Toukokuun toiseen sunnuntaihin vakiintuneen äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloista. Anna Jarvisin äidin kuolema 1905 sai Jarvisin ajattelemaan, ettei yhteiskunta ottanut huomioon äitien asemaa kansakunnan teollistumisessa ja lasten kasvatuksessa. Jarvisin ehdotuksesta järjestettiin muistojuhla kaikille äideille Andrewsin metodistikirkossa toukokuussa 1907.
Seuraavana vuonna, 10. toukokuuta1908 vietettiin ensimmäistä ”virallista” äitienpäiväjuhlaa Jarvisin kotikaupungissa Philadelphiassa ja kuutta vuotta myöhemmin, 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi, jota juhlittaisiin toukokuun toisena sunnuntaina.
Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran 7. heinäkuuta 1918, mutta vain paikoittain maaseudulla. Äitienpäivän toi Suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana toiminut Vilho Reima. Seuraavana vuonna juhlittiin jo laajemmin syyskuun toisena sunnuntaina ja sen jälkeen toukokuun kolmantena sunnuntaina vuoteen 1927, jolloin äitienpäivä siirrettiin nykyiselle paikalleen viikkoa aikaisemmaksi. Äitienpäivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi 1947.
Jatkosodassa äitienpäivänä 10. toukokuuta 1942 Suomen asevoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin. Tämän päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien Suomen evankelis-luterilaisten kirkkorakennusten seinällä.
Lue päiväkäsky tästä: Jatkosota, ylipäällikön päiväkäsky n:o 60
Jutun teksti ja kuva Wikipedia
Kuvia Pälkjärvellä vietetyistä äitienpäiväjuhlista löytyy pitäjäseuran kuvagalleriasta:
