Pastori Timo Leskisen puhe Pälkjärveltä tuodun vapaussodan sankaripatsaan paljastustilaisuudessa pitäjäseuran kesäjuhlilla.
Sankaripatsaan paljastus Tohmajärvi 07. 07.2024
Rakas pitäjäseuran väki sekä ystävät läheltä ja kaukaa.
Olemme kokoontuneet tänne Tohmajärven kirkkotarhaan juhlimaan alunperin Pälkjärveltä siirretyn ja äsken restauroidun sankarripatsaan esillepanoa. Täällä ne siis seisovat lähekkäin vanha Pälkjärven evakkopatsas ja Tohmajärven oma sankarimuistomerkki. Voidaan sanoa, että kirkkoniemestä on näin tullut entistäkin arvokkaampi pysähdyspaikka kaikille Karjalan pyhiinvaeltajille.
Karjalan heimon historia on sotaista luettavaa. Muuttajat muuntaen se voidaan rinnastaa Raamatun Vanhan Testamentin kerrontaan. Patsaita ja muistomerkkejä on pystytetty niin Pyhälle Maalle kuin Karjalan pitäjiinkin.
Vanhan liiton mies Jaakob oli ensimmäisiä, joka mainitaan pystyttäneen kiven kiitokseksi rukouksen kuulemisesta. Ja Mooseksen seuraaja sotapäällikkö Joosua jätti jälkeensä useitakin muistomerkkejä.
Tämä edessämme seisova kivijärkäle on tuontitavaraa naapuripitäjästä Pälkjärveltä, talvisodan evakkona tänne Tohmajärvelle päätynyt. Kautta vuosikymmenten patsaasta on huolehdittu. Isänmaalliset seurat, perinneyhdistykset ja Tohmajärven seurakunta ovat patsasta hoivanneet. Siitä suuri kiitos heille.
Nykyisen valtakunnanrajan toiselta puolelta löytyy tarinaa toisestakin kuuluisuutta saaneesta patsaasta, Hiekan muistomerkistä. Sen aihe on Pälkjärven taistelu , jossa Venäjä ja Ruotsi olivat vastakkain ns.Suomen sodassa 1808-1809.Se oli yksi niitä harvoja taisteluita, jotka ruotsalais-suomalainen armeija kyseisessä sodassa voitti.
Kaikki yllä luetellut muistomerkit ovat ovat 1920-luvulta ja kuvastavat silloin vallinnutta korostetusti isänmaallista ilmapiiriä.
Raamatusta nouseva elämänohje kansojen rinnakkaineloon sisältyy apostoli Paavalin puheeseen Ateenan torilla. Apt. 17:26. ’Jumala on tehnyt koko ihmissuvun asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.’Yksipuolisesti uhkailemalla ei saisi vahvemman oikeutta käyttää. Siinä on kelpo ohje niin Euroopan kuin myös Lähi-idän rintamille.
Yhdeksäntoista vuotta sitten olimme osin tällä samalla joukolla Pälkjärven sankarihauta-alueella paljastamassa käyttöön uutta varta vasten sinne suunniteltua kiveä. Nyt on taas palattu juurille, kohteena on tämä vanha alkuperäinen muistomerkki. Lisäväriä tuo uusi tutkimuslöydös, joka väittää patsaan tehneen evakkomatkan Tohmajärvelle kahdesti. Luulenpa, että tähän teemaan vielä palataan tulevissa vuosijuhlissa
Tämä kesä 2024 on omistettu suuren evakon muistolle. Vaimoni Marja ja minä itsekin olemme Karjalan evakkojen jälkeläisiä. Lomamökillämme Viron saarilla olemme kuluneen kahden vuosi-kymmenen aikana saaneet kuulla toisestakin pakolais-aallosta syksyllä 44. Ei sadoissa tuhansissa mutta kuitenkin kymmenissä tuhansissa on laskettavissa se venepakolaisten joukko joka Virosta suuntasi Ruotsiin puna-armeijaa pakoon. Varsin samankaltaisia ovat kodista lähtemisen ja uuteen sopeutumisen kokemukset olleet. Milloin haikeudella, milloin riemulla vanhoja kylänraitteja kuljetaan ja kivijalkojen päällä kahvia hörpätään. Sinne rantarootsien sydänmaille Marja ja minä kohta matkaamme ystäviä tapaamaan ja hiiukanteleen soittoa kuulemaan
Rukous: Suomen Ev. Lut. kirkon Rukouskirja
Maailmanrauha 136
Timo Leskinen, pastori Kerava
Puheen voi kuunnella tästä:
Puheen jälkeen Perttu Kivivuori lauloi Finlandia-hymnin:
(kuvia voi klikata suuremmaksi)
