80 vuotta sitten 10.7.1941 Suomen armeija aloitti hyökkäyksen Pälkjärven alueelle ja valloitti sen kiivaiden taisteluiden jälkeen. Lissu Kaivolehto on koonnut otteita JR 51:n vaiheista Pälkjärven sotatoimialueella -41.
Kun Neuvostoliitto pommitti 25.6.1941 viittätoista Suomen paikkakuntaa lähes 500 lentokoneella, katsoi Suomi olevansa jälleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Kesäkuussa 1941 nykyisen Pohjois-Karjalan raja-alueelle oltiin ryhmittämässä isoa osaa Suomen tuolloisista puolustusvoimien joukoista. Kiteen Pyhäjärven ja Ilomantsin väliselle raja-alueelle oli sijoitettu Karjalan takaisin valtaamiseksi tarkoitetun, kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin johtaman Karjalan Armeijan pääosat, yhteensä noin 150 000 miestä sekä valtava määrä hyökkäysoperaatioon tarvittavaa kalustoa ja materiaalia.
Karjalan Armeijan 7. divisioona ylitti valtakunnan rajan Tohmajärven kohdalla 10.7.1941. Divisioonaan kuuluneet JR 51 ja JR 9 koostuivat lähinnä Pohjois-Karjalan miehistä. JR 30 oli koottu Kuopion, Leppävirran ja Vehmersalmen seudun miehistä.
Kiihtelysvaaralaiset reserviläiset saivat kutsun kertausharjoituksiin 17.6.1941. Kaikki luulivat tulevansa viljankorjuulle takaisin. Saman päivän iltana miehet kokoontuivat Heinävaaran koululle, josta heidät kuljetettiin linja-autoilla Lehmoon. Miehet jaettiin joukkueisiin ja heille annettiin aseet ja muut varusteet.. Kiihtelysvaaralaiset joutuivat eversti Sainion komentamaan JR 51:n toiseen pataljoonaan, sen viidenteen komppaniaan. Komppanianpäällikkönä oli luutnantti Ilmari Havola. Komppanian virallinen merkintä oli 5/II/JR 51.
Lehmosta miehet marssivat Kontiolahteen, jossa majoittuivat Höytiäisen rantaan pappilan lähelle. Siellä he viipyivät juhannuksen yli. Tänä aikana korjattiin varusteita ja pidettiin maastoharjoituksia. Kontiolahdesta komppania kuljetettiin junalla Hammaslahteen. Joensuuta ohittaessaan he näkivät Niinivaaralla talojen palavan lentopommituksen jäljiltä. Hammaslahdessa teltoissa vietetyn yön jälkeen joukot marssivat Tohmajärvelle Murtoin kylään. Parin päivää myöhemmin marssi jatkui Petravaaraan, jossa viivyttiin hyökkäysvaiheen alkuun saakka.
Pälkjärven läpimurtotaistelut 10 – 13.7.1941
Kiihtelysvaaralaisten kiväärikomppania aloitti marssin rajaa kohti torstaina 10.7. Päivä oli kuuma. Iltapäivällä miehet ylittivät rajan ryömimällä piikkilankaesteiden alitse. Pian oli vastassa kiivasta kranaatinheitin- ja tykistötulta. Nopeasti juosten ja syöksyen miehet pääsivät pois pahimmalta keskitysalueelta. Illalla alkoi kova ukonilma, kaikki luonnonvoimat olivat liikkeellä. Samaan aikaan oli myös kovaa kranaatinheitin- ja tykistötulta.
Komppania jatkoi hyökkäystä 11.7. Pälkjärven suuntaan. Vihollinen oli kaatanut suojakseen puita kahden puolen tietä murrokseksi viivyttääkseen hyökkääjiä. Vähitellen miehet pääsivät eteenpäin, vaikka tappioitakin tuli. Tässä vaiheessa pataljoonan komentajaksi eversti Sainion tilalle vaihtui kapteeni Julkunen. Hän tuli komppanialle hyvin tutuksi. Julkunen ilmestyi hyvin pian sinne, missä oli kiperä paikka.
Aamupäivällä 13.7. komppania oli Läävin kylässä. Vihollinen oli saatu perääntymään ja komppania alkoi laittaa asemia. Maasto oli koivumetsää, jossa kasvoi pitkää sananjalkaa. Yhtäkkiä alkoi vihollisen puolelta kuulua ääniä ja näkyä suomalaisiin sotilaspukuihin pukeutuneita sotilaita, jotka hokivat selvällä Suomen kielellä: ”Älkää ampuko omia!” Kiihtelysvaaralaiset olisivat avanneet tulen, mutta heitä kiellettiin: ”Suattaat olla omia.” Mutta kun nämä ”omat” pääsivät heittomatkan päähän, tuli käsikranaatteja ja kivääritulta. Ylivoiman edessä oli peräydyttävä, mutta saman päivän iltana tehdyssä vastahyökkäyksessä asemat valloitettiin takaisin. Tämän taistelun jälkeen Pälkjärven läpimurto oli tosiasia.
Sen jälkeen komppania sai käskyn marssia takaisin päin samaa tietä kuin oli tultu ja kääntyä Matkaselän suuntaan. Vähän matkan päässä miehet alkoivat pystyttää telttoja ja majoittua. Koko ajan kuului kova taistelun melu. Kun teltat oli saatu pystytetyksi, tuli yhteen telttaan täysosuma. Onneksi teltassa ei ollut ketään. Reput ja muut tavarat vain lensivät puiden oksille roikkumaan. Vallattuaan Ristiselän kukkulan komppania jatkoi Ilmakan kautta Pirttipohjaan ja Hämekoskelle.
Pälkjärven läpimurtotaisteluissa menetti henkensä 14 miestä. Haavoittuneita oli 31.
JK.
Selaillessani kesällä 2010 puolihuolimattomasti Kiihtelysvaaran sotaveteraanien toimittamaa kirjaa Sama kaiku on askelten, katseeni pysähtyi otsikkoon Pälkjärven läpimurtotaistelut 10. – 13.7. Luettuani kyseisen luvun, minulle selvisi, että lapsuudenaikaisen kotipitäjäni Kiihtelysvaaran miehiä oli ollut komppanian verran taistelemassa Pälkjärvellä. Muutamaa vuotta myöhemmin nuo samaiset miehet saivat naapureikseen joukon pälkjärveläisiä evakkoperheitä Naatselästä ja Makarista.
Miesten joukossa oli kymmenkunta koulutovereitteni isää. Olin jälleen kerran häkeltynyt siitä, miten monella tavalla ihmisten kohtalot sivuavat toisiaan. Heräsi kysymys, puhuivatko Pälkjärvellä taistelleet Kiihtelysvaaran miehet ja Kiihtelysvaaraan asettuneet pälkjärveläiset evakot keskenään asiasta? Pälkjärveläistaustaisen serkkuni Maijan appiukko oli kiihtelysvaaralainen. Kysyin Maijalta, kertoiko hänen appensa olleensa vapauttamassa Pälkjärveä vieraan vallan alta? Serkkuni sanoi kuulevansa asiasta ensimmäistä kertaa nyt. Myös Pälkjärvellä syntynyt naapurintyttö Airi oli asiasta täysin tietämätön. Vaikuttaa siltä, ettei asiasta ole puhuttu ainakaan jälkipolville.
Lissu Kaivolehto
Lähteet:
Sama kaiku on askelten – Kiihtelysvaaralaiset sotien veteraanit (ilm.1990)
Teuvo Eronen: Vanhan veteraanin tarinoita (ilm.2010)
Koti-Karjala 12.1.2011
Aiheeseen liittyvät kuvat ovat SA-Kuva-arkistosta.
Lotat toivat Joensuusta Tohmajärvelle maitoa JR 51:lle 1.7.1941 
JR 51:n upseereita ja miehistöä uimassa 9.7.1941 
JR 51:n miehistöä ylittämässä rajaa 10.7.1941 
”Liikkuva Lottakauppa” on tullut tuomaan tupakkaa etulinjaan vallatulla alueella 12.7.1941 
JR 51:n kolonna Raivionhovin maastossa 12.7.1941 
Tykistö etenee vallatulla alueella. Hiekanlahti 12.7.1942 
JR 51:n jääkäri etuvalmiusasemissa 13.7.1941 
JR 51:n jääkäreitä etuvalmiusasemissa 13.7.1941 
Eversti Sainio etulinjan korsussa 13.71941 
JR 51.N komentoporras toimii.
Kuvassa eversti Sainio, majuri Södeström, kapteeni Hankio, luutnantti Leikonen ja lähetti 13.7.1941.
JR 51:n pojat saavat ensimmäiset päivärahansa 16.7.1941.
