Makarin koulun opettaja Toivo Leini teki heinäkuussa 1934 kunnanvaltuustolle aloitteen pitäjänmuseon perustamisesta Pälkjärvelle. Valtuusto hyväksyi aloitteen ja asetti toimikunnan ajamaan asiaa. Toimikuntaan kuuluivat Leinin lisäksi kanttori Martti Kilpiranta ja kunnan esimies Juho Valonen.
Yhdistyksen perustaminen
Pälkjärven kotiseutu- ja museoyhdistyksen perustava kokous pidettiin 15. elokuuta 1934 kunnantalolla. Läsnä oli 14 henkilöä edustamassa eri seuroja ja yhdistyksiä. Yhdistyksen toiminta alkoi heti ensimmäisen kokouksen jälkeen, mutta rekisteröityminen tapahtui vasta helmikuussa 1936. Perustamiskokouksessa lausuttiin toivomus, että yhdistykselle alettaisiin kerätä paikkakunnalta vanhoja esineitä. Päätettiin myös kääntyä manttaaliyhdistyksen puoleen ja pyytää, että se lahjoittaisi entisen viljamakasiinin kotiseutu- ja museoyhdistykselle.
Museona toimi lahjoituksena saatu Alahovin vanha verovilja-aitta, joka oli toiminut myös kunnan lainajyvästönä vuodesta 1823 alkaen. Lainajyvästöstä, sen toiminnasta ja hoitajista löytyy kolmen sivun juttu Saloheimon kirjoittamassa Pälkjärven historia-kirjassa. Makasiini purettiin kesällä 1936 ja rakennettiin uudelleen keskelle kylää, kunnantalon ja osuuskassan läheisyyteen. Rakennuksen ulkomuoto säilytettiin entisellään. Vanha tervahuopakatto vaihdettiin uuteen samanlaiseen. Museon seinässä on Suomen sodan aikana, kesällä 1808 ammuttujen luotien jälkiä. Kuva Martti Kilpiranta (Pertti Tuomisen arkisto).
Rekisteröidyt säännöt
Perustavassa kokouksessa valittiin kolmen hengen toimikunta laatimaan säännöt yhdistykselle. Toimikuntaan kuuluivat tohtori Huuskonen Pälksaaresta, opettaja Leini Makarista ja opettaja Kilpiranta Ilmakasta. Säännöt hyväksyttiin yleisessä kokouksessa 12.9.1934.
Yhdistyksen tarkoitus ja toimintamuodot määriteltiin seuraavasti: Yhdistyksen tarkoituksena on edistää Pälkjärven kotiseutututkimustyötä ja kokoamalla, järjestämällä sekä säilyttämällä paikkakunnan historiaa ja kulttuuria esittäviä esineitä, elvyttää ja ylläpitää harrastusta ja kunnioitusta Pälkjärven vanhempaan ja uudempaan historiaan.
Sääntöjen mukaan tavoitteena on museon järjestäminen ja esineiden, asiakirjojen ja kuvien kerääminen sinne. Yhdistys pyrkii toteuttamaan tarkoitustaan myös herättämällä ja kasvattamalla rakkautta isänmaahan sekä suojellen ja hoitaen historiallisia sekä luonnon muodostamia muistomerkkejä ja luonnon harvinaisuuksia. Se pyrkii myös edistämään paikkakunnan kaunistamisharrastuksia.
Toimintansa edistämiseksi yhdistys järjestää iltamia, juhlia ym. kotiseudullisia ja isänmaallisia tilaisuuksia sekä arpajaisia.
Yhdistyksen jäseneksi pääsee jokainen sen tarkoitusperiä kannattava kansalainen, seura tai yhtymä. Jäsenmaksuksi määrättiin seuroilta ja yhdistyksiltä 100 markkaa, ainaisjäseniltä 50 markkaa ja vuosijäseniltä 5 markkaa. Lahjoittajajäsenten maksun tuli olla yli 100 markkaa.
Johtokunta ja muut toimihenkilöt
Johtokuntaan vuodelle 1934 valittiin Toivo Leini (puheenjohtaja), Juho Valonen (varapuheenjohtaja), Anni Kilpiranta (sihteeri), Aarne Leskinen, Jussi Rouhiainen ja Väinö Heiniö. Varalle tulivat valituiksi Margit Hallberg, Arvi Huuskonen ja Martti Kilpiranta,
Samat henkilöt näyttävät jatkaneen johtokunnassa myös vuonna 1935. Vuosina 1936-1939 johtokunnan jäsenistössä on pieniä muutoksia. Kokouspöytäkirjoissa mainitaan seuraavat nimet kätilö Hilja Kauppinen, Lauri Kivinen, Matti Kivinen, Anni Siimes ja Irja Kivinen.
Rahastonhoitajina ja tilintarkastajina ovat vuosien varrella toimineet pastori Hakala, Lauri Kivinen, Hilja Kauppinen, Leena Koskiaro, Paavo Timonen, Martti Hämäläinen, Toivo Pelkonen, Aarne Leskinen, Aune Kauppinen ja Vilho Karvinen.
Kekrijuhla
Karjalainen uutisoi 6.11.1934 yhdistyksen Alahovin vanhassa pirtissä järjestämästä Kekrijuhlasta: Kun ensin oli nautittu tervetuliaiskahvit ystävällisen talonväen tarjoomina, siirryttiin havuilla koristettuun ja kynttilöillä valaistuun vanhaan tupaan. Tunnelma oli täysin kalevalainen. Tunnelmaa täydensivät kauniit naisten kansallispuvut.
Laulujen, puheiden ja esitelmien jälkeen nautittiin yhteisesti pitkien pöytien ympärillä istuen, vanhaa karjalaista tapaa noudattaen talkkunaillallinen. Jäseniä oli saapunut runsaasti tähän eheätunnelmaiseen kotiseututyön juhlaan, joka päättyi yhteisesti laulettuun ”Suomi armas synnyinmaamme”.
Seurakunnan 300-vuotis juhlasuunnitelmia
Koska Pälkjärven seurakunta tuli toimineeksi 1935 itsenäisenä seurakuntana 300 vuotta, päätettiin tammikuussa pidetyssä vuosikokouksessa yhdistyksen toimesta järjestää kesällä vaatimaton juhlatilaisuus. Asiaa ajamaan ja järjestämään valittiin yhdistyksen johtokunta, jota kehotettiin kääntymään seurakunnan ja eri järjestöjen puoleen pyynnöllä, että kukin valitsisi edustajansa juhlatoimikuntaan.
Helmikuussa Leini sitten kutsui koolle johtokunnan lisäksi kunnan edustajina Eino. M. Eskelisen, Juho Avoniuksen ja Eino Kortelaisen. Lotta Svärd yhdistystä edusti Irja Huuskonen ja marttayhdistystä Hilja Kauppinen.
Kokouksen tarkoituksena oli keskustella kesällä toimeenpantavan seurakunnan 300-vuotis juhlan viettämisestä ja valmisteluista. Alkajaisiksi pastori Hakala teki selkoa kirkkoneuvoston kokouksen päätöksestä. Kirkkoneuvosto oli päättänyt viettää seurakuntajuhlan omasta aloitteestaan. Vilkkaan keskustelun jälkeen päätettiin jäädä odottavalle kannalle ja jos kirkkoneuvosto ei ryhdy juhlaa toimeenpanemaan, niin toimitaan niin että juhla vietetään. Päätettiin, että Leini seuraa asian kehitystä ja kutsuu tarpeen vaatiessa nyt koolla olleet edustajat uudelleen koolle.
Seurakunnan 300-vuotis juhlista ei tämän jälkeen pöytäkirjoissa mainittu. Seurakunta järjesti komeat kaksipäiväiset juhlat ”omasta aloitteestaan” elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kirjoitin juhlista Pälkjärveläinen lehdessä 21/2018.
Muita suunnitelmia
Vuoden1935 toimintaa suunnitellessa valittiin erityinen keräysjaosto, jonka tehtäväksi jäi museoesineiden ym. tietojen kokoaminen. Jaostoon tulivat valituiksi Väinö Heiniö, Juho Valonen ja Antti Könönen edustaen Kuhilasvaaraa ja Anonniemeä. Toivo Leinin ja Viljo Heinosen vastuulle tulivat Jero, Puikkola, Makari ja Naatselkä. Kurikan ja Pälksaaren alueesta vastaisivat Arvi Huuskonen, Martti Voutilainen ja Irja Kivinen. Anni Kilpiranta ja Aarne Leskinen puolestaan hoitaisivat Ilmakan.
Varojen keräämiseksi päätettiin viettää keyrinä (marraskuun 1. päivänä) suojeluskuntatalolla kotiseutuhenkinen illanvietto. Pääsymaksuksi sovittiin 5 markkaa. Lottia päätettiin pyytää pitämään kahviravintolaa.
Illan ohjelmasisällöksi pöytäkirjaan on kirjattu: Tervehdyssanat Anni Kilpiranta, runonlausuntaa Maikki Leini, kanteleensoittoa kanttori Kilpiranta, kuvaelma ”Väinämöisen lähtö” Ilmakan opintokerho, esitelmä pastori Reijonen, kuorolaulua Pälkjärven sekakuoro, kotiseudullinen propagandapuhe opettaja Leini ja puhe opettaja Heiniö.
Suunnitelmia, päätöksiä ja toimintaa vuonna 1936
Vuosikokouksessa 22.1. päätettiin kuluvan vuoden aikana laittaa kotiseutumuseo valmiiksi ja pitää kotiseudullisia illanviettoja.
Kokouksessaan 7.8 johtokunta päätti panna toimeen museorakennuksen vastaanottojuhlan 24.8. klo 18. Juhlaan kutsuttaisiin johtokunnan jäsenten lisäksi museoyhdistyksen jäseniä sekä asianharrastajia. Marttoja päätettiin pyytää järjestämään kahvitarjoilu sekä koristamaan museohuoneusto. Puheenjohtajan puheen lisäksi ohjelmassa olisi kuorolaulua, kanteleensoittoa ja lausuntaa.
Päätettiin myös kerätä Leinin johdolla pitäjältä vanhoja esineitä ja pyytää autoilija Karvista kuljettamaan esineet museolle. Karviselle luvattiin maksaa työstä laskun mukaan. Kilpiranta valtuutettiin teettämään Sikron Lauri Könösellä ”karjalainen” pöytä, hylly kirjoja varten ja vanhoja rahoja varten laatikko.
Karjalainen uutisoi museon tupaantuliaisista 27.8 kertoen, että museo on kerännyt kokoelmiinsa huomattavan määrän museoesineitä. Puheita, runoja, kertomuksia ja kuorolaulua sisältänyt ohjelma päättyi yhdistykselle esitettyihin onnitteluihin ja Maamme-lauluun.
Lehti piti varsin arveluttavana sitä, että arvokkaita muinaismuistoja säilytetään puurakennuksen vinttikerroksessa. Jos tulipalo salaman ym. sytyttämänä syttyisi, olisivat tavarat menetetyt, vaikka pelastusväkeä ennättäisikin paikalle. Pitäjämuseot ovat hyviä, mutta niiden hoitajien pitäisi toimia niin, että museoesineet olisivat niin paljon kuin suinkin turvassa tulelta ja ettei niitä kylmyys, kosteus, madot ym. saisi turmella.
Keruuta tehostetaan
Hytinvaaralla pidetyssä vuosikokouksessa 10.1.1937 päätettiin pitäjä jakaa taas piireihin museoesineiden keruun tehostamiseksi. Makarin ja Naatselän kylistä huolehtisivat Leini ja Väinö Miettinen, Jero-Puikkolasta Toivo Pelkonen, Ilmakasta Kilpiranta ja Aarne Leskinen, kirkonkylästä Eljas Kivinen sekä Kurikasta ja Pälksaaresta Lauri Kivinen.
Makarin koululaiset tekivät opettajansa Toivo Leinin johdolla kevätretken museolle vuonna 1937. Tahvo Hämäläinen, joka tuolloin oli 11-vuotias, muistaa kuinka he kävelivät museolle ja veivät mennessään museon kokoelmiin lisättäväksi useampiakin esineitä. Niistä Tahvolle jäi kuitenkin mieleen vain virsikirja. Se oli hyvin, hyvin vanha. Kirja oli uskottu poikien hoteisiin ja he lukivat kirjaa kävellessään. Virsien sanomasta pojat eivät kuitenkaan ymmärtäneet yhtään mitään. Ilmaisut olivat sen verran outoja.
Opettaja Toivo Leini takana vasemmalla. Takarivi vasemmalta alkaen Jenny Immonen, Hilkka Könönen, Aino Hämäläinen, Tyyne Hiltunen ja Eini Pennanen. 2. rivi vasemmalta Eila Kettunen, Anna Kuikka, Helvi Laukkanen ja Marjatta Leini. 3. rivi vasemmalta Erkki Tarvainen, Eelis Hoftren, Leo Immonen, Aaro Vuojolainen, Veikko Hiltunen, Valto Kettunen(?) ja Aarne Heinonen. Eturivi vasemmalta Onni Hoffren, Tahvo Hämäläinen, Aaro Könönen, Aarne Immonen, Joel Vornanen, Arvi Asikainen ja Antti Hiltunen. Kuva Martti Kilpiranta (Pertti Tuomisen arkisto)
Kokouksessaan 12.8.1937 johtokunta päätti, että kunhan museo saadaan kuntoon, se avataan yleisölle. Museo olisi kesäaikaan avoinna sunnuntaisin klo 12-13. Museossa voisi käydä myös muina aikoina, kunhan suorittaa vahtimestarille 2 markkaa ovien avaamisesta ja sulkemisesta. Jokaiselta kävijältä sekä vakinaisena että tilapäisenä aukioloaikana peritään sisäänpääsymaksuna 1 markka. Museon vahtimestariksi päätettiin pyytää kaupanhoitaja Paavo Timosta.
Museon vihkijuhla päätettiin pitää seuraavana kesänä ja pyytää juhlapuhujiksi professorit Borgström ja Cederberg Helsingistä.
Museon vihkiäiset
Toivo Leini lähestyy museon vihkiäisjuhlien merkeissä Marta Borgströmiä kirjeellä toukokuussa 1938. Leini kokee paikalliset voimasuhteet vaatimattomiksi ja kaipaa neuvoja onnistuneen juhlan järjestämiseksi. Hän pyytää rouva Borgströmiä tekemään ohjelmaluonnoksen, jonka Leini sitten esittäisi juhlatoimikunnalle.
Leini kirjoittaa: Mielestäni olisi ohjelmaan saatava myös musiikkia, esim. soololaulua ja pianonsoittoa. Voisitteko tässä suhteessa antaa neuvoa? Ehkä Alahovin nuoriso esittäisi kuvaelman ja vanhan kansallistanssin tai esim. franseesin tai jotain muuta sopivaa. Minä koetan etsiä täältä vanhan naisen, joka esittää ohjelmassa värttinällä kehräämistä.
Leini kiittää professorinrouvaa harrastuksesta ja arvokkaasta avusta, jota kotiseutuasia on häneltä saanut osakseen. Vähäiset ovat sivistystyöntekijäin voimat Pälkjärvellä. Sitä suuremman arvon osaamme antaa asiamme ymmärtäjille, ystäville ja aktiivisille auttajille, toteaa Leinikirjeessään.
Museon vihkiäisjuhlaa vietettiin 7.8.1938. Heinäkuussa pidetyssä vuosikokouksessa juhlan ohjelmasta oli muistiinmerkitty tervetulosanat Toivo Leini, runo Maire Siimes, yksinlaulua S. Voutilainen ja kuvaelma ”Pilvenveikko”. Sisäänpääsymaksuksi määrättiin 5 markkaa.
Mitä edellä kerrotuista ohjelmasuunnitelmista toteutui, jää arvailujen varaan. Varmuudella tiedetään vain, että Martha Borgström on pitänyt juhlapuheen suojeluskuntatalolla pidetyssä museojuhlassa. Puheesta on pitkiä lainauksia Pälkjärveläinen lehdessä 19/2017 Alahovin keisarinsohvaa käsittelevässä jutussa.
Sanomalehti Karjalainen oli aiempina vuosina julkaissut museota koskevia uutisia, mutta tästä vihkiäisjuhlasta lehti ei kirjoittanut riviäkään ennen juhlaa eikä sen jälkeen.
Alahovin väki ja muutamia muita henkilöitä on käynyt tutustumassa museoon vihkiäisjuhlan aattona. Varsinaisena juhlapäivänä vieraskirjaan kirjoitti nimensä 49 juhlavierasta. Kaukaisin vieras on Ulla v. Tilscholmz Berliinistä.
Kotiseutuhistoria
Pälkjärven historian kirjoittaminen ja sen saaminen kansien väliin, oli perustamiskokouksesta alkaen yksi yhdistyksen tavoitteista. Vuosikokouksessa 22.1.1936 johtokunta valtuutettiin huolehtimaan siitä että Pälkjärven historia tulisi kirjoitettua ja painettua sekä keräämään tätä tarkoitusta varten tarvittavat varat parhaalla mahdollisella tavalla.
Samana päivänä pidetyssä johtokunnan kokouksessa päätettiin viedä Pälkjärven historian kirjoittamista eteenpäin kääntymällä Helsingissä Tehtaankadulla sijaitsevan Paikallishistoriatoimiston puoleen. Yhteydenotto jäi Leinin huoleksi ja kun ohjeet saataisiin, asiaa kehiteltäisiin eteenpäin.
Vuoden 1937 vuosikokouksessa kotiseutuhistorian kirjoittamista varten päätettiin pyytää avustusta kunnalta, joko kertakaikkisena tai vuosittaisena avustuksena. Leini mainitsee kirjeessään Marta Borgströmille myös historian kirjoittamisesta. Hän arvelee, että neuvoja voisi saada professori Cederbergiltä ja ehkä joltain seuralta voisi pyytää avustusta.
Vuosikokouksessa 13.8.1939 päätettiin kirjoittaa kunnanvaltuustolle anomus pohjarahaston muodostamisesta kotiseutuhistorian kirjoittamista varten. Kaikki vuosikokoukseen osallistujat allekirjoittavat anomuksen. Kunta myönsi anomuksen perusteella yhdistykselle 1000 markkaa.
Historiakirjahanke toteutui 24 vuotta myöhemmin. Pälkjärven pitäjäseuran kustantama ja Veijo Saloheimon kirjoittama Pälkjärven historia – Karjalaisen pitäjän 500-vuotiset vaiheet ilmestyi 1963.
Viimeinen pöytäkirja
Viimeinen pöytäkirja on museolla 13.8.1939 pidetystä vuosikokouksesta. Läsnä oli tuolloin kymmenen yhdistyksen jäsentä. Selostaessaan edellisen vuoden tapahtumia, Leini kertoi että vieraskirjan nimikirjoitusten mukaan museolla on käynyt 299 henkeä. Elokuussa 1938 suojeluskuntatalolla pidetty kotiseutujuhla oli tuottanut rahallisesti 400 markkaa. Rouva Borgströmiltä oli saatu lahjoituksena 400 markkaa. Rahaa yhdistyksellä oli tuolloin 3755,80 markkaa.
Rouva Margit Hallberg Alahovista lupasi lahjoittaa museolle kaksi valokuva-albumia joihin kerätään kuvastoa vanhoista rakennuksista, henkilöistä ja tapahtumista. Valokuvia lupasivat erikoisesti kerätä professorska Borgström ja kanttori Kilpiranta.
Seuraavana kesänä pidettävä museojuhla jätettiin johtokunnan järjestettäväksi. Päätöstä tehdessä tuskin kukaan osasi aavistaa, että seuraavana kesänä Pälkjärvi ja sen museo olisivat olemassa vain muistoissa.
Vieraskirja
Museon vieraskirjassa on 13 sivua nimikirjoituksia ajalta 10.7.1938 – 10.9.1939. Laskin musteella kirjoitetut nimet useampaan kertaan ja sain tulokseksi 256 (Leinin ilmoitus 299 nimeä). Museon vihkiäisjuhlapäivänä kirjaan on kirjoitettu 49 nimeä. Kaikki eivät kuitenkaan läheskään aina kirjoita nimiään vieraskirjoihin, joten todellinen kävijämäärä Pälkjärven kotiseutumuseossakin saattaa olla huomattavasti suurempi.
Vieraskirjan mukaan museossa kävijöitä oli pälkjärveläisten lisäksi kahdeltakymmeneltä eri paikkakunnalta. Edustettuina olivat kaikki lähiseudun pitäjät Sortavala mukaan lukien sekä Käkisalmi, Viipuri, Helsinki, Kouvola, Tainionkoski, Lahti, Savonlinna, Siilinjärvi, Nilsiä, Kuusamo ja Nurmijärvi. Kaukaisin vieras oli Ulla v. Tilscholmz Berliinistä.
Mitään värssyjä tai muita tekstejä vieraskirjaan ei ollut kirjoitettu yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Nurmijärveläinen Elli Rautakoski oli kirjoittanut 13.8.1939 ”Tuo tänne mun kaiho pohjaton.”
Viimeiset vierailijat, pälkjärveläinen sotamies Martti Kilpiranta ja reservin ylikersantti Erkki Pesonen Pielisensuusta, ovat käyneet museolla 16.3.1940, kolme päivää talvisodan päättymisen jälkeen. Pesonen on kirjoittanut kirjaan kosmoskynällä: Konsa vaino Suomeamme / kovin kourin koittelee / silloin kallis Karjalamme / Suomen surut soittelee. Säkeistön jatkon sisältämää lupausta odottaen ja siihen uskoen.
Nuorta sotamies Martti Kilpirantaa on kiittäminen tämän jutun aineksista, joihin sain tutustua Museoviraston arkistossa talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3.2018. Kuva kanttori Kilpiranta (Pertti Tuomisen arkisto).
Kirje
Vieraskirjan välissä oli Pohjois-Karjalan Museossa 31.7.1979 päivätty, Museovirastolle osoitettu kirje. Kirjeestä käy ilmi, että arkkitehti Martti Kilpiranta on 25.7.1979 luovuttanut museolle Pälkjärven kotiseutumuseolle kuuluneet esineet, jotka hän on kertomansa mukaan ottanut evakuointitarkoituksessa museosta 1940 sotatoimien yhteydessä.
Kilpirannan luovuttamien ja edelleen Museovirastoon lähetettyjen esineiden luettelo ei ole kovin pitkä: Kotiseutu- ja museoyhdistyksen pöytäkirjat sisältävä mustakantinen päiväkirja, yhdistyksen vieraskirja, museon lukko ja avain, 8 kpl saviastianpalasia, 3 kpl kiviesineiden kipsikopioita, katkennut ortodoksisen kirkon ehtoollislusikka sekä nappien valinmuotti.
Minne mahtoivat kaikki muut esineet joutua? Karjalaisen uutisessa niitä mainittiin kertyneen museoon runsaanlaisesti. Museolla ei tiettävästi ole ollut luetteloa esineistä.
Ruskeasävyinen nahkakantinen vieraskirja ja vahakantinen vihko kätkevät sisälleen Pälkjärven kotiseutu- ja museoyhdistyksen historian pääpiirteissään.
Lopuksi
Olen kiitollinen Kilpirannalle, että hän otti talteen museon vieraskirjan ja vahakantisen vihon, joka kätkee kansiensa väliin yhdistyksen kokouspöytäkirjat. Niiden ansiosta tämän jutun kirjoittaminen on ollut mahdollista.
Juttua kirjoittaessa mieleeni nousi monia kysymyksiä. Mm. se, että oliko museorakennus paikoillaan, kun evakot palasivat kotikonnuilleen syksyllä 1941. Vai oliko sekin purettu, kuten kirkko ja suojeluskuntatalo. Kyselin asiaa Raili Heinarolta, Unto Kortelaiselta ja Halikon Hämäläisiltä. Kellään ei ollut asiasta minkäänlaista muistikuvaa.
Vieraskirjasta löysin sitten Annikki Miinalaisen nimen. Hän oli käynyt museolla veljensä ja kahden naapurin tytön kanssa 7.8.1938. Niinpä soitin toiveikkaana Annikille Rääkkylään. Juhlista ja museokäynnistään Annikki ei valitettavasti muistanut mitään, mutta sen hän muisti, että museorakennus seisoi paikoillaan syksyllä 1941.
Lähteet:
Museoviraston arkisto: Pälkjärven Kotiseutu- ja museoyhdistyksen pöytäkirjat ja Pälkjärven museon vieraskirja sekä Pohjois-Karjalan museon kirje Museovirastolle 31.7.1979
Kansallisarkisto: Purkautuneiden yhdistysten asiakirjat, Marta Borgströmin arkisto; Toivo Leinin kirje Marta Borgströmille 10.5.1938.
Veijo Saloheimo: Pälkjärven historia 1963
Karjalainen 6.11.1934, 27.8.1936 ja 17.9.1938
Sähköpostiviestit Raili Heinaro ja Unto Kortelainen
Puhelinkeskustelut Tahvo Hämäläisen ja Annikki Ilosen (o.s. Miinalainen) kanssa.
JK 21.4.2023
(kuvia voi klikata suuremmaksi)
Taontatyö Taontatyö rautaristi Perunan multaus hanko
Kirjoitin kaiken edellä kerrotun viisi vuotta sitten, keväällä 2018 ja tallensin sen ”juttuvarasto” nimiseen kansioon odottamaan sopivaa julkaisuajankohtaa.
Muutamaa päivää ennen joulua 2020 sain mielenkiintoisen viestin eräältä Tohmajärvi-Seuran silloiselta jäseneltä. Hän kertoi, että Tohmajärvi-Seuralla on hallussaan kokoelma Pälkjärven kotiseutumuseon materiaalia ja että sitä mahdollisesti käytettäisiin seuraavan kesän näyttelyssä. Olin pakahtua uteliaisuudesta saada tietää mitä kaikkea Tohmajärvellä on ja mitä kautta ne ovat sinne päätyneet?
Niinpä kirjoitin sähköpostia saman tien Tohmajärvi-Seuran puheenjohtajalle ja sihteerille, joiden yhteystiedot olin saanut edellä mainitulta henkilöltä. Tammikuun puoliväissä 2021 sain molemmilta postia. Puheenjohtaja lähetti kuvamaistiaisia esineistä ja kirjoitti: Esinekirjauksia on alettu tehdä vasta 1962 lähtien kun Tohmajärvelle saatiin Pitäjänmuseo. Kirjauksia on jatkettu useammalla vuosikymmenellä ja osassa ei ole paikkatietoja. Pitäisi päästä käymään myös varastotiloissamme, mikä ei näillä pakkasilla onnistu.
Sihteeri oli käynyt läpi museon asiakirjoja ja saanut selville mm. seuraavaa: Lukemieni asiakirjojen mukaan Tohmajärvi-Seuraa edeltävä Tohmajärven Museoyhdistyksen perustava kokous on ollut 15.6.1940 ja sysäyksen sille on antanut Pälkjärven Alahovista evakuoidut arvokkaat esineet. Ekassa, perustamista valmistelevan kokouksen pöytäkirjassa 17.4.1940 mainitaan, että on käyty katsomassa Suokoeasemalle sijoitettuna olevaa Alahovin esineistöä, kuten vanhoja huonekaluja, historiallisia muotokuvia, vaatteita ja ajopelejä. Pöytäkirjassa 15.6.1940 mainitaan, että Tohmajärven museo, jolle on jo saatu huomattavia lahjoituksia, päätettiin sijoittaa toistaiseksi Jouhkolan kartanon aittarakennukseen ja että pidettiin suotavana, että rakennus myöhemmin sijoitetaan kunnan keskustaan. Kokouksessa on myös päätetty esittää kunnalle, että se ostaisi ko. rakennuksen ja luovuttaisi sen museoyhdistykselle. No, kunta osti rakennuksen, mutta sen siirto ja yhdistyksen toiminta jäi sodan jalkoihin. Uudelleen museoasia heräsi eloon kesällä 1954. jolloin on käyty Jouhkolassa tutustumassa yhdistyksen omistamaan aittarakennukseen ja sinne koottuihin museoesineisiin. Seuran pöytäkirjoissa ei ole mainintaa, että evakuoidut esineet olisivat Pälkjärven museosta.
Sihteeri kertoo löytäneensä museokuvista kaksi kuvaa rautaristeistä, jotka hän on aina tiennyt olevan Pälkjärveltä. Arkkuja museolla on kuulemma kymmenkunta. Sihteeri luulee, että esineitä löytyy lisää, jahka he pääsevät vertaamaan luetteloita ja katsastamaan Hovilan aitan varastossa olevia esineitä. Ja sekin pitää kuulemma selvittää, onko saatuja esineitä luovutettu muualle. Esim. historialliset muotokuvat missä ne mahtanevat olla?
Kävin aiheesta keskustelua Alahovin jälkeläisen Catharina Westermarkin kanssa ja hän kertoi, että muotokuvat ovat suvun hallussa. Alahovin esineistöä ja vanhoja pukuja on paljon Pohjois-Karjalan Museossa Joensuussa. Kävimme tammikuussa 2019 Westermarkkien kanssa varta vasten Joensuussa katsastamassa Alahovin aarteita sekä museolla, että museon varastolla.
Tammikuisen kirjeenvaihtomme aikana löysin Laatokka-lehdessä 22.8.1940 julkaistun jutun Tohmajärven Museoyhdistyksen kokouksesta, jossa Tohmajärvelle suunniteltiin kotiseutumuseota. Uutisessa mainitaan, että museoon sijoitetaan myös Pälkjärven kotiseutumuseo, jonka kokoelmat saatiin pelastetuksi luovutuksen tapahtuessa. Museorakennuksen liiteriin suunniteltiin sijoitettavaksi Alahovin vanhat kuomureet ja kärryt. Kysymyksessä on sama kokous, josta sihteeri kertoi edellä olevassa viestissään.
Ovatkohan jutussa mainitut Alahovin kuomureet ja kärryt teillä siellä edelleenkin? Kyselin seuraavassa viestissäni ja lähetin löytämäni jutun Tohmajärvelle. Puheenjohtaja vastasi: Kokoelmiimme kuuluu rekiä ja kärryjä, ja niitä juuri muutama vuosi sitten varastosta toiseen siirsimme. Pitääkin tarkastaa alkuperät ja muut merkinnät kärryistä. Joudut nyt malttamattomana odottamaan että talvi taittuu ja pääsemme ja tarkenemme varastoissa puuhata.
Talvi taittui ja museorintamalla kevät ja kesä 2021 menivät hiljaiselon merkeissä. Tohmajärveltä ei kuulunut mitään ja minultakin koko asia pääsi unohtumaan. Muutto Nurmijärvelle ja uuteen kotiseutuun tutustuminen veivät kaiken ajan ja energian. Marraskuussa lähestyin Tohmajärven puuhanaisia taas sähköpostilla kysyen: Kiinnostaisi tietää oletteko ehtineet kesäkautena varastojanne tutkimaan? Uusi talvi painaa päälle ja sitten ei taas tarkene varastoissa puuhata.
En muista saaneeni viestiini vastausta. Niinpä meni taas seuraava kevät ja kesä. Marraskuussa 2022 yritin soittaa sihteerille. En kuitenkaan tavoittanut häntä ja niinpä kirjoitin taas sähköpostia: Oletteko ehtineet tehdä puheena olleelle asialle mitään? Olisi todella kiva saada varmistus siihen mitä esineitä Tohmajärven museon kokoelmissa on Pälkjärveltä. Kuten aiemmin kirjoitin, haluaisin viimeinkin saada museojuttuni julkaistuksi kotisivuillamme täydennettynä Tohmajärvi osuudella.
Sihteeri soitti minulle seuraavana päivänä. Ensimmäisenä kesänä asia oli jäänyt hoitamatta muiden kiireiden takia. Toisena kesänä varaston avainta ei löytynyt mistään. Jotain muutakin hankaluutta oli ollut. Ja oli kai koko asia ollut ihan unohduksissakin välillä meiltä jokaiselta. Sattuuhan sitä meille itse kullekin aina välillä ettei muista tai jaksa hoitaa kaikkea mitä on joskus tullut luvatuksi. On hyväksyttävä myös se, ettei kaikkiin asioihin saa aina varmistusta vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Samoin on hyväksyttävä myös se, että joidenkin juttujen loppuunsaattaminen kestää ja kestää. Näin kävi minulla esim. tämän jutun suhteen. Kaikki saatavissa oleva tieto oli kasassa jo puoli vuotta sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tehdä jutun loppuun. Jos nyt joskus sattuisi käymään niin onnellisesti, että tämän jutun tiimoilta löytyisi vielä jotain uutta tietoa, niin siitä voi tehdä sitten ihan oman juttunsa.
Sovimme sihteerin kanssa, että saan käyttää jutussani kuvituksena heiltä saamiani ”maistiaisia”. Kaikki tämän 21.4.2023 kirjoittamani osion alussa ja lopussa olevat kuvat ovat Tohmajärven museon kokoelmista.
Vanha arkku Matka-arkku Siivilä Siivilä Tupakkahakkuri 
Tohmajärven museo
