivat kulkukauppiaita. He kulkivat talosta taloon ostamassa eläimiä. Hevosparissikat ostivat ja vaihtoivat hevosia. Lihassikat taas ostivat lehmiä, lampaita, vasikoita ja sikoja. Vaihtokauppaa he tekivät lehmillä.
Lihassikka Olli Miettinen oli Makarin miehiä. Hänellä oli iso maatila, jonka hoitaminen jäi emännän ja lasten vastuulle isännän kulkiessa ostosmatkoillaan. Teurastamiensa eläinten lihat hän myi Värtsilä torilla ja lihojen jälleenmyyjille. Miettinen osti myös hevosia. Huonokuntoiset menivät makkaratehtaalle ja hyväkuntoiset työhevoset Miettinen myi hyvällä voitolla niitä edelleen.
Leskinen muistaa pikkupoika ajoiltaan, kun Miettinen osti heiltä teurassian. Ammuttuaan sian taskuaseella Miettinen oli avannut sian kurkun puukolla ja juoksuttanut haavasta verta kauhaan. ”Sitten hän teki sellaisen tempun, että ikäni sen muistan. Hän nimittäin otti ja joi kauhasta sian lämmintä verta”, kirjoittaa Leskinen. Pientä Jussi-poikaa moinen yökötti, mutta Miettinen näytti nauttivan lämpimästä verestä. Raakaa sianlihaakin Miettisen kerrotaan syöneen.
Värtsilän rajalla asuva Nissinen, jota kutsuttiin Rilikku-Nissiseksi, oli toinen Pälkjärven lihassikoista. Teuraslehmien oston ohella Nissinen osti myös oravien, jänisten ja kettujen nahkoja. Ostamansa lehmät Nissinen teurasti kotonaan ja toimitti lihat Värtsilän kauppoihin. Leskinen muistelee Nissisen kuolleen 1930-luvun puolivälissä.
(kuvia voi klikata suuremmaksi)
Kolmantena lihassikkana mainitaan nautakarjalla kauppaa tehnyt maanviljelijä Väisänen Heposelästä. Tätä pitkäpartaista ja kesäisin avojaloin kulkevaa miestä kutsuttiin Ukko Väisäseksi. Hänen liiketoimensa olivat keskittyneet lihakarjan asemasta elolehmien ostoon.
Kun vähävaraiset mökkiläiset ja pientilalliset kävivät pyytämässä Ukko Väisäseltä rahaa lainaksi, Väisänen pyysi myymään hänelle lehmän. Pyytäjä sai rahat ja sai pitää lehmän vuokralehmänä. Lehmän vuotuinen vuokra määräytyi sen mukaan miten hyvä lehmä oli lypsämään. Vuokran voi maksaa rahalla tai taloon tehtävällä työllä. Väisäsen pelloilla olikin kesäisin paljon naisia ja miehiä jotka tekivät työtä lehmän vuokrasta. Talvella puolestaan miehet maksoivat lehmän vuokraa metsätöillä. Ukko Väisäsen kerrotaankin kehaisseen: ”Lehmät meidän talossa kaikki työt tekee.” Leskisen mukaan Väisäsellä oli 30 lehmää omassa navetassa ja vuokralla 70 lehmää.
Pälkjärvellä oli 1900-luvun alkupuolella kaksi kuulua hevosparissikaa, Onni Hällström (1890-1944) Ilmakasta ja Jussi Koukku (1872-1944), joka asui Viistolan rinteessä Pälkjärveltä Värtsilään menevän tien varressa. Hällström ja Koukku olivat hyviä kavereita keskenään eikä heidän välillään esiintynyt ammattikateutta. Miehet kulkivat yhdessä markkinoilla Sortavalassa saakka ja hankkivat hevoskaupoilla toimeentulon itselleen ja perheelleen.
Lähde: Juho A. Leskisen tallenne kaupan kehityksestä Pälkjärvellä 1850–1940 /Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkisto
Kuvat Martti Kilpiranta
