Esko Tuomas Eskelinen syntyi Pälkjärvellä 17.4.1933 Pälksaaren piirimielisairaalan taloudenhoitajan Eino Eskelisen ja hänen vaimonsa Annan kuopuksena. Ennestään perheessä oli kaksi tyttöä, Paula (s. 1922) ja Helka (s. 1925). Eskelisen perheestä kerrotaan toisaalla tässä lehdessä.
Elämä valokuvaajana
Esko Eskelinen kävi koulunsa Joensuussa. Valokuvausta hän alkoi harrastaa jo 13-vuotiaana. Ensimmäisen suurennuskoneensa Esko valmisti puusta ja pahvista ja laittoi tiivisteeksi villasukan. Harrastuksesta tuli vähitellen ammatti. Esko aloitti ammattimaisen kuvaamisen 1956 käytyään edellisenä vuonna armeijan. Valokuvia Joensuusta ja Pohjois-Karjalasta kertyi valtavat määrät. Vuonna 1958 Esko matkusti skootterilla Brysselin maailmannäyttelyyn lapsuudenaikaisen ystävänsä Mauno Koljosen kanssa. Muutettuaan samana vuonna Kontiolahdelta Joensuuhun Esko perusti isänsä taloudellisella tuella Studio Prisman.
Eskosta tuli intohimoinen valokuvaaja. Hän hankki itselleen hyvän kamerakaluston, seurasi ulkomaisia ammattilehtiä ja piti yllä monipuolista kielitaitoaan ulkomaalaisten kirjeenvaihtotovereiden avulla. Eskolla oli valokuvausliike parikymmentä vuotta. Liikkeessä kehitettiin asiakkaitten filmejä ja tehtiin valokuvia. Tilauksesta Esko teki studiossaan henkilömuotokuvia ja kävi ikuistamassa erilaisia perhetilaisuuksia, kuten syntymäpäiviä, kastetilaisuuksia, häitä ja hautajaisia. Hänen ehkä kuuluisimmat hautajaiskuvansa ovat Juuan Paalasmaan veneturman uhrien siunaustilaisuudesta lokakuussa 1959. Onnettomuudessa menehtyi viisitoista nuorta Pielisen hyisiin aaltoihin.
Esko teki kuvareportaaseja 1960-luvun alkupuolella valtakunnallisiin sanoma- ja aikakausilehtiin. Yhteistyökumppaneina olivat toimittajat Jyrki Maunula, Elina Karjalainen ja Kauko Muje. Myös eri liikelaitokset työllistivät nuorta valokuvaajaa. Eskolla oli kuvaussuhde mm. Joensuun kaupunginteatteriin, Joensuun Ympäristön Osuusmeijeriin sekä Rauma Repolaan. Asiakkaina oli myös iskelmälaulajia kuten Katri Helena ja Laila Kinnunen, joiden mainoskuvauksesta Esko huolehti.
Esko Eskelisen kuvaajanlaadulle oli ominaisinta hienovarainen ja lämmin henkilökuvaus. Hän kuvasi paljon puutteellisissa oloissa eläviä syrjäkylien ihmisiä, heidän arkista aherrustaan ja ympäristöään. Kuvista henki kuitenkin elämänilo, huumori ja lämmin myötäelämisen kyky. Esko arvosti aina kuvattavaa kohdettaan, mikä näkyi luottamuksena kuvaajan ja kuvattavan välillä, ja joka välittyi myös kuvan katsojalle.
Jorma Komulainen kirjoittaa Esko Eskelisestä toimittamansa kirjan alkusanoissa: Esko Eskelinen eli valokuvalle, sitä hän rakasti, se oli hänen intohimonsa. Mikään ei ollut hänelle niin tärkeää kuin saada valokuvata. Esko ei hankkinut valokuvauksen ammattitaitoa taidekoulusta. Hänen ei tarvinnut kallistella kameraa saadakseen kuviinsa taiteellista vaikutelmaa. Hän oivalsi valon ja varjon merkityksen. Se oli hänelle myötäsyntyistä.
Esko Eskelisen loistokausi ajoittui 1960-luvun alkupuolelle. Valokuvanäyttelyt yleistyivät Suomen kulttuurielämässä vasta 1970-luvulla. Esko piti ensimmäisen näyttelynsä Kylä Karjalassa Tampereen nykytaiteen museossa yhdessä Kauko Ruposen kanssa 1976. Eskon valokuvat ja Kaukon hiilipiirrokset kuvasivat Viinijärven Kirkkosärkän pieneläjiä. Tampereelta näyttely siirtyi Joensuun Taidemuseoon. Vuonna 1980 Taidemuseossa oli Eskon yksityisnäyttely Tanssit terassilla, joka käsitti 130 kuvaa Joensuusta. Kolmannen ja samalla viimeisen näyttelynsä Huomenta unet Esko piti 1987 Joensuun Yliopiston Carelia-salin aulassa.
Esko Eskelinen kuoli 62-vuotiaana 10.9.1995 Joensuun Rantakylässä.
Eskelinen oli myynyt koko negatiiviarkistonsa (25.000 negatiivia) vuonna 1984 Pohjois-Karjalan museolle. Vuonna 2000 järjestettiin Joensuussa Carelicumissa Eskon muistonäyttely.
Entäpä jos Esko Eskelinen olisi syntynyt vaikka 30 vuotta aikaisemmin? Mikä kuva-aarteisto meillä silloin saattaisikaan olla käytettävissämme pälkjärveläisistä ja elämänmenosta Pälkjärvellä.
Lähteet:
Jorma Komulainen (toim.): EE – Esko Eskelinen: Silmäyksiä 1950- ja 1960-luvun Pohjois-Karjalasta. Pohjois-Karjalan museo. Tammisaari 2003.
XXXXX
Juttu on julkaistu Pälkjärveläinen lehdessä 7/2013
Eskelisen perheestä samassa lehdessä ollut juttu on julkaistu myös kotisivuillamme /Eskelisen perhe
