Tässä jutussa, kuten edellisessäkin (1943) vuorottelevat lehtiuutiset ja otteet mielialatiedotteista sekä muista suojeluskunnan arkistosta löytyneistä tiedotteista. Evakuointia koskeva osuus on koottu Pälkjärven Ilmasuojelukeskuksen (IS-keskus) sotapäiväkirjan merkinnöistä. Loppuun olen ottanut muutamia lainauksia kotinsa jättävien ihmisten tunnelmista. Suorat lainaukset olen kirjoittanut kursiivilla. Jutun otsikkokuvassa vasemmalla poliisi Hämäläisen talo ja oikealla Kokkomäki.
Sillä jyvänenkin tietoa omasta rakkaasta kotiseudustamme on enemmän kuin kokonainen kultamurikka turhuuden markkinoilta hankittua tyhjänpäiväistä viisautta. (Aapeli: Siunattu hulluus)
25.1.1944 Karjalainen – Sähkövaloa Pälkjärvelle
Pälkjärven sähköistämiskysymys on nyttemmin saatu onnelliseen päätökseen. Saapuneet muuntajat on nimittäin asennettu paikoilleen, ja viime sunnuntaina yhdistettiin Wärtsilä-yhtymän Hämekosken voima-asemalta tuleva sähkövirta Pälkjärven verkostoon. Nyt on saatu siis sähkövalo kahteen muuntajapiiriin, kirkonkylään ja Makariin. Näissä molemmissa on yhteensä noin 500 lamppua. Parin viikon kuluttua saadaan jälleen kaksi muuntajapiiriä yhdistetyksi sähkövirtaan, ja silloin saadaan sähkövalo Jeron ja Hiekan piireihin.
Kun sähköt syttyivät Pälkjärvellä 23. tammikuuta 1944 kello 15.00, Tyyne Laasonen kirjoitti samana iltana miehelleen Helsinkiin: En voi olla kirjoittamatta, kun on nyt sähkövalot. Meillä on tosin liiankin kirkasta, kun tupalamppu on niin suuri. Viljam kuvaili tapahtumaa vastauskirjeessään ainutlaatuiseksi Pälkjärven historiassa. (Pälkjärveläinen 11/2014).
Laatokka 10.2.1944 – Lotat lahjoittivat 50 000 markkaa
Lotta Svärd Pälkjärven paikallisosasto päätti vuosikokouksessaan 30.1.1944 lahjoittaa kuluvana vuonna invaliideille 15 000 mk, sankaripatsasrahastoon 10 000 mk ja Pälkjärven suojeluskunnalle 25 000 mk.
Vuosikokouksen loputtua pidetyssä johtokunnan kokouksessa valittiin samat toimihenkilöt vuodelle 1944 kuin edellisenäkin vuonna.
15.2.1944 P. B. Köhlinin kirje P-Karjalan SK-piirin esikuntaan – Kolmiotornit
Liittymiskirjelmään viitaten ilmoittaa suojeluskuntamme seuraavaa:
Pitäjämme alueelle ovat venäläiset vuosina 1940-1941 rakentaneet 5 kpl kolmiotorneja. Näitä torneja ei nykyisin ole olemassa syystä, että asukkaat (maanomistajat) ovat ne tuhonneet, ja käyttäneet niistä saamansa tarvikkeet rakennustarkoituksiin.
Naatselän kylässä olevan Ahvenlammin läheisyydessä olevalle harjanteelle, jonka paikka on oheisena seuraavaan karttaluonnokseen merkitty, ovat venäläiset rakentaneet uuden nelikulmaisen näkötornin, ja on se edelleenkin mainitussa paikassa. Sen purkamisesta on annettu maanomistajalle kielto. (Mainittua karttaluonnosta ei arkistoaineiston joukosta löytynyt.)
6.3.1944 P-Karjalan SK-piirin puhelinsanoma
(kuvia voi klikata suuremmaksi)
15.3.1944 P. B. Köhlin – Mielialatiedote
Viime aikoina liikkeellä olleet huhut venäläisten maallemme esittämistä aselepoehdoista eivät ole sanottavasti lamauttaneet asujamiston mielialoja. Täällä ymmärretään, että venäläisten tarjoamat ehdot eivät tarjoa rauhaa eikä aselevon mahdollisuuksia, vaan että parempi on vaikkapa viimeiseen mieheen saakka jatkaa taistelua ja kaatua ase kädessä kuin hyväksyä maallemme häpeällisiä pakkorauhan ehtoja. Viime aikoina täällä käyneiden rintamalla olevien sotilaidenkin kanta kyseisessä asiassa on sama.
Pitäjämme asujamisto luottaa maamme hallitukseen ja armeijamme johtoon, ja ovat sillä kannalla, että siellä seurataan tarkoin tilanteen kehitystä, ja rauha tehdään silloin kun siihen on päteviä edellytyksiä olemassa. Me luovutetun alueen karjalaiset uskomme, että maamme hallitus ei tule suostumaan siihen, että suurin veriuhrein takaisin valloitettu Karjalamme joutuisi toistamiseen venäläisten vallanpitäjien miehitysjoukkojen hallintaan.
Laatokka 17.3.1944 – Ilmakan opintokerho
Pälkjärven Ilmakan opintokerho järjesti jäsenilleen hiihtokilpailut ja illanvieton J. Immosen talossa sunnuntaina 12. päivänä maaliskuuta.
Kilpailut olivat päivällä ja osanottajia oli kuusi tyttöä ja neljä poikaa. Kun hiihtokeli ja rata eivät olleet ihan ensiluokkaisia, niin tuloksetkin olivat sen mukaisia. Tytöistä pääsi mestariksi Laina Rouhiainen, 2. Irja Kattelus, 3. Katri Rouhiainen, 4. Eeva Orbinski, 5. Toini Heiskanen, 6. Maire Tuupainen. Pojista tuli mestariksi Mauri Koljonen, 2. Martti Heiskanen, 3. Aulis Immonen, 4. Santeri Vornanen.
Illanvietossa oli avara tupa täynnä väkeä. Tilaisuus aloitettiin laulamalla ”Suksimiesten laulu”. Kerholainen Ulla Lahtinen lausui yleisön tervetulleeksi. Seurasi kerholaisen Aune Vornasen luento ”Hiihtoladulla ja kerholainen Esteri Vornanen lausui runon ”Reippaita poikia”. Tämän jälkeen kuultiin murrejuttu, jonka esitti kerholainen Eila Lehtinen. Vieläpä kerhon tytöt lauloivat yhdessä kukin omaa lauluaan kerholaisen Toini Heiskasen lyödessä kapustalla tahtia. Seuraavana ohjelmassa oli palkintojenjako. Sitten oli väliaika, jolloin tarjoiltiin mehua.
Taas yhteisesti laulettua ”Talitintti maaliskuulla” oli kuva-arvoitus, jonka arvaaja sai palkinnoksi mehua. Sen jälkeen kuultiin posetiivin soittoa ja nähtiinpä ”Jukolan veljekset lukupuuhissa”. Vielä oli pullansyöntikilpailu, joka huvitti yleisöä. Sillekkin voittajalle annettiin palkinnoksi mehua. Lopuksi arvottiin nukelle nimi ja toimitettiin huutokauppoja. Vähän aikaa leikittyä istumaleskeä, lähdettiin tyytyväisinä kotiin.
23.3.1944 Laatokka – Miina Haverisen hautaus
Emäntä Vilhelmiina Haverinen o.s. Makkonen, maallinen tomumaja saatettiin haudanlepoon maaliskuun 12. päivänä Pälkjärven hautausmaalle runsaan sukulais- ja ystäväpiirin seuraamana. Tilaisuudessa vainajalle toimitti viimeisen palveluksen kirkkoherra V. Korvenheimo. Hautakummulle laskettiin seppeleitä ja kukkia.
Vilhelmiina ”Miina” Haverinen o.s. Makkonen (1871–1944) oli kaikkien iljalalaisten tuntema. Miina toimi Iljalan koululla keittäjänä ja vahtimestarina ja osallistui ahkerasti pitäjän rientoihin.
13.4.1944 Laatokka – Kristilliset juhlat Kurikassa
Pälkjärven Kurikan Kristillisen Opintokerhon toimeenpanema hengellinen juhla pidettiin toisen pääsiäispäivän iltana Kurikan kylässä Iida Penttisen talossa. Juhlan aloitti opintokerholaisten pieni kuoro esittämällä hengelliset laulut ”Käy yrttitarhasta polku” ja ”Kun orjantappuraisen”. Veisattiin yhteisesti virrestä 80 ensimmäinen, toinen ja viimeinen säkeistö, minkä jälkeen isäntä Matti Ryynänen piti alkajaispuheen ja rukouksen. Puhuja muistutti Vapahtajan ylösnousemisen muistojuhlan viimeisistä tunneista. Puhuja mainitsi myös juhlan tarkoituksesta, nimittäin keskuuteemme siirtyneen heimokansamme inkeriläisten tukemisesta aineellisesti ja henkisesti täällä uusilla asuinsijoilla.
Puheen jälkeen lauloivat opettajatar Tyyne Saavalainen ja neiti Siiri Pirhonen pääsiäislaulut ”Hän ylös nousi” ja ”Oi Herrani”, minkä jälkeen Uuno Kuronen lausui C. D. af Wirsenin kirjoittaman runon ”Pitkäperjantain iltana” ja Niilo E. Vainion ”On Kristus ylös noussut”.
Veisattiin yhteisesti virrestä 77 säkeistöt 1-3, minkä jälkeen sotilaspastori Nuottamo puhui. Hän teroitti kuulijoille erikoisesti, että emme saa jäädä liiaksi pitkäperjantain hautajaistunnelman valtaan, sillä jos tuijotamme alati pitkäperjantaihin, emme saa kokea pääsiäisen riemua. Puheen jälkeen veisattiin virrestä 77 säkeistöt 2-4.
Tämän jälkeen seurasi väliaika, jonka ajaksi oli järjestetty korviketarjoilua. Väliajan jälkeen jatkettiin juhlaa veisaamalla virrestä 72 säkeistöt 1-2, minkä jälkeen puhui rovastinrouva Siimes. Hän valaisi kuulijoita lohdullisella sanomalla, kuinka Herra nostaa, kantaa ja pelastaa nuoruudesta vanhuuteen saakka.
Kerholaisten kuoro esitti pääsiäislaulut ”Nyt se suuri päivä koitti” ja ”Särjetty, syösty on kuoleman valta”, minkä jälkeen puhui vielä lopuksi Siiri Pirhonen käsitellen aihetta ”Hän on kuollut meidän tähtemme; mitä me olemme tehneet hänen tähtensä”. Puhuja lopetti rukouksella ja lopuksi veisattiin virsi.
Juhlasta kertyneet tarjoilu- ja kolehtitulot käytetään paikkakunnan inkeriläisten hyväksi.
13.4.1944 Laatokka – Kunnantalon laajennustyöt
Pälkjärven kunnanvaltuuston kokouksessa tk. 6 päivänä oli käsiteltävänä kunnan toimitalon laajentamiskysymys. Keskustelun jälkeen päätettiin, että jos saadaan asianomainen rakennuslupa niin talon korjaus- ja rakennustöihin ryhdytään mahdollisimman pian.
Alustavan suunnitelman mukaan on aikomuksena laajentaa taloa niin paljon, että siihen tulee kuusi lisähuonetta, jotka sisustetaan toimisto- ja asuinhuoneiksi. Taloon laitetaan myös keskuslämmitys. Laajennus- ja korjaustöiden kustannusarvio on yhteensä 50 000 mk.
15.4.1944 P. B. Köhlin – Mielialatiedote
Puutavaroiden ajo- ja hakkuumääräyksiä saaneet henkilöt ovat kuluneen talven aikana osallistuneet metsätöihin niin kiitettävällä tavalla, että Pälkjärvi on Pohjois-Karjalan kunnista 1. sijalla 147 prosentilla.
Elintarviketilanne on paikkakunnallamme tyydyttävä. Jalkinetilanne on edelleenkin huono. Karjanrehun puutetta ei paikkakunnallamme tule ilmenemään. Puuttuvan siemenviljan tilaamiseen on jo ajoissa ryhdytty ja saatanee sitä kysyntää vastaava määrä.
Pitäjämme asujamisto luottaa vakaasti siihen, että sodan kerran loputtua kansallemme on koittava parempi ja onnellisempi tulevaisuus.
18.4.1944 P-Karjalan SK-piirin esikunnan kirje – Maatalouslomalaiset
Viitekohdassa mainitulla kirjelmällä lomautetaan kylvötöitä varten eri yksiköistä Pälkjärven kunnan alueelle 10 miestä ajaksi 24.4. – 7.6.1944.
Lomautetut lähetetään suoraan kotipaikkakunnalleen jossa heidän on ilmoittauduttava suojeluskunnan paikallis- ja työvoimapäällikölle. Lomalaiset luovuttavat varusteensa viikon kuluessa loman alusta lukien paikalliseen suojeluskuntaan, mistä ne on loman loputtua jaettava heille takaisin.
19.4.1944 Laatokka – Huomattava lahjoitus
Noin kuukausi sitten kuollut poliisin leski Miina Haverinen Pälkjärveltä oli määrännyt jälkisäädöksessään koko omaisuutensa n. 30 000 mk pakanalähetykselle. Lahjoituksen arvoa lisää vielä se seikka, että omaisuus oli koottu ahkeralla työllä ja säästäväisyydellä. Eläessään oli vainaja tehnyt muitakin lahjoituksia mm. antamalla varattomille jumaluusopin ylioppilaille 1000 mk, mikä lienee suurimpia mitä mainittu rahasto yksityisiltä on saanut.
19.4.1944 Laatokka – Pappilan tuparakennus
Pälkjärven pappilan tuparakennuksen remontti myytiin viime viikolla huutokaupalla tehtäväksi urakoitsija Tauno Kettuselle 45 000 markan hinnasta. Tuparakennukseen tulee ajanmukainen kellari lattian alle, tupa katetaan tiilikatolla, riveys tiivistetään, sisältä korjataan ovet ja ikkunat, seinät pahvitetaan ensoniitilla ym.
Pappilan rakennustyöt saadaan suoritettua kaikki avustusvaroilla, mm. viime maanantaina sai seurakunta jälleen 125 000 markan avustuksen kirkon keskusrahastosta. Näin ollen ei seurakunnan omia varoja tarvita lainkaan käyttää.
21.4.1944 Laatokka – Jero-Puikkolan opintokerho
Pälkjärven Jero-Puikkolan opintokerho piti lopettajaisillanvieton tk. 16. päivänä Hannes Miinalaisen talossa. Tupa oli täynnä väkeä. Tilaisuus aloitettiin laulamalla yhteisesti ”Karjalan törmäsill”, jonka jälkeen Hanna Vuojolainen lausui yleisön tervetulleeksi. Seurasi kuorolausuntaesityksenä Einari Vuorelan ”Kevätkiireitä” ja Heikki Asunnan ”Köyhä lahja”. Opintosihteeri Aune Heinonen esitelmöi aiheesta ”Miten Minna Canth kuvaa nuoria tyttöjä ja poikia”. Tämä jälkeen Hanna Vuojolainen esitti pari runoa.
Väliajan jälkeen ohjelmaa jatkettiin laulamalla yhteisesti ”Kuulkaa korpeimme kuiskintaa”, jonka jälkeen opettaja Saimi Rouhiainen piti esitelmän Elias Lönnrotin elämäkerrasta ja hänen runonkeruumatkoistaan. Nyt seurasi tietokilpailu, johon otti osaa koko yleisö hyvin innokkaasti. Seurasi Eino Vuojolaisen esittämä runo ”Ei milloinkaan”. Kuva-arvoituksen jälkeen esittivät kerholaiset hupailun ”Onko Kasper tullut hulluksi?” Tilaisuus päättyi Karjalaisten lauluun. Kerholaiset lahjoittavat osan illan tuloista Kansanavulle.
21.4.1944 Laatokka – Juho Tanninen 80 vuotta
Ensi maanantaina tk. 24. päivänä maanviljelijä Juho Tanninen täyttää 80 vuotta Sotkuman Syvässälahdessa. Tanninen on kotoisin Pälkjärveltä, jossa hän kasvatti joukkonsa. Mutta talvisota-aikana hän joutui poikansa perheen mukana muuttamaan siirtolaisena Maaningalle, kunnes ostivat nykyisen pika-asutustilan, jossa Tanninen viettää vanhuuden ansaittua lepoa.
21.4.1944 Laatokka – Läävin marttakerho
Pälkjärven Marttayhdistyksen Läävin Marttakerho järjesti ohjelmallisen illanvieton Kansanavun hyväksi tk. 16. päivänä. Aluksi laulettiin yhteisesti Karjalaisten laulu, jonka jälkeen neiti Valma Asikainen lausui yleisön tervetulleeksi. Runon ”Rajalla” lausui koululainen Maire Malinen. Kotitalousneuvoja Sikke Korhonen esitelmöi erilaisista puutarha-aidoista. Tämän jälkeen oli tietokilpailu emäntien ja tyttärien kesken, joka päättyi tasan 6-6 pistettä.
Väliajan jälkeen laulettiin Marttalaulu, ja neuvoja Sikke Korhonen lausui V. A. Koskenniemen runon ”Syysilta metsässä” sekä neuvoja Sylvi Rouhiainen esitti Juhani Ahon lastun ”Toisille”. Herra Sakari Rouhiainen luki vielä Kalle Väänäsen kirjoittaman runon ”Tuavetin kuoltua”, jonka jälkeen esitettiin Auni Nuolivaaran kirjoittama 4-osainen näytelmä ”Äidin kesäloma”. Tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Kansalaismarssiin. Yleisöä oli juhlassa noin 100 henkeä.
21.4.1944 Laatokka – Suunnitelmissa uusi suojeluskuntatalo
Kuten muistetaan, purkivat ja veivät venäläiset välirauhan aikana Pälkjärven miltei uuden ajanmukaisen suojeluskuntatalon mennessään. Joku aika sitten herätettiin jälleen kysymys uuden suojeluskuntatalon aikaansaamiseksi Pälkjärvelle, ja on suunnitelma nyt joutunut siihen vaiheeseen, että rakennustoimiin ryhdytään heti kun saadaan rakennuslupa. Suunnitelman mukaan tulisi uudesta suojeluskuntatalosta vielä entistäkin tilavampi, varustettuna keskuslämmityksellä kuten aikaisempikin. Siitä tulee kaksikerroksinen ja rakennetaan se puusta. Jos hanke saadaan alulle, niin kuin on suunniteltu, pitäisi talon valmistua ensi vuoden puolella.
29.4.1943 P. B. Köhlin – Sotavankitiedote
Sotavankitiedote oli tehtävä P-Karjalan suojeluskuntapiirin esikuntaan kuukausittain kuten edellisenäkin vuonna. Sisällytän tähän juttuun vain tämän yhden tiedotteen koska ne olivat sisällöltään lähes samanlaisia kuukaudesta toiseen. Ainoastaan vankien määrä saattoi hieman vaihdella.
Potoskassa sijaitsevalla vankileirillä on sotavankeja 41 ja vartijoita 1+7. Kotiryssinä yksityisillä tiloilla on 48 vankia. Työnantajat ovat vastuussa vankiensa majoituksesta ja vartioinnista.
Kaikkia täällä olevia sotavankeja on ruokittu määräysten mukaisesti. Vankien puhtaana pitämisestäkin on huolehdittu ja heitä on saunotettu kerran viikossa. Vankien majoitusta ja vartiointia on jatkuvasti tarkkailtu ja epäkohtien sattuessa on vanki poistettu työnantajilta. Viime aikoina ei sellaisia tapauksia ole sattunut.
Vankeja on niin ikään käytetty niissä töissä joihin niitä työvoimapäällikön toimesta on anottu. Kaikki täällä olevat sotavangit ovat nykyisin metsätöissä ja he ovat tehneet työtä ahkerasti.
3.5.1944 Laatokka – Sähköistäminen jatkuu
Pälkjärven Sähkö Oy:n varsinainen kevätkokous pidettiin vapunpäivänä Ilmakan kansakoululla. Kokouksen puheenjohtajana toimi kansanedustaja J. Väisänen ja pöytäkirjan teki tilanhoitaja T. Pelkonen. Hyväksyttiin toiminta- ja tilikertomukset vuodelta 1943 sekä myönnettiin tilivelvollisille vastuuvapaus.
Sähköistämishanketta päätettiin jatkaa niissä puitteissa, missä se nyt on menossa. Kirkonkylän muuntajapiiri päätettiin jakaa kahtia, koska se yhtenä on liian laaja.
Mainittakoon, että kuluvan kevään aikana saatiin Pälkjärvellä sähköistetyksi kaikkiaan viisi muuntajapiiriä, joista ensimmäinen tuli valmiiksi jo viime vuoden puolella. Parhaillaan on työn alla viimeiset kolme muuntajapiiriä, ja toivotaan saatavan sähköistäminen niiden osalta valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Nämä muuntajapiirit ovat Läävi, Ilmakka ja Pirttipohja. Vain Naatselän syrjäinen kylä jää toistaiseksi sähköverkoston ulkopuolelle. Pälksaaren kylässä sen sijaan on oma sähköosuuskunta, joka aloitti toimintansa viime syksynä.
3.5.1944 P-Savon SK-piirin Esikunnan kirje – Sankarivainajan siirto
Ilmoitetaan, että talvisodan sankarivainaja Otto Malisen ruumis on viitekirjelmän mukaisesti päivämäärällä 5.4.1944 lähetetty Maaningalta, jonne se on ollut väliaikaisesti haudattuna, Pälkjärven suojeluskunnalle os. Pälkjärvi as., siellä sankarihautaan kätkettäväksi.
Ruumiin vastaanottamisesta ja hautauksesta pyydetään ilmoittamaan P-Savon SK-piirin kenttäpapille.
Allekirjoittajina ovat luutnantti A. A. Penttilä ja piirin kenttäpappi H. Lempinen
10.5.1944 P-järven SK:n kirje Maaningalle – Sankarivainajan siirto
Liittymiskirjelmään viitaten ilmoittaa suojeluskuntamme, että toimestanne tänne lähetetty sankarivainaja Otto Malisen ruumis on saapunut perille, ja Hänet on haudattu Pälkjärven sankarihautaan.
7.5.1944 Laatokka – Ilmakan Marttakerho
Pälkjärven Ilmakan Marttakerho toimeenpani juhlan Kansanavun hyväksi Ilmakan kansakoululla sunnuntaina huhtikuun 30. päivänä. Koulun luokkahuone oli ääriään myöten täynnä yleisöä.
Aluksi laulettiin yhteisesti ”Sun kätes Herra voimakkaan” ja sen jälkeen opettaja Anni Kilpiranta lausui yleisön tervetulleeksi. Tämän jälkeen pari kansakoululaista esitti vuorolausuntana ”Päivän laulun” ja jatkokoululainen Lahja Immonen luki lastun ”Katajainen kansani”. Tämän jälkeen kuultiin marttojen laulua. Juhlapuheen piti opettaja T. J. Leini koskettain puheessaan tämän juhlan merkitystä. Seurasi sitten Aune Vornasen esittämä runo ”Saarijärven Paavo”.
Väliajalla nautittiin marttojen järjestämästä kahvitarjoilusta ja sen päätyttyä kokoonnuttiin taas laulamaan yhteisesti ”Työ Suomen hyväks uhratkaamme”. Kylän nuoret martat esittivät kuvaelman ”Luostarin kellot” ja marttakuoro esitti pari laulua. Sitten neuvoja Sylvi Rouhiainen piti esitelmän ”Pellavan viljelyksestä”. Lopuksi nuoret martat vielä esittivät voimistelua. Juhla päätettiin yhteisesti laulamalla ”Karjalaisten laulu”. Kansanavulle kertyi rahaa paljon yli puolentoistatuhannen.
15.5.1944 P. B. Köhlinin kirje 0862 Päällikölle – Aloite
Pälkjärvellä vietetään 21.5.1944 sankarivainajien muistopäivää, ja silloin on kutsuttu kaikkien sankarivainajien omaisia olemaan tilaisuudessa läsnä. Kun tänne on äskettäin siirretty Maaningan sankarihautaan tilapäisesti haudattu talvisodassa kaatunut sotamies Otto Malinen, jonka poika korpraali Aarne Malinen palvelee yksikössänne, niin olisimme kiitollisia jos te voisitte myöntää Aarne Maliselle lomaa, että hän voisi osallistua yllämainittuihin juhlamenoihin. Silloin lasketaan mm. seppeleet tänne kotipitäjäänsä nyt siirretyille sankarivainajille. Käsityksemme mukaan kaikki sankarivainajien omaiset mielellään osallistuisivat mainittuihin juhlallisuuksiin.
6.6.1944 Laatokka – Salomon Olkkosen hautajaiset
Maanviljelijä Salomon Olkkosen hautajaiset Pälkjärvellä muodostuivat viime lauantaina tk. 3. päivänä vaikuttavaksi surujuhlaksi. Jo kello yhdeksäksi oli vainajan kotiin kokoontunut suuri saattojoukko, joka hiljalleen ajaen saapui hautausmaalle kello 13.
Kuoron laulettua ”Mä kuljen kohti kuolemaa” ja kanttorien A. Tuomen Riihimäeltä ja M. Kilpirannan veisattua säkeen virrestä ”Tiet kaikki yhtyy täällä, portilla kalmiston”, kantoivat arkun hautaan vainajan pojat ja naapurit. Ruumiinsiunauksen suoritti kirkkoherra V. Korvenheimo puhuen sanojen ”kylväjä meni kylvämään” johdosta. Kuten muistettaneen, kuoli vainaja sydänhalvaukseen kylväessään. Vielä puhui avatun haudan ääressä vainajan sisaren poika Oskari Olkkonen ja eräs vainajan uskonveli. Hänen jälkeen lauloi kuoro A. Hihlmannin laulun ”Hetki viimeinen”.
Kun hauta oli umpeen luotu, laskivat haudalle seppeleensä vainajan puoliso ja lapset sekä lähiomaiset. Kirkkoneuvoston ja kirkkohoitokunnan seppeleet laskivat kirkkoherra V. Korvenheimo ja maanviljelijä M. Ryynänen, edellisen puhuessa vainajan ahkeruudesta ja tunnollisuudesta työssään seurakunnan hyväksi. Kunnan seppeleen laskivat hoitokunnan puheenjohtaja E. Kortelainen ja kunnankirjuri E. Sormunen. Osuuskassan ja kassanhallituksen seppeleen laskivat kanttori M. Kilpiranta ja pankkivirkailija U. Kuronen. Adressein oli vainajan muistoa kunnioittaneet useat kymmenet ystävät, varsinkin ”Kirkkoja Karjalaan” adressien kautta. Bachin iki-ihanan ”Jeesus aarteheni” kaiuttua päättyi hetki hautausmaalla yhteisesti laulettuun ”Sun haltuus rakas isäni”.
Haudalta lähti satalukuinen joukko vainajan kotiin, jossa kuoron laulettua useita lauluja puhui vielä vainajan muistolle rovastinna A. Siimes. Vierasvaraisen kodin antimia nauttiessa kului aika iltamyöhään ja moni lähti kotiinsa säilyttäen mielessään muiston hurskaasta isännästä, jonka koko olemus elonsa päivinä säteili nöyryyttä ja palvelevaa rakkautta niin rikkaita kuin köyhiäkin kohtaan.
Salomon ja Elisa Olkkonen perheineen (kuva Olkkosen albumista). Salomon Olkkonen oli kunnanvaltuuston ja Ilmakan kansakoulun johtokunnan jäsen. Hän kuului myös Iljalan maamiesseuran keskeisiin voimiin.
14.6.1944 P. B. Köhlin – Mielialatiedote
Asujamiston keskuudessa vallitsevissa mielialoissa ei edelleenkään ole ollut havaittavissa mitään sellaista joka antaisi aihetta huolestumiseen.
Elintarviketilanne paikkakunnallamme on yleensä tyydyttävä ja kauppaliikkeistä on yleensä saatu kaikkia välttämättömiä elintarvikkeita.
Työvoiman niukkuudesta huolimatta kaikki kylvötyöt on suunnilleen saatu aikanaan suoritetuksi. Siemenkauran myöhästymisen vuoksi täytyi suunniteltuja kaurankylvöaloja kylvää muille viljoille. Perunansiemenestä ei ollut puutetta ja sitä onkin kylvetty runsaasti. Tuleva ruissato jäänee heikoksi, sillä paikkakunnallamme ruis talvehti heikosti ja se johti laihojen harventumiseen. Muutamissa tapauksissa on ruis täytynyt rikkoa ja kylvää muulle viljalle.
Kunnollisista jalkineista on paikkakunnallamme puutetta ja kauppaliikkeistä ei saa kuin ani harvoin muutaman parin kumi- tai nahkajalkineita.
15.6.1944 Laatokka – Anna Vuorisalo 80 vuotta
Rouva Anna Vuorisalo vietti 80-vuotis syntymäpäiväänsä eilen Pälkjärven pappilassa.
Jo edellisenä iltana kävi Pälkjärven kirkkokuoro laulullaan tervehtimässä pidettyä ja erittäin pirteissä voimissa olevaa päivänsankaria. Eilisenä juhlapäivänä saapui hänelle kautta Suomen kukkais-, sähke- ja kirjetervehdyksiä sukulaisilta ja ystäviltä. Myöskin rauhanyhdistykset olivat muistaneet häntä lahjoin ja kukkaislähetyksin.
Eilen illalla kokoontui pappilan avariin ja vieraanvaraisiin suojiin lukuisa sukulaisten ja ystävien joukko. Tällöin kirkkoherra V. Korvenheimo piti päivänsankarille puheen tulkiten siinä omaisten syvät kiitollisuuden tunteet ja lämpimät onnittelut. Myöskin muita puheita pidettiin, ja kirkkokuoro esitti useita hengellisiä lauluja.
Anna Vuorisalo oli kirkkoherra Korvenheimon anoppi.
21.6.1944 Laatokka – Ilmakan opintokerholaisten illanvietto
Pälkjärven Ilmakan opintokerholaiset järjestivät toimintansa päättäjäisiksi illanvieton kutsuvierailleen Hiekassa Pakarisen talossa 7. päivänä kesäkuuta.
Aluksi laulettiin yhteisesti ”Tervetultua talohon” ja sen jälkeen kerholainen Vieno Toropainen lausui kaikki tervetulleeksi talon puolesta. Sitten kerholaiset esittivät kuorolausuntaa. Opettaja Kerttu Pailamo esitti luentaa ja kerholaiset lauloivat hänen johdollaan kolme laulua. Kerholainen Irja Kattelus esitti runon ja sen jälkeen saatiin nähdä kuvaelma ”Velisurmaaja” Kerhon lehti ”Valon Viiri” ilmestyi ja sen luki Aune Vornanen. Sitten seurasi väliaika, jolloin kaikille tarjottiin mehua korppujen kanssa.
Väliajan jälkeen taas laulettiin yhteisesti ja saatiin nähdä kerholaisten esittävän kolme kansantanhua ja sen jatkoksi kuorolausuntana Viljo Sarajan ”Pekkalan veljet” nimisen runon. Toini Heiskanen esitti murrejutun ja kerholaiset Toini Heiskanen ja Ulla Lahtinen lauloivat ”Karjalani rahvas” ja ”Kallaves”. Sitten leikittiin istumaleikkejä ja illanvietto loppui ”Karjalaisten lauluun”.
3.7.1944 P-Karjalan SK-piirin esikunnan kirje – Sotilaskarkuruus
Paikallispäälliköiden on viipymättä omalta osaltaan ryhdyttävä tarmokkaisiin toimenpiteisiin alueellaan mahdollisesti tavattavien sotilaskarkurien pidättämiseksi. Tässä voivat paikallispäälliköt käyttää apunaan mm. suojeluskuntalaisia. Yleisillä paikoilla, maanteillä, asemilla, laivoissa, ravintoloissa, kahviloissa yms. yleensä kaikkialla on kaikki sekä sotilas- että siviilipukimissa olevia asepalvelusiässä olevia miehiä tarkkailtava ja tarkastettava heidän paperinsa. Paikallispäälliköiden on otettava yhteys paikalliseen nimismieheen tuloksellisen yhteistoiminnan saamiseksi, sekä tarvittaessa annettava apua poliisiviranomaisille.
14.7.1944 P. B. Köhlin – Mielialatiedote
Asemasodan äkillisesti muututtua vihollisemme suurhyökkäykseksi ja siitä seuranneesta joukkojemme vetäytymisestä oli seurauksena, että asujamiston mielialoissa alkoi näkyä hermostumisen merkkejä. Rintamalinjojen vakiinnuttua on hermostuneisuus hälventynyt ja on alettu uskoa, että kaikki ei ole vielä menetetty ja että armeijamme on vielä tilaisuuden tullen iskukykyinen ja karkoittaa vihollisemme rajojemme ulkopuolelle.
Muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta ei pitäjämme asukkaista kukaan ole ryhtynyt evakuoimispuuhiin.
Peruna ja juurikasvimaita hoidetaan jatkuvasti, ja heinätöihinkin on jo ryhdytty täydessä laajuudessaan ja uskotaan, että me myöskin itse saamme niistä sadon korjata.
Pitäjämme sähköistämistöitäkään ei ole keskeytetty, vaan niitäkin on tehty, mikäli työvoimaa on ollut saatavissa.
Rintamakarkureihin nähden joita täälläkin on viime aikoina pidätetty jokunen määrä, suhtaudutaan halveksuvasti, ja yksinpä siviiliasukkaatkin ovat myötävaikuttaneet heidän pidättämiseensä ja antaneet heti ilmi jos sellaisia on ilmestynyt johonkin kylään. Täällä ollaan sitä mieltä, että sotilaskarkureita olisi rangaistava ankarimman mukaan.
Rajaseuduilta evakuoitujen siirtolaisten, joiden marssisuunta on kulkenut pitäjämme halki, on koetettu huoltaa parhaalla tavalla, ja he ovatkin lausuneet kiitoksensa osakseen saamastaan huomaavaisuudesta.
Mielialojen rauhoittamistarkoituksessa pidettiin täällä entisen kirkon rauniolla juhlatilaisuus johon pitäjäläistemme lisäksi osallistui matkalla olleita rajaseudun siirtolaisiakin huomattava määrä. Tilaisuudessa pidettiin kolme puhetta ja ne olivat omiaan nostattamaan masentuneita mielialoja.
Pitäjämme asujamisto tulee edelleenkin voimiensa mukaan työskentelemään sodan meille asettamien vaikeuksien voittamiseksi ja uskoo, että kansamme on tälläkin kertaa selviytyvä tämän ponnistuksia vaativan ajankohdan yli.
8.8.1944 Laatokka – Sankarihautajaiset
Viime sunnuntaina, 6.8.1944, kätkettiin vapaan isänmaan poveen neljä sankarivainajaa Pälkjärven kauniiseen, vanhojen ikikoivujen ympäröimään sankarihautaan.
Aamulla oli juhlajumalanpalvelus vanhan, ryssien hävittämän kirkon raunioilla, jossa saarnatuolina oli rikkomatta jääneet kirkon pääoven rappuset. Kirkko oli sijainnut, kuten muistetaan Ylähovin rinteellä olevalla Kirkkovaaralla tuuhean koivu- ja kuusimetsän keskellä. Jumalanpalveluksen alettua tuli niin elävästi mieleen ”Paimenpojan sunnuntaista” säkeet; ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläkin palvella Jumalaa”, kun monisatalukuisen hartaan kirkkoyleisön voimakas virsi, jota kaukaa kuuluvat tykinlaukaukset säestivät, kaikui elokuisessa päivässä, puolipilvisen taivaankannen alla. Tilaisuus teki juhlallisen vaikutuksen läsnä olleeseen väkeen, joka oli enimmäkseen vanhuksia, naisia ja keskenkasvuisia poikia ja tyttöjä.
Kirkkoherra, suojeluskunnan kenttäpappi V. Korvenheimo piti päivän evankeliumitekstin johdolla voimakkaan saarnan, kehottaen seurakuntalaisiaan rehelliseen ja ahkeraan työhön isänmaan hyväksi ja työhön omissa sieluissaan kaikkea nykyaikaisuutta vastaan. Kirkkokansa kuunteli hartaana ja mielenkiinnolla saarnaa, joka selväkaikuisena kuului tuuhean koivikon keskellä. Kirkon rauniot kertoivat siitä Jumalan pilkkaamisesta ja pyhän häpäisystä, jota maahamme tunkeutuvat bolshevikit olivat lähteneet tänne tuomaan. Kauniit perhoset ja kimalaiset lensivät kukasta kukkaan etsien hunajaa. Tuossa kirkon rapuista oikealle seisoi vanha koivu, jonka kylkeen aikanaan nähtävästi ukkonen oli piirtänyt suuren vaon ja toiselta katkaissut latvan, osoitti suomalaista sitkeyttä ja kuntoa työntäen voimakkaita oksia ja vihreitä lehtiä joka puoleen. Siinä hävityksen keskellä ne ikään kuin osoittivat, näin teidänkin on uskottava elämään, työnnettävä juuret syvemmälle maan kamaraan ja korjattava se minkä vainolainen on särkenyt. Luottakaa kaikkivaltiaaseen Luojaan, joka on elämän herra ja voiman lähde, kärsivien ja sorrettujen tuki. Jumalanpalveluksen loputtua kerättiin sievoinen kolehti, joka tuotti 2000 markkaa.
Jumalanpalveluksen jälkeen klo 12 alkoi sankarihautaus. Aluksi Pälkjärven sekakuoro lauloi kanttori Kilpirannan johdolla virren. Suojeluskunnan kenttäpappi Korvenheimo puhui raamatunpaikan ”Ole uskollinen kuolemaan asti” ja siunasi sankarivainajat, sotamiehet Aarne Rouhiaisen, Lauri Miinalaisen, Juho Jalkasen ja Jouko Ryynäsen haudan lepoon, minkä jälkeen edellä mainittu kuoro lauloi.
Kun omaiset olivat laskeneet seppeleensä ja ystävät kukkalaitteensa P-Karjalan sk. piirin valistusohjaaja J. N. Jokinen toi P-Karjalan sk-piirin komentajan A. R. Sainion surunvalittelut vainajan omaisille ja hänen kiitoksensa pälkjärveläisille siitä, että maanpuolustushenki ja uhrimieli ovat kohonneet korkealle paikkakunnalla. Sen jälkeen hän kehotti samanlaiseen uhrimieleen kuin tähänkin asti mainiten, että Jumala on antanut ihmisille isänmaan ja määrännyt viljelemään ja vartiomaan sitä. Sen vuoksi se taistelu, jota suomalaiset ovat käyneet, on pyhää taistelua ja Jumalan käskyn täyttämistä. Siksi sankarivainajain omaiset saavat olla ylpeitä pojistaan ja suuren surunkin keskellä iloisia siitä, että he ovat kasvattaneet sankaripoikia isänmaan vartijoiksi. Mutta häpeän saakoot kaikki, jotka pelkurimaisesti pakenevat taistelua ajatellen vain omaa itseänsä, pettävät isänmaansa ja taistelutoverinsa rikkoen samalla Jumalan käskyn.
Sen jälkeen laskettiin Pälkjärven suojeluskunnan seppele kaikille sankarihaudoille yhteisesti ja Pälkjärven aseveliyhdistyksen seppele sekä pikkulottain kauniista kotoisista kukista punottu seppele. Lotta Svärd Pälkjärven paikallisosaston adressit lukivat rouvat Kilpiranta ja Kivinen sekä Pälkjärven kunnan hoitokunnan adressin ja Pälkjärven IS-keskuksen adressin. Lopuksi edellä mainittu kuoro lauloi ”Oi kallis Suomenmaa”.
Suojeluskunta tarjosi sankarivainajien omaisille korvikkeet suojeluskunnan parakilla, minkä jälkeen he siirtyivät koteihinsa vainajain muistoa viettämään.
Tulevat vanhempani Tyyne Hiltunen ja Niilo Immonen olivat kihlautuneet edellisenä päivänä eli 5.8. Aili-täti kertoi, että kihlapari oli osallistunut sankarihautajaisiin. Lauri Miinalainen ja Niilo olivat olleet opiskelukavereita Jero-Puikkolan opintokerhossa.
25.8.1944 Laatokka – Sankarikuolema
Tämän kuun 12. päivänä kuoli saamiinsa haavoihin sotasairaalassa sotamies Onni Viljam Immonen, syntynyt Pälkjärvellä. Kaipaamaan jäivät puoliso ja sisarukset perheineen.
29.8.1944 Laatokka – Sankarihautajaiset
Viime sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen siunattiin Pälkjärven sankarihautaan isänmaan puolesta kaikkensa antaneet seuraavat kuusi sankarivainajaa: alikersantti Tykö Kassimäki, korpraali Uuno Savolainen ja sotamiehet Eelis Heinonen, Einari Tarvainen, Väinö Konstig ja kentälle jäänyt Martti Sarlund. Haudalle oli kokoontunut runsaasti omaisia ja ystäviä sekä Pälkjärven suojeluskunnan lippu kunniavartioneen.
Aluksi lauloi kirkkokuoro, minkä jälkeen puhui erittäin mieleenpainuvasti sotilaspastori Nuottamo. Ruumiiden siunauksen toimitti kirkkoherra V. Korvenheimo. Kirkkokuoro lauloi välillä ”Jerusalem, Jerusalem”. Tämän jälkeen alkoi omaisten ja ystävien seppelten ja kukkasten lasku. Vainajain muistoa oli sitä paitsi runsaasti kunnioitettu eri kukkasrahastojen kautta.
Pälkjärven suojeluskunnan kaikille yhteisesti omistetun seppeleen laskivat paikallispäällikkö vääpeli P. Köhlin ja kersantti M. Hämäläinen. Sotasairaalan kukkalaitteen toivat lääkintämajuri Laes, lääkintäkapteeni Näppä ja lotta Seppä, kapteeni Näpän puhuessa vainajien muistolle. Pälkjärven Aseveliyhdistyksen seppeleen laskivat puheenjohtaja J. Savolainen ja lotta Esteri Sormunen. Pälkjärven kunta kunnioitti erikseen jokaisen sankarivainajan muistoa Aseveljien kukkasrahaston kautta. Adressit esittivät valtuuston puheenjohtaja M. Kilpiranta ja hoitokunnan puheenjohtaja E. Kortelainen. Lotta Svärd Pälkjärven paikallisosaston adressit toivat lotat Helmi Vasko ja Sirkka Kolehmainen.
Vielä puhui sankarivainajien muistolle ja sureville omaisille ruustinna Anni Siimes. Mieliinpainuva surujuhla, mitä suosi erittäin lämmin ja kaunis ilma, päättyi yhteisesti laulettuun virteen ”Sun haltuus rakas isäni”.
Lotat olivat järjestäneet sankarivainajien omaisille korviketarjoilun suojeluskunnan parakissa.
31.8.1944 Kirje P-Karjalan SK-piirin esikuntaan – Maatalouslomalaiset
Suojeluskuntamme lähettää oheisena luettelon maatalouslomalle lomautetuista miehistä. Samalla ilmoitetaan, että maatalouslomalle lomautetuista kersantti Pitkänen Harras synt. 1.4.19 ja sotamies Väisänen Onni synt. 20.7.19, eivät ole saapuneet lomalle syystä, että he ovat haavoittuneet ja ovat hoidettavana sotasairaalassa. (Ilmoittaneet itse omaisilleen.)
Luettelossa mainitut lomalaiset ovat luovuttaneet varusteensa suojeluskunnan varastoon säilytettäväksi.
Pälkjärveläinen 2/2010 – Irja Kivinen
Tuntui, että koskaan aikaisemmin eivät olisi sipulit, kukkakaalit ym. kasvikset niin valtavasti kasvaneet kuin syksyllä 1944. Yritimme kuivatella uunissa sipuleja ja sikuria, pakkasimme hillopurkkeja olkisilpun kanssa maitotonkkiin, mehupulloja saaveihin, astioita vaatteiden kanssa laatikoihin ja niihin sisällysluettelot ja nimet joka reunaan. Syyskuun alussa alettiin kiireesti niittää ja puida viljaa yötä päivää.
Sota päättyy
Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuussa 1944 mursi suomalaisten etummaiset puolustuslinjat. Raskaiden torjuntataistelujen jälkeen aseet laskettiin 4–5. syyskuuta; tulitauko oli virallisesti määrätty alkaneeksi 4. syyskuuta, mutta neuvostoliittolaiset joukot lopettivat ammunnan paikoittain vasta 5. syyskuuta. Moskovan välirauhan sopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944, ja se vahvistettiin Pariisin rauhassa vuonna 1947.
Päiväkirjaa piti 1.5.-24.6.1944 IS-päällikkö kersantti Martti Hämäläinen. Päiväkirja luovutettiin 25.6.1944 klo 9.00 korpraali Uuno Kuroselle asioiden merkitsemistä varten.
IS-keskuksen sotapäiväkirja – Karjan evakuointi
31.8. klo 9.20 Karjan merkitsemistä ja korvamerkkien luetteloimista valvomaan ja johtamaan määrätään Arvi Auvinen, joka valvoo koko kunnan alueella ja johtaa eri piirien toimintaa karja-asioissa. Piirien vastuuhenkilöt ovat: Kurikan piiri Matti Ryynänen, Puikkolan piiri Matti Heinonen, Kirkonkylän piiri Väinö Immonen, Makarin piiri Eljas Hämäläinen, Ilmakan piiri Santeri Vornanen ja Hietaniemen piiri Kusti Lehtinen.
1.9. klo 9.30 Pyydetään P-Karjalan Maanviljelysseuralta opastajaa Karjan merkitsemistä varten. Merkitseminen aloitetaan klo 12.30. Seuraavaan iltaan mennessä puolet karjasta on merkitty ja luetteloitu.
5.9. klo 8.50 IS-päällikön määräys karjan marssijärjestyksestä: Naatselkä – Makari 5.9. klo 9.00, Hietaniemi 5.9. klo 14.00, Puikkola. 6.9. klo 8.00, Ilmakka 6.9 klo 11.00, Kirkonkylä 6.9. klo 14.00 ja Kurikka 7.9. klo 9.00.
Karja määrättiin marssitettavaksi reittiä Musko – Tenkakangas – Murtoi – Onkamo – Ohvana – Rääkkylä. Rääkkylän Paksuniemestä karja kuljetettiin proomuilla Varkauteen ja siitä edelleen junalla Pieksämäen kautta Laihialle.
IS-keskuksen sotapäiväkirjan kertomaa evakuoinnin vaiheista
27.8. Evakuointipiirien päälliköt ovat neuvottelussa IS-keskuksessa. Järjestetään tehtäväjako mahdollisen evakuoinnin varalta.
Pälkjärven evakuointisuunnitelmat on laadittu kesäkuussa. Pälkjärven IS-keskuksen arkiston salaisesta kirjeenvaihdosta löytyy 22.6.1944 päivätty, Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin Ilmasuojelutoimistossa laadittu, eversti Sainion hyväksymä evakuointisuunnitelma. Viisi sivua ja 10 liitettä käsittävä suunnitelma on annettu SK:n paikallispäällikölle (Köhlin) ja IS-päällikölle (konstaapeli Hämäläinen).
Alkuperäisessä suunnitelmassa sijoituskunnaksi on määrätty Kuortane. 1.9.1944 tehdyn korjauksen mukaan sijoituskunnaksi on vaihtunut Laihia. Taulukosta on nähtävissä evakuoitavien ihmisten ja karjan määrät evakuointipiireittäin. Koko kunnassa evakuoitavia on 1699 henkeä. Vastaava luku karjan osalta on 1630.
2.9. klo 8.30 IS-keskus muutettiin Kokkomäeltä Kassantalolle
3.9. klo 6.15 Evakuointikeskus järjestetään Kassantalolle ja klo 10.15 Kapteeni Ruuth määrää kapteeni Kuivalaisen hoitamaan evakuointipäällikön tehtäviä. Hänen alaisuudessaan toimivat IS-päällikkö poliisi Martti Hämäläinen, kuljetuspäällikkö K. Koski, maatalousupseeri K. Narinen, karjapäällikkö Arvi Auvinen, kuormauspäällikkö Lauri Kivinen, kuormauspäällikön 1. apulainen Eino Pitkänen, kuormauspäällikön 2. apulainen Arvo Iitu, kuormausaseman kirjuri Uuno Kuronen, väestönsiirtopäällikkö Toivo Pelkonen, evakuointikeskuksen huoltopäällikkö Lauri Kivinen ja varastonhoitaja Antti Malinen, joka toimii myös materiaalipäällikkönä. Muonitusjohtajana toimii Sylvi Rouhiainen, evakuointipäällikön toimistokirjurina Saimi Miinalainen, kuormauspäällikön ja huoltopäällikön toimistokirjurina Ester Sormunen. Toimistoapulaisen tehtäviä hoitavat Helvi Muhonen, Siiri Kuronen, Aino Luukkonen ja Martta Sorsa. Ensiapuaseman hoitajan tehtävät saa terveyssisar Inkeri Haapala. Klo 12.30 aloitetaan materiaalikuljetukset.
4.9. klo 6.30 Aloitetaan henkilökuljetukset. Klo 20.15 Värtsilän evakuointikeskuksesta ilmoitetaan että henkilökuljetukset P-järveltä päivittäin n. 300 henkeä aamulla klo 5.00 ja n. 700 henkeä klo 10.00. Klo 20.15 Saadaan ohjeistustaP-Karjalan SK-piirin esikunnasta: Maataloustyöt keskeytetään, heinän paalausta jatketaan, vilja joka on leikattu, puidaan – puintiaika 2 vrk ja maatalouskalusto evakuoidaan kuten muukin materiaali. Klo 21.10 Kapteeni Ruuth Värtsilästä ilmoittaa että linja-autoja tulee 4 ja kuorma-autoja 12. Iltapäivällä 7.9 voidaan Värtsilän asemalla kuormata sairasjunaan 50 henkeä. Klo 21.40 Luutnantti Ojasti ilmoittaa, että arkistot lähetetään rautateitse tai autolla Joensuuhun. Klo 22.30 Tehdään autojen käyttösuunnitelma, käytettävissä on 4 linja-autoa ja 20 kuorma-autoa.
5.9. klo 6.45 Kapteeni Ruuth ilmoittaa, että P-järvelle tulee 60-70 miestä ja rekka-auto evakuointitehtäviin. Klo 7.30 evakuointitehtävissä on käytettävissä 1 henkilöauto, 4 linja-autoa ja 31 kuorma-autoa. Klo 7.45 Rääkkylään lähtee 1 linja-auto ja 1 kuorma-auto, joissa 55 henkeä. Aamupäivän aikana eri paikoista tulee useita kymmeniä talkoolaisia ja Tohmajärveltä saadaan kaksi puimakonetta. Illalla tulee eri pitäjistä yhteensä n. 130 talkoolaista. Apujoukoiksi ilmoittautuu myös viisi karjakkoa ja kaksi lääkintälottaa. Klo 19.15 P-Karjalan SK-piirin esikunnasta tulee kehotus evakuoida P-järven Sähkön muuntajat heti kun siviilikäyttö loppuu. Klo 20.30 mennessä väkeä on evakuoitu 626 henkeä. Klo 23.25 tehdään työsuunnitelma seuraavaa päivää varten.
6.9 klo 2.45 Päivän ensimmäinen 30. hengen talkooporukka saapuu. Päivän aikana saapuu n. 70 talkoolaista lisää. Edvart Hirvonen Pyhäselästä tulee puimakoneen kanssa. Klo 18.00 Kapteeni Raipala asettaa materiaalivartiot kokoontumispaikkoihin Pälkjärven asemalle, Ilmakkaan, Naatselkään, Makariin, Kirkonkylään ja Puikkolaan. Klo 19.30 Kunnan hoitokunnan puheenjohtaja Kortelaista kehotetaan järjestämään ja lähettämään edustaja sijoituskuntaan Laihialle.
Potilaita lastataan rautatievaunuun Pälksaaren sairaalaa evakuoitaessa 6.9.1944.
7.9. klo 3.50 Saatu 14 umpivaunua ja 19 avovaunua pientä karjaa, materiaalia ym. varten. Klo 23.10 Lastattuna on 26 vaunua pientä karjaa ja karjan ruokia. Junan vanhin alik. Veikko Asikainen, karjanhoitajat Heidi Tähtinen, Aada Eschner, Emma Saukkonen, Helvi Hämäläinen, Toini Nousiainen, Aino Bryggare, Aune Olkkonen ja Eeva Miinalainen.
8.9. klo 7.05 Emäntä Niskanen Naatselästä ilmoittaa, että hänen miehensä Juho Niskanen on kuollut sydänhalvaukseen klo 5.30 pellolle. Vainajalle on tilattu arkku ja järjestetty haudan kaivajat sekä ilmoitettu kirkkoherralle. Hautaus suoritetaan 9.9. klo 12.30 evakuointikeskuksen toimesta.
Viimeiset hautajaiset Pälkjärvellä – Sulo Niskanen
Kirjassaan Elämäni eilispäivää etsimässä (ilm. 2007)Sulo kertoo: Isä oli niittämässä eväskauroja hevoselle, kun hän kauratuppo sylissään kaatui kuolleena pellolle. Kärri oli jo pihalla valmiiksi pakattuna lähtöä varten. Ehdin sotatoimista kotiin juuri ennen hautausmaalle lähtöä.
Veljeni muistikuvan mukaan Juho-eno toi isän ruumiin mahdollisesti Yhteishyvän kellarista hautausmaan portille, josta sotilaat kantoivat arkun haudan partaalle. Muistiini syöpyi avattuna ollut arkku, jossa isä lepäsi kuin rauhalliseen uneen nukahtaneena. Kiersin ruumisarkun kannen ruuvit kiinni. Hetki oli ylivoimaisen häkellyttävä. Meistä omaisista kukaan ei enää muista, kuka toimitti hautaan siunaamisen.
Esikuntaupseeri oli järjestänyt hautajaiset. Kokoonnuimme poliisi Hämäläisen tiilestä muurattuun taloon hautajaiskorvikkeelle. Istuimme kaikki pitkän pöydän ääressä. Pöydässä oli myös pullaa ja keksiä. Kaikki aineelliset kulut kustansi valtio, sillä sodan uhrihan isämmekin tavallaan oli. Siksi Pälkjärven viimeiset hautajaiset olivat ikään kuin valtioliset hautajaiset. Olimme samalla viimeinen saattoväki, joka näki kotipitäjämme kirkkomaan alkuperäisessä kunnossa ja pyhässä tarkoituksessa tuona syyskuun murheellisena sunnuntaina.
Väinö Niskasen tarmokkaan toiminnan ansiosta veljekset saivat pystyttää omaistensa viimeiselle leposijalle muistokiven 29.9.1995. (Kuva 2016 Lissu).
10.9. klo 7.15 Sotamies Veikko Törrönen määrätään IS-keskukseen varastonhoitajan avuksi. Klo 8.15 Värtsilästä saadaan sotavankeja evakuointitöihin ja heidät jaetaan eri kyliin ja kuormausasemalle töihin.
11.9. klo 14.30 Pälkjärven asemalta lähtee 6 umpivaunua pientä karjaa ja 1 vaunu heiniä Laihialle. Klo 19.00 Pidetään evakuointipiirien päälliköiden ja viljelyspäälliköiden neuvottelu IS-keskuksessa. Päähuomio on kiinnitettävä viljan ja perunan korjaukseen sekä heinän paalaukseen. Em. päälliköiden on järjestettävä työt niin, että annetaan mahdollisimman paljon työvoima-apua pieneläjille ja etenkin asepalveluksessa olevien omaisille.
12.9. klo 4.00 Herätys ja töitten aloittaminen koko kunnassa. Klo 12.40 Sähkövirta katkeaa muuntajavian seurauksena.
13.9. klo 6.30 Materiaalin kuljetus lopussa. Kussakin evakuointipiirissä on yksi auto suorittamassa loppuharavointia.
14.9. klo 11.35 Evakuointipiirien päälliköille on annettu ohjeet evakuoinnin lopettamisen varalle. Klo 19.45 Eino Eskelinen ilmoittaa että Pälksaaren sairaalan maatilan sauna on palanut 10.9 klo 12.30.
16.9. klo 18.00 Sadosta korjattu noin 2/3 lukuun ottamatta kauraa ja rehujuurikkaita, joista korjattu n. ¼.
17.9. klo 5.30 Joensuusta tulee 50 talkoolaista, jotka jaetaan sadonkorjaustöihin eri kyliin.
18.9. klo 18.00 Materiaaliajo, siihen luettuna joutavaksi jäänyt maatalous- ja sadonkorjuukalusto evakuoitu. Jäljellä ovat vain käytössä olevat sadonkorjausvälineet.
19.9. klo10.55 Kapteeni Ruuth ilmoittaa että evakuointi lopetetaan 19.9. klo 12.00. Loppuväestön valmiusaika lähtöön on 6 tuntia ja väestön on oltava Moskovan rauhan rajan yli klo 24.00 mennessä. Klo 12.35 P-Karjalan SK-piirin Esikunnasta luutnantti Purmonen tarkentaa Ruuthin ilmoitusta: Valmiusaika alkaa 19.9. klo 12.00 ja on 24 tuntia. Siviiliväestön on oltava Moskovan rauhan rajan yli 21.9. klo 12.00.
20.9. klo 12.30 Eversti Sainio käymässä IS-keskuksella. Hän antaa määräyksen että IS-päällikkö poistuu Pälkjärveltä viimeisenä. Klo 12.45 Hevoskolonnat lähtevät liikkeelle evakuointipiireittäin. Kärki saapui Tohmajärven Muskoon klo 14.30. Klo 16.40 Arvi Auvinen ilmoittaa, että Juho Asikaisen vehnää on viety P-järven asemalle 37 säkkiä.
21.9. klo 14.40 Siviiliväestön poistuminen P-järveltä on lopussa. Jäljellä on vain kuormaushenkilöitä maatalousmateriaalin ja viljan lastausta varten. Klo 14.55 IS-päällikkö ja luutnantti Partanen ovat tarkastusmatkalla Ilmakassa.
22.9. klo 7.00 IS-päällikkö ja luutnantti Partanen tarkastusmatkalla alueella Pälksaari-Tervasalo. Klo 12.30 Tohmajoen siltavartio poistui Joensuuhun. Klo 13.30 IS-keskus poistuu Tohmajärvelle, mistä osa IS-keskuksen toimihenkilöistä matkustaa Rääkkylän kautta. IS-päällikkö Martti Hämäläinen poistuu kapteeni Kuivalaisen johdolla, joka johtaa Joensuuhun menevää autokolonnaa. Klo 14.30 Viimeinen evakuointi tavarajuna lähtee Pälkjärven asemalta. Junan vanhin on kersantti Arvo Iitu ja apulainen korpraali Uuno Kuronen.
HYVÄSTI KOTI JA KOTISEUTU
Pälkjärveläinen 2/2010 – Irja Kivinen: Lähdettävä oli
Ensimmäiseksi määrättiin kotinsa jättämään äidit pienten lasten kanssa. Osuuskassan talon edessä pysähtyi täpötäysi linja-auto. Etupenkillä muistan istuneen Väinö Jauhiaisen Emma-emännän kalpeana muutaman päivän ikäinen vauva sylissään. Takimmaisella pitkällä penkillä oli Sorsan Martta 1½-vuotias Risto sylissään ja ½-vuotias Airi ”pakattuna” vannaan. Joka istuimella oli samanlaisia matkustajia. Matkan päämäärä oli tällä kertaa Laihiaan vauras ja tarkkuudestaan kuulu pitäjä.
Lähdettävä oli meidänkin toistamiseen. Pertti oli pari viikkoa aikaisemmin katkaissut nilkkansa ja hän pääsi kainalosauvoineen matkalle Punaisen Ristin sairasautossa. Meidät ja toistakymmentä tavarakääröä kuljetettiin perunoilla lastatussa kuorma-autossa Joensuun asemalle. Joensuun asemalla odottelimme keskiyöllä lähtevää junaa. Istuimme kaikkine nyssäköinemme keskellä odotushuoneen lattiaa, kun muualla ei ollut tilaa. Eräs juopunut huomioitsija antoikin evakoille kuuluvan nimen ”toisen luokan mustalaiset”.
Pälkjärveläinen 11/2014 – Viljam Laasonen: Hyvästit Makarille ja Pälkjärvelle
Ollessamme päivällisellä tuotiin viesti, että kello kuusi täytyy olla lähdössä, mutta tämä kuitenkin peruttiin kahden tunnin kuluttua ja lähtöajaksi määrättiin seuraava päivä kello 12. Veimme lehmät maantien varteen kello 9 ja lähdimme appiväen kanssa toisen kerran, nyt kauniina syyspäivänä taivaltamaan länteen päin kohti Suur-Suomea. Näin Viljam kirjoitti17. syyskuuta ja lopetti toivomukseen: Jätimme kodin rauhallisin mielin ja siinä toivossa, että saamme vielä siihen palata.
Vielä parina päivänä Viljam kuljetti rajan yli viljasäkkejä niin omalta kuin appivanhempienkin tilalta. 21. syyskuuta hän kirjoitti päiväkirjaansa jäähyväiset kotipaikalleen: Kaunis oli syyspäivä, kun kävin viimeisen kerran rakkaassa kodissani Vehnämäessä ja jätin hyvästit Makarille ja Pälkjärvelle.
Pälkjärveläinen 15/2015 Annikki Ilonen: Kotikylästä lähtö ei unohdu koskaan
Raskain muistoista on kotikylän lopullinen jättäminen jatkosodan päätyttyä. Annikki sanoo, että sitä tunnetta hän ei koskaan unohda. Sitä hiljaisuutta.
Evakuointimääräyksen tultua kyläläiset olivat kovalla kiireellä kasanneet ja pakanneet omaisuuttaan ja kuljettaneet sitä pois. Joensuusta oli tullut vapaaehtoisia auttamaan kylän tyhjentämisessä. Armeijan autot kuljettivat heinää ja viljaa niin paljon kuin ehtivät. Lopulta viimeisetkin kyläläiset olivat lähteneet hevoskuormineen ja jättäneet kylän.
Annikki ja naapurin tyttö Hanna Vuojolainen olivat viimeisinä lähdössä polkupyörillään kohti Tohmajärveä. Annikki kertoo, että päivä oli kaunis ja oraat olivat vihreinä, mutta kotikylä oli täysin tyhjä. Mistään ei kuulunut ainuttakaan ääntä. Tunne oli outo. Hän tajusi, että lähtö on lopullinen. Hän kertoo sanoneensa Hannalle, että nyt on lähdettävä nopeasti tai muuten lähteminen jää. Niin raastavaa se oli. Annikki huokaa, että helpompi se olisi ollut kestää, jos ympärillä olisi ollut väkeä ja hälinää.
Aarne Leskinen vanhempiensa haudalla Pälkjärvellä syksyllä1944
Tiivistelmä Unto Kortelaisen pitäjäseuran kesäjuhlassa 9.7.2006 pitämästä esitelmästä https://palkjarvi.fi/2020/01/25/palkjarvelaisten-toinen-evakkotaival/
Linkit juttusarjani aiemmin julkaistuihin osiin:
https://palkjarvi.fi/2020/02/04/palkjarvi-1941-lissu-kaivolehto/
https://palkjarvi.fi/2024/08/25/palkjarvi-1942-lissu-kaivolehto/
https://palkjarvi.fi/2024/09/01/palkjarvi-1943-lissu-kaivolehto/
