Arktika on arktisten vesilintujen massamuuttotapahtuma, joka toistuu valtavan hienona näytelmänä joka kevät ja syksy. Lintujen lentoreitti kulkee Baltian maista Suomenlahden yli ja Suomen rajaa hipoen Laatokan ja Äänisjärven länsipuolelta Vienanmerelle. Sieltä linnuut jakautuvat pesimään ympäri laajaa Jäämeren rannikkoa. Syksyisin sama näytelmä toistuu päinvastaiseen suuntaan.
Parhaiten muuttomatkaa voi seurata Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Suomenlahdella. Joskus, etenkin syksyllä kovan itätuulen puhaltaessa, valtavia lintuparvia näkyy myös sisempänä Suomea. Kartalta katsoen muuttoreitti kulkee luovutetun Karjalan yli ja näin ollen myös Pälkjärven taivaalla on varmaan saatu seurata tätä valtavaa luonnonnäytelmää. Onkohan Jänisjärvellä, tai Pälkjärvellä roolia tässä lintujen massamuutossa. Levähtävätkö linnut niissä vesistöissä, vai lentävätkö vain korkealta yli seuraavaan määränpäähänsä. Jos joku näistä asioista tietää, niin olisi kiva kuulla. Tällaisia asioita tuli mieleen linturetkellä .
Linturetkellä 26.4.2023
Seisoskelen pellon laidalla tarkkailemassa lintuja. Ilma on harvinaisen lämmin, varmaan lähemmäs +20C, mutta tuuli on aika voimakas. Sen takia täytyy yrittää olla ladon seinustalla suojassa, koska tuuli vaikuttaa kuvaamiseen ja äänitykseen. Kyllä tähänkin tuuli käy ja heiluttaa välillä jalustalla olevaa videokameraa ja vaikka mikrofonissa on tuulisuoja, niin aikamoinen humina äänitykseen tulee mukaan. Se on hieman harmillista, sillä ilma on täynnä kevään upeaa lintukonsertin sekalaulua.
Tämä pelto on oikeastaan tällä hetkellä järvi. Vieressä kulkeva Sysmäjoki, joka perusuomaltaan on vain ehkä parikymmentä metriä, on nyt levittäytynyt laajalle ja tarjoaa mainion levähdyspaikan linnuille. Aukealla paikalla lintujen on helpompi havaita vaaratekijöitä ja ryhmässä sadat silmäparit ovat alati valppaina, vaikka lintu itse ottaisikin välillä pienet torkut. Tuolla jonkin matkan päässä on järvi, joka on muuttolintujen vakiopaikkoja. Nyt järvi on vielä jäässä ja vain rantaosilla on hieman sulaa. Sulapaikat ovat lähellä metsänrajaa ja siellä etenkin hanhiparvia seuraavan merikotkan on helpompi päästä yllättämään.
Siellä missä linnut kokoontuvat muuttomatkojensa aikana kerääntyy myös ihmisiä seuraamaan näiden touhuja. Äsken tuossa kävi eräs kaveri ja juteltiin niitä näitä. Sitten ilmeni, että hän on syntyisin tuosta läheiseltä Viinijärven kylältä ja asunut lapsuutensa juna-aseman vieressä. Kysäisin satuuko hän muistamaan enoani Vihtori Vornasta, joka asui myös siellä aseman seudulla.
Kaveri vastasi: ” Toki minä Vikin muistan. Viki oli mukava mies. Kun olin opiskeluaikoina VR.llä töissä, niin Viki opetti ajamnaan kuorma-autoa ja käyttämään Hiiabia ja muitakin työkoneita. Viki kertoi aina hauskoja juttuja. Hänellä oli paljon tarinoita”.
Niinpä. Viki oli mukava eno. Vikin vanhemmat, Aleksanteri Vornanen Korpiselästä ja Eudogia (Dunja) Matsinen Suojärveltä, tapasivat toisensa Ägläjärven Pruasniekoilla ja siitä heidän yhteinen taipaleensa alkoi. He muuttivat Aleksanterin vanhempien, Dimitri Semananpoika Vornasen ja Marfa Gavrilintytär Vornasen, mukana Korpiselästä Pälkjärven Ilmakkaan1900 luvun alussa. Tuohon aikaan maataloissa asusteli useamman sukupolven väkeä.
Jatkosodan jälkeen, kun maat ja mannut piti luovuttaa toisille omistajille, Aleksanteri ja Dunja ostivat maatilan Viinijärven Ristonkankaalta. Tämä paikka, jossa nyt seison ei ole sen maatilan peltoja, muta eivät ne tästä paikasta kovinkaan kaukana ole. Kun Dunja kuoli ja Aleksanteria alkoi ikä painaa, siirtyi maatila vanhimman pojan viljeltäväksi. Viki oli kymmenen hengen sisarussarjassa toisiksi vanhin poika ja niinpä hänen piti lähteä hankkimaan elantonsa kahdeksan muun sisaruksen tavoin jostakin muualta. Vikin elämäntyö kulki VR:n leivissä.
Koskaan ei Vikiltä, tai muilta sukulaisilta tulut kysyttyä noista muuttolinnuista. Varmaan karjalainen väki on niitä jollakin tasolla seurannut. Ihan samanlaista joutilasta lintubongausta ei ennen harrastettu kuin nykyisin, mutta väki oli paljon ulkotöissä pelloilla ja katseli ehkä myös tuota kevään/syksyn Arktika näytelmää.
Vasemmalta: Vihtori Vornanen ja Eino Holopainen (kirjoittajan setä) 
Mauno Vornanen
Vihtori Vornanen oli syntynyt 1923 ja oli asepuvussa vanhemman veljensä Maunon kanssa puolustamasa isänmaata, kuten niin monen suomalaisen nuoren miehen velvollisuutena noina vaikeina aikoina oli.
Huomenna 27.4 on Veteraanipäivä. Pitää muistaa vetää lippu salkoon heti aamulla.
Linturetkelle mukaan pääset klikkaamalla videon auki.
Mytologiaa:
Itämerensuomalaiset heimot ovat pitäneet monia vesilintuja pyhinä. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenta ei saanut vahingoittaa millään tavalla. Joutsenta onkin siis pidetty yhtenä niistä eläimistä, jotka toimivat yhteytenä tuonpuoleisen Tuonelan ja tämänpuoleisen elävien maailman välillä.
Tähän on helppo uskoa, kun näkee upeat linnut sinisellä taivaalla ja kuule sieltä hopeatorvien törähdykset. Ne kertovat esivanhempiemme tarinaa…….
