Unikeonpäivä Ilmakassa v.1944
Heinähelle
Tuona hiostavan helteisenä torstai-iltapäivänä mustat pilvet muhkuilivat Ilmakan kylän yllä ennusten rajua ukkosmyrskyä. Holopan miniä Martta ja kälynsä Hilja haravoivat kiireesti vastaniitettyä heinää ”rukoihin” eli pieniksi heinäkeoiksi estääkseen niitoksen kokonaan kastumasta. Heinätöissä ollessaan raskaana oleva Martta tunsi vointinsa huonoksi ja Mari-anopin luvalla hän sai siirtyä varjoon lepäämään. Pian synnytyspoltot alkoivatkin ja Hilja lähetettiin kiireesti hälyttämään Katri-kätilöä kunnantalolta apuun. Varmin puhelinyhteys oli tuolloin llmakan kylän kansakoululla, jossa tiedettiin majailevan Suomen Armeijan viestintäjoukkoja.
Radisti
Kukkahameen helmat hulmuten kesätuulessa Hilja viiletti polkupyörällä parin kilometrin matkan koululle. Perille saavuttuaan hän tempaisi luokkahuoneen oven auki pysähtyen kynnykselle. Huoneen hämärästä nousi seisomaan salskea tummakulmainen sotilas. Hän oli alikersantti Asser Repola Pohjanmaalta. Radistina toimiva alikersantti astui tulijaa kohti tiedustellen millä asialla neiti liikkui. Silmät ja posket hehkuen hengästynyt Hilja selitti soittavansa kunnan kätilölle. Nyt radistin katse laskeutui neidin vartalolle, kun hän yhdisti puhelun kunnan talolle. Puhelimessa kävi ilmi, että kätilö oli kaukana toisella puolen pitäjää, eikä ehtisi vielä pitkään aikaan Ilmakkaan.
Buabo eli lapsen päästäjä
Hilja riensi takaisin kotiin. Martta pyöriskeli jo kovissa tuskissa ja nyt Hilja lähetettiin hakemaan apua puolen kilometrin päässä sijaitsevaan Leskisen taloon, jossa Martan isosisko Veera oli emäntänä. Veera oli juuri lähdössä iltalypsylle hätäisen Hiljan porhaltaessa Leskisen tupaan. Lehmät saivat jäädä, kun Veera riensi Marttaa auttamaan. Mustatukkainen tyttövauva syntyikin pian Veera-buabon käsivarsille. Samaan aikaan portista karautti Martan veli Aulis, hevoskärryissään kunnankätilö Katri!
”Kylän ämmien” ennustus: ”Syntyy musta ja karvanen laps” toteutui tytön pitkän mustan tukan myötä. Muu karvaisuus ei ollut mitenkään poikkeavaa. Tuo ennustus tulevasta lapsesta oli annettu, kun Martta säikähti ”melkein hengiltä” odotusaikanaan. Hän oli kiireissään kopannut syliinsä kyykäärmeen polttopuita noutaessaan. Onneksi kyy ei kuitenkaan ehtinyt pistää häntä.
Kessumailla
”Alikessu” Asser oli kova tupakkamies ja hän huomasi tupakkavarastonsa huvenneen vähiin. Ettei pula yllättäisi Asser lähti asetoverinsa kanssa kylältä tiedustelemaan, mistähän saisi kessutupakkaa. Jalkasen talon tytär Hilja oli maininnut tietävänsä, että Holopan mökin pihalla kasvaa komealehtistä tupakkaa ja onhan siellä myös ”yksi fiksu flikka”. Hän kuitenkin varoitteli poikia ankarasta Mari-emännästä, joka valvoo tiukasti kaunista tytärtään. Aseveljekset ottivat haasteen vastaan ja suunnistivat Holoppaan kessumaita katselemaan. Kuinkas ollakaan siellähän astelikin sama tumma neitokainen, johon Asser oli jo koululla iskenyt silmänsä. Heidän katseensa kohtasivat jälleen. Hilja huikkasi äidilleen menevänsä vielä heinärukoja haravoimaan. Huolestuneena Mari lähti iltamyöhällä etsiskelemään kadonnutta ”rukoilijaa”. Pian hän huomasikin kaksi hahmoa istumassa isolla kivellä pellon pientareella. Mari lähestyi heitä kiukkuisena ja komensi tyttärensä heti kotiin. Tällöin Asser nousi seisomaan ja sanoi rauhoittavasti: ”Muistelkaa omaa nuoruuttanne!” Näin rohkeasti Asser tapasi ensi kerran tulevan anoppinsa.
Tuon unikeonpäivän jälkeen Asser olikin usein nähty vieras ”kessumaalla”!
Ristiäiset syyskesällä
Holopan Tauno polki pyörällä Ilomantsista Ilmakkaan lomalle katsomaan vastasyntynyttä. Tuvan ikkunasta Martta huomasi Taunon tulevan polkua pitkin. Hän juoksi tulijaa vastaan ilmoittaakseen, että ”se oli vain tyttö”. Tällöin Tauno kietoi kätensä vaimonsa ympärille hiljaa huokaisten: ”No, eipähän tarvii sottaan lähtee”! Taunon lomalla ollessa kuultiin kirkkoherra Korvenheimon kulkevan kylällä sankarivainajien muistotilaisuuksissa Jalkasesta Nousiaiseen. Kiireisenä ja vaivoja säästääkseen kirkkoherra lupautui talosta toiseen siirtyessään kastamaan tytön. Ristiäisiin valmistautumisaikaa jäi yksi yö. Kummeiksi oli jo aiemmin tiedusteltu Taunon serkkua Iines Kähköstä (os. Pelkinen) Arttu-miehineen. He eivät kuitenkaan ehtineet todistamaan kummilapsensa ”hätäkastetta”. Martta-äidin sylissä tyttärelle annettiin nimeksi Marjatta (eikä Martta, jota isä oli toivonut). Hilja ja Asser olivat läsnä heidän ”kohtalonlapsen” kastetilaisuudessa
Evakkoon lähtö
Tieto Neuvostoliiton kanssa solmitusta aselevosta saapui Ilmakan kylään maanantaina neljäs päivä syyskuuta. Kylän naiset ja lapset evakuoitiin saman viikon lopulla. Holopan mökistä lähtivät emäntä Mari ja miniä Martta kahden pienen lapsen kanssa jalkaisin raskaalle evakkomatkalle. Hilja ja Asser saattelivat heidät tuon parin kilometrin matkan maantielle. Hilja kantoi vasta viisiviikkoista vauvaa ja Asserin käsivarsilla istui alle parivuotias isosisko Riitta. Maantien varresta tuo surullinen evakkoperhe nousi linja-autoon. Määränpäänä tuntematon.
Riitta ja Marjatta Laihian Jokikylässä Valkaman talon pihamalla kesällä 1945. ”Kohtalonlapsi” vetää isosiskoaan tukasta. Siskosten tantut eli mekot ovat Hilja-tädin ompelemat.
…ja he saivat toisensa
Asserin ja Hiljan romanssi jatkui kiihkeällä kirjeenvaihdolla. (Heidän esikoispokansa Martin kertoman mukaan rakkauskirjeitä oli kertynyt täysi matkalaukullinen!) Ei ehtinyt kulua kahta vuotta tuosta kohtalokkaasta Unikeonpäivästä Ilmakan koululla, kun Hiljan ja Asserin hääkellot soivat Kauhajoen kirkossa. He asettuivat asumaan omakotitaloon Seinäjoen Törnävälle. Heille syntyi kolme lasta: Martti, Kalevi ja Anneli. Näiden Pohjanmaan serkkujemme vierailut muistan lapsuuskesiemme riemukkaina ”kohokohtina” Pielisjoen vapaana kuohuvan Utran kosken kohinassa.
Hilja ja Asser Repolan vihkikuva 9.6.1946
Tämä perimätietoon pohjautuva tositarina on omistettu Hilja ja Asser Repolalle kiitokseksi Marjatta ”pikku-tyttöseltä”.
Tampereen Pispalassa Unikeonpäivänä 2011
Marjatta Hakanen o.s.Holopainen
Juttu on julkaistu Pälkjärveläisessä 4/2011
