Palatkaamme hetkeksi Pälkjärven pitäjäseuran jouluunlaskeutumisen juhlaan, joka pidettiin ensimmäisen adventin aattona ravintola Usvassa Joensuussa. Tällä kertaa tontut Tipsu ja Tapsu olivat laatineet jouluvisan kaupunkineuvos Aulis V. A. Könösen satakolme vuotta sitten julkaistun kirjan ”Pälkjärven paikannimet” pohjalta. Kirja suorastaan pompsahti esiin piirongin laatikosta samaan aikaan kun mietimme aihetta ohjelmanumeroomme.
Samoin vaatekomeron uumenista pompsahtivat päivänvaloon Alahovin mallilla neulotut villasukat, jotka olin saanut Närhen Maijalta synttärilahjaksi pari vuotta aikaisemmin täyttäessäni pyöreitä. Koska elämäntilanteeni oli tuolloin suruisa puolison sairauden takia, sukat olivat hautautuneet käyttämättöminä joululiinojen joukkoon.
Mutta nyt oli sopiva hetki yhdistää nämä kaksi Pälkjärveen liittyvää asiaa: Auliksen kirja ja Alahovin sukat. Laitoin jalkaani punaiset avokkaat, jotta ne olisi helppo vetäistä pois ja esitellä yleisölle epäsuomalaisen näköiset, riemunkirjavat sukat. Päävärit kuitenkin punainen ja vihreä, eli ne sopivat värinsäkin puolesta mitä parhaiten joulusukiksi.
Sukat herättivätkin mielenkiintoa ja heti pikkujoulun jälkeen sain Koukun Anjalta linkkejä, joissa kerrotiin tarkemmin näistä sukista ja hieman niiden historiastakin. Vuonna 2014 on ilmestynyt kirja: ”Sukupolvien silmukat”, ja kuinka ollakaan, kirjasta löytyy ohje myös Alahovin sukkiin. Kaiken lisäksi sukat komeilevat kirjan kansikuvassa keskeisellä paikalla.
(kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi)
”Sukupolvien silmukat” on myös ahkeran käsityöharrastajan Päivi Ritarin (kirjoittajan pikkusisko) hyllyssä ja kirjan kannet ovat hänen kuvaamansa.
Googlaillessani asiasanalla ”Alahovin sukat” löysin netistä erään bloggaajan kirjoituksen. Hän oli hankkinut kyseisen kirjan kahdeksisen vuotta sitten ja aloittanut urakkansa vaikeimmasta ja haasteellisimmasta mallista, eli näistä Alahovin sukista. Sukissa on sekin erikoisuus, että ne neulotaan varpaista varteen päin.
Olen usein ihmetellyt, miksi sukat poikkeavat niin suuresti väritykseltään niistä harmaista töppösistä, joihin ainakin minä olen lapsuudessani tottunut. Tosin varren suussa saattoi olla väriläiskänä pari kirkkaamman väristä raitaa, jos kenellä sattui sellaista purkulankaa olemaan. Mutta Anjan lähettämiä linkkejä tutkaillessani sekin seikka selvisi. Sukat ovatkin ilmeisesti armenialaista ”sukujuurta”. Siellä kudottiin ja solmittiin värikkäitä mattoja ja kun tähteeksi jäi ohuita langanpätkiä, niistä kudottiin samoilla malleilla sisäsukkia vaikkapa morsiamille.
Miten sukat ja malli sitten kulkeutuivat Pälkjärven Alahoviin? Selityksenä mainitaan, että Alahovin isäntä, kenraalimajuri Erik Gustav von Fieandt olisi ehkä tuonut sukkia – tai ainakin niiden mallin – tyttärilleen tuliaisiksi palatessaan sodista, joissa hän palveli Venäjän armeijan upseerina. Armeniakin kuului tuolloin Venäjän alaisuuteen.
Kuvat Lissu Kaivolehto
Kaivolehdon Lissu on nähnyt ja kuvannut alunperin Alahovista peräisin olevat sukat livenä Pohjois-Karjalan museossa Joensuussa. Mallin mukaan kudottuja, Tipsun jalassa olleita sukkia, ei voi nyt kuvata. Ne olivat sotkeutuneet salaperäisesti vieraaseen reppuun ja matkasivat Vennäin rajalle Värtsilään – onneksi eivät sentään Armeniaan saakka!
—-
Lähteet: Vaikutteita itämailta/Pirkko Leinonen/Sukupolvien silmukat
Tuulahduksia maailmalta/Pia Ketola/Sukupolvien silmukat
Pohjois-Karjalan museossa on Pälkjärvellä sijainneen Alahovin esineistöä. Esineistöä on 131 kappaletta ja suurin osa on pukuja ja asusteita. Pälkjärven Alahovin pukukokoelman lahjoitti Pohjois-Karjalan museolle rouva Märta Borgström sisaruksineen syksyllä 1960. Kokoelma sisältää myös nuo artikkelissa kerrotut sukat.
