Äitini Mirja Siljamäki, ”synnynnäinen biologi”, nukkui pois elokuussa 91 vuoden iässä.
Orivedellä hänet tunnettiin värikkäänä ja iloisena karjalaisena sekä innostavana biologian ja maantiedon opettajana. Useat tiesivät hänet myös intohimoiseksi sieni-ihmiseksi.
Metsä ja luonto olivat hänelle melkein kaikki kaikessa. Niistä hän nautti vuosikymmenet yhdessä isäni ja lukuisten ystävien kanssa – meitä lapsia unohtamatta. Syksyisin ovi kävi kotona tiuhaan tahtiin, kun monet ihmiset kävivät tunnistuttamassa sieniään. Sienineuvontaa hän teki hyvin mielellään jakaen myös tietoa kaikesta muusta luontoon liittyvästä, niin ettei luonnon antimet vain jäisi turhaan mätänemään. Jos metsään olisi eksynyt, niin äitini opeilla olisi pysynyt hengissä.
Olen kiitollinen kaikista luonto-opeista, joita myös minä olen saanut. Mato-ongellakaan emme pelkästään onkineet kaloja; myös kalojen anatomia tuli tutuksi. Erityisenä, ehkä geneettisenäkin perimänä, olemme me jälkeläiset saaneet erityisen tarkat ”sienisilmät”. Ollessamme äskettäin iltahämärissä kävelyllä tyttäreni kanssa Oriveden keskustassa hän hoksasi mojovan herkkutatin paikasta, jossa muut ovat ehkä nähneet vain ruskeita kiviä.
Isäni ja sisarensa kuoleman jälkeen äitini liikuntakyky alkoi heiketä eikä hän enää kyennyt liikkumaan metsässä. Suru menetyksistä kalvoi pitkään. Onneksi uskolliset kristityt ystävät auttoivat tuellaan elämän jatkumiseen vielä joitakin vuosia. Toisten puolesta rukoileminen ja seurakuntayhteys olivatkin elämänarvoista kaikkein tärkeimpiä.
Kahteen kertaan Pälkjärveltä evakkoon lähteneenä olisivat tiedot nykyisestä maailmantilanteesta olleet ahdistavia, jos pitkälle edennyt muistisairaus ei olisi niistä häntä armahtanut.
Nyt on pitkä evakkotaival viimeinkin päättynyt ja askel kepeä ikuisessa luonnossa taivaan kasvitieteellisessä puutarhassa.
Iäisyysmatkalle hänet siunasi pitkäaikainen karjalainen ystävä rovasti Ilmari Mustonen läheisten läsnäollessa.
Pirkka Siljamäki
(kuvia voi klikata suuremmaksi)
JK. / Lissu Kaivolehto
Haastattelin Mirja Siljamäkeä Orivedellä heinäkuussa 2013. Haastattelun pohjalta kirjoitin hänestä jutun Pälkjärveläinen lehteen 12/2014. Juttu julkaistiin myös Naisten Ääni–sivustolla vuonna 2017. Sovimme Pirkka Siljamäen kanssa, että juttu linkitetään tähän hänen muistokirjoituksensa perään
https://www.naistenaani.fi/mirja-siljamaki-synnynnainen-biologi/
