VASTAKSESSA / Riitta Pakarinen

Tutkijoiden mukaan alle kolmevuotias lapsi ei voi muodostaa muistoja, aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet. Väitetään, että joku aikuinen on niitä myöhemmin kertonut, tai on katseltu yhdessä valokuvia, joiden perusteella “muistot” ovat muodostuneet.

Aika outoa. Itselläni on muutamia selkeitä muistikuvia Pälkjärven Ilmakastakin, vaikka olin alle kaksivuotias kun sieltä lähdetttiin. Kuka juuri ne muiston muruset olisi päähäni tallentanut kaiken epävakaisuuden keskellä, joka noina aikoina vallitsi?

Siispä ei ole mikään “uskonkappale”, kun kerron helteisestä päivästä Ilmakan kylällä, kesällä 1943. Mari-mummo oli käynyt vastaksessa juhannuksen tienoilla. Pihamaalla oli kasapäin vehreitä koivunoksia, varmaankin omasta metsästä haettuja.

Mieleen on jäänyt anopin ja miniän välinen “nahina” ulko-ovella. Toinen oli sitä mieltä, että sylilapselle on laitettava myssy päähän, ettei viima käy korviin. Toinen oli sitä mieltä, ettei myssyä tarvita. Kompromissi oli, että myssy otetaan mukaan ja laitetaan päähäni tarvittaessa.

Kuinka ihanaa olikaan istua tuoksuvassa lehdeskasassa! Äiti ja mummo istuivat vierelläni vastoja tekemässä. Paikalle ehätti joku kuvaajakin kameransa kanssa, sillä tuosta tuokiosta on kuva äidin vanhassa albumissa. Se, että muistikuvani myssystä oli oikea, varmistui vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun näin kuvan suurempana kotisivuillamme. Pienestä albumikuvasta myssyä ei erottanut. Myssy ei ole päässäni vaan…. No, itse kukin voi etsiä sitä jutun kuvasta.

Mutta tämänkin kesäpäivän nautinto keskeytyi, kun taivaalle ilmaantui pommikoneita. Ilmeisesti matkalla Matkaselkään. Sitä en muista miten suojauduimme, varmaankin kiirehdimme sisälle uunin kylkeen, ikään kuin siitä olisi ollut sen kummempaa hyötyä, jos kohdalle olisi osunut.

Jälkikäteen olen ajatellut, että sota oli varmaankin sen ikäiselle lapselle normaali olotila. Eihän hän muusta tiennyt. Nautittiin pienistä hetkistä silloin kun voitiin ja sitten taas itkettiin ja pelättiin. Varmaan rukoiltiinkin.

Mari-mummo, Riitta ja Martta-äiti vastoja tekemässä Holopaisen kotipihassa Ilmakassa.
Kuva pitäjäseuran kuvagalleriasta


Vasta vai vihta

Nimellä ei ole suurta merkitystä, mutta tekotavalla on. Rauduskoivusta oksat ja hieskoivusta sidontapanta antaa parhaan lopputuloksen.

….oksista tehdään kimppu siten, että lehtien vaaleampi alapuoli tulee päällepäin. Rauduskoivun tuoksu on melko mieto, joten kimpun sekaan voi laittaa muutama hieskoivun tai mustaherukan oksaa antamaan tuoksua…..


Videolta voi verestellä vastan/vihdan tekotapaa, tai oppia ihan uuden.

Huom! Koivun oksien taittaminen ei ole jokamiehenoikeus, vaan siihen on aina saatava maanomistajan lupa.

Nettitoimitus toivottaa hyviä kesäisiä löylyhetkiä