VISIITTI VÄRTSILÄÄN 17.7.2021 / Riitta Pakarinen

Pitkän hellejakson jälkeen heräsin hieman viileänpään aamuun. Kaihtimia ylös vetäessäni näin sepelkyyhkyn tepastelemassa mökkimme pihapiirissä. Sanoin sille, että tänään ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, sillä päläkjärveläisten pätinäkuntoo on tulossa Värtsilä päiville.

Päivänä muutamana Jormanaisen Jaakko otti minuun yhteyttä ja kysyi, olenko menossa ko tilaisuuteen? Ja jos olen, tekisinkö jutun kotisivuillemme? Lupasin sillä “änskällä”, että Jaakko ottaa sitten valokuvat. Tietenkin piti viisastella myös, että jos sus ei syö evväitä. Sanonta ei ole aivan tuulesta temmattu, rantahietikollamme on näkynyt teräväkyntisiä jälkiä.

Sus ei syönyt evväitä ja niinpä starttasin heti kymmenen jälkeen matkaan. Juhlapaikalle on mökiltämme kymmenisen kilometriä. Halusin lähteä niin aikaisin, että ehdin tavata mahdollisesti muitakin tuttavia ja tehdä ostoksia, ehkäpä ruokaillakin koivujen varjostamassa thai-keittiössä.

Ihan ekana suunistimme puolisoni kanssa Minna Oleniuksen “Kiven henki” -näyttelyyn. Minnan sukujuuret ovat Värtsilässä, mutta yhtään kiveä hänen taidokkaasti maalaamistaan sileistä kivistä ei ole kuulemma paikkakunnalta. Kerroin Minnalle seurallemme tutun Boris Ahosen “kivikylästä” rajan toisella puolella. Kehoitin käymään, jos liikkuu sillä suunnalla.

Värtsiläisten seuran kojusta ostin Aulis Kososen toimittaman “Valkoisen talon historian”. Vaikka pääosa Wanhasta Wärtsilästä jäi Venäjän puolelle, niin Valkoiseksi taloksi nimetty entinen kunnalliskoti taajaman laidalla jäi Suomen puolelle, ja on aivan lähellä Värtsilpäivien tapahtumapaikkaa.

Kahdentoista kieppeillä siirrryimmme lähemmäksi Värtsilän kylätaloa, joka vielä minunkin muistini mukaan toimi ajallaan Värtsilän kunnantalona. Sinne, entiseen valtuuston kokoushuoneeseen, meille oli varattu valkoisella liinalla ja kauniilla kukka-asetelmalla katettu iso pöytä. Päätimme kannattaa kylätalon toimintaa ja johtokunta teki päätöksen, että seura tarjoaa kahveet koko porukalle.  Meitä oli paikalla jotain parikymmentä henkilöä kaikkinensa.

Ennen kuin kokoonnuimme sisätiloihin, päivien juontaja etsiskeli puheenjotajaamme Satu-Sisko Elorantaa haastateltavaksi. Koska Satu- Siskoa ei näkynyt, naureskelimme hyväntahtoisesti, että josko hän olisi eksynyt Vennäin puolelle vahingossa.

Ei ollut eksynyt, oli ollut vain hidasteita matkalla. Mutta hienosti sihteerimme Maija Närhi paikkasi puutteen ja vastaili juontajan kysymyksiin pitkän ajan kokemuksellaan.

Olimme jo lopettelemassa kahvitteluhetkeä kun Satu-Sisko seurueineen ilmestyi paikalle. Hieman oli jäljellä kahviakin ja tiikerikakun rippeitä. Koska ikkunat olivat helteen takia auki, pihamaalta kuului laulua ja musiikkia. Siellä laulettiin yhteislauluna Katri-Helenan musiikkia. ….”Maailman pihamaat, suuret ja loistokkaat, ei voita kotipihaa milloinkaan”…..

Kun ilo oli ylimmillään, ilmaantui ovipieleen vielä Kirsti Sälli puolisonsa ja koiransa kanssa. Ei meinattu uskoa silmiämme. Päätimme siirtyä pihamaalle Arppen patsaan juureen yhteiskuvaa varten. Ja kuten aina, kun pääsemme valloilleen, porukka hajaantuu kuin tuhka tuuleen -hetkeksi.  Ilma oli muuttunut taas paahteiseksi, mutta ryhmäkuva saatiin otetuksi. Mietintämyssyyn jäi ajatus, josko Värtsilä päiville voitaisiin kokoontua jonain toisenakin kesänä.

Koska olimme puolisoni kanssa pyörineet tanhuvilla jo useamman tunnin, emme jääneet enää paikalle. Muutamia henkilöitä ilmottautui klo 15 alkavalle rajakävelylle. Olen ollut monena vuotena mukana, nyt päätin jättää kävelyn ja kävellä omalla rannalla. Vyöhykemerkit näkyvät meidänkin laiturillemme.

Käsiohjelman mukaan rajakävelyn jälkeen (lauantai 17.7)  ohjelmassa on vielä ehtookellot ja musiikkihetki kirkolla. Illan päättää tanssit navetan vintillä. Tiijjä häntä, josko joku on jaksanut käydä koko “paletin” läpi ja jäänyt yöksi Majatalo Rajaan.

Maijalta kuulin jälkikäteen, että porukkamme oli päässyt vielä tutustumaan Majatalo Rajan sisätiloihin, paikan toisen omistajan Päivi Korhosen opastuksella. Toinen omistaja, Karjalan Liitostakin tuttu Marjo Matikainen-Kallström ei ollut paikalla.

 Päätän oman raporttini tähän.

Riitta Pakarinen


Kuvaaja Jaakko Jormanainen:

Muutama sananen Rajakävelystä. Ilmoitautuneita oli 32 eri-ikäistä uteliasta. Joukkuetta lähti johtamaan kello 15.00 rajavartiomestari Jeskanen suht. verkkaiseen tahtiin helteisessä säässä. Kolmen kilometrin kävely kesti nopeimmilla kolme varttia ja hitaampia paimensi jälkipään valvojana vanhempi rajavartija Valta. Perillä odottelimme hetken pikkubussin kuljetusta takaisin lähtöpaikalle.

Kuvia tapaamisesta Värtsiläpäivillä / Jaakko Jormanainen

Klikkaa hiirellä kuvia suuremmaksi