Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta marsalkka Mannerheimin hautajaisista.
Seitsemänkymmentä vuotta sitten, tammikuun 28. päivänä 1951, maahamme kiiri Sveitsistä suruviesti – Suomen marsalkka Mannerheim on kuollut Lausannessa.
Kun kuolinsanoma oli saapunut, presidentti Paasikivi kertoi radiossa Suomen kansalle Mannerheimin kuolemasta sanoen, että ”yksi Suomen historian suurimmista miehistä ja loistavimmista hahmoista” oli mennyt pois.
Mannerheim tuotiin Malmin lentokentälle helmikuun toisena päivänä. Sieltä Mannerheimin arkku vietiin sotilassaattueessa Suurkirkkoon, jossa kansalaiset saivat käydä osoittamassa kunnioitustaan kahden vuorokauden ajan.
Näyttävät sotilaalliset hautajaiset järjestettiin sunnuntaina helmikuun neljäntenä päivänä. Surusaattue oli lähes neljän kilometrien mittainen ja sitä seurasi arviolta 100 000 henkeä. Tuntikausia kestänyt tilaisuus radioitiin, televisiota ei vielä tuolloin Suomessa ollut. Kansalaiset ympäri Suomen kerääntyivät radiovastaanottimien ääreen kuuntelemaan hautajaislähetystä.
Pouj.esplanadilla 
Mannerheimintiellä
Pälkjärvellä syntynyt Riitta Pakarinen kertoi, että kuultuaan Mannerheimin kuolemasta, hänen viimeisillään oleva äitinsä oli purskahtanut katkeraan itkuun. Riitta sisaruksineen oli ihmetellyt äidin reaktiota, sillä eiväthän he edes tunteneet koko miestä.
Hautajaispäivästä kahdeksanvuotiaan Riitan mieleen on jäänyt vahvoja muistikuvia. Näin Riitta muistelee tuota poikkeuksellista sunnuntaipäivää:
Meidän huushollissa ei ehditty keskittyä hautajaisiin, sillä siellä oli synnytys alkamassa. Kätilö oli haettu paikalle ja pikkusiskot viety mummolaan. Minut patisteltiin evakkoon seinän taakse naapurin perheen hoiviin.
Oli aurinkoinen pakkaspäivä, laskiaissunnuntai. Naapurin puolella minulle tarjottiin hernerokkaa. Sitä en olisi oikein malttanut syödä, sillä ikkunasta riitti mielenkiintoista katsottavaa. Konepajan pihasta lähti kilpahiihtolatu kohti Utran vaaroja ja ennen koulun pihassa sijainnutta maalia latu kulki peltomme poikki. Naapurin keittiön seinälläkin oli pieni radio. Ajan tavan mukaan radiohylly oli korkealla, etteivät lapset päässeet sitä näpräämään. Niinpä naapuritkin seisoivat seinän vieressä korva kiinni radiossa. He halusivat tietenkin kuunnella Mannerheimin hautajaisselostuksen. Meistä lapsista (naapurin pojat ja minä) surumarssi tuntui kestävän loputtomiin.
Minä tietenkin kuulostelin samalla, josko seinän takaa alkaisi kuulua jo vauvan itkua. Ikuisuudelta tuntuvan päivän kallistuessa iltaan isä pyyhälsi vihdoin naapurin puolelle suu maireassa hymyssä. Hänellä oli ilouutinen: Perheeseen oli saatu vihdoinkin POIKA!
Vuosikausia myöhemmin isä oli kertonut pojalleen istuneensa tämän syntymäpäivänä keittiönpöydän ääressä ja kuunnellut toisella korvalla hautajaisia ja toisella korvalla kamarista kantautuvia ääniä. Hautajaislähetyksen kuunteleminen keskeytyi, kun poika päästi ilmoille ensimmäisen parkaisunsa. Hetki oli ollut merkittävä sodan käyneelle miehelle.
Mannerheimin hautajaistunnelmiin on mahdollisuus virittyä vielä näin 70 vuotta myöhemminkin Yle Areenan tallenteiden avulla.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/28/marsalkka-mannerheimin-hautajaiset
Suomen armeijan ylipäällikkö ja presidentti
Mannerheim toimi Suomen armeijan ylipäällikkönä kolmessa eri sodassa – vapaussodassa 1918, talvisodassa 1939–40 ja jatkosodassa 1941–44.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Emil_Mannerheim
Mannerheim vieraili Pälkjärvellä heti sen jälkeen, kun Pälkjärvi oli vallattu takaisin heinäkuussa 1941. Vierailun aikana Mannerheim tarkasti 7. Divisioonan tykistöesikunnan komentoteltan Pälkjärvellä 18.7.1941.
Tykistöesikunnan komentoteltta 
Tarkastusseurue
SA-kuvista löytyy Mannerheimista seurueineen samana päivänä otettuja kuvia myös Niittylahdesta. Tohmajärveltä ja Kaurilasta. Kuvista päätellen Mannerheimin seurueeseen kuuluivat tuolloin ainakin kenraalit Heinrichs ja Engelbreckt. Kaurilan asemalla Mannerheim sai kukkia nuorelta lotalta. Samainen lotta, Eini Leistola avioitui myöhemmin pälkjärveläisen Reino Parkkulaisen kanssa.
Kukkia lotta Eini Leistolalta 
Ohimarssin vastaanotto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Heinrichs
Kun presidentti Ryti erosi tehtävästään jatkosodan loppupuolella, Mannerheimista tuli eduskunnan säätämällä poikkeuslailla Suomen kuudes presidentti 4. elokuuta 1944. Sairasteleva Mannerheim erosi presidentin tehtävistä 78 vuotiaana maaliskuussa 1946.
Mannerheim haudattiin Hietaniemen sankarihautausmaalle. Mannerheimin hautamuistomerkki ja sankarihauta-alueen päädyssä oleva sankariristi korokkeineen ovat molemmat kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelemat ja ne paljastettiin helatorstaina 1954.
Kuvat: Lissu Kaivolehto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hietaniemen_hautausmaa
Valtiovierailujen vakio-ohjelmaa ovat kunniakäynnit valtavine seppeleineen Sankariristillä ja Mannerheimin hautamuistomerkillä. Myös kadetit, ylioppilaat, eri järjestöt ja yhteisöt tekevät vuosittain useita kunniakäyntejä. Itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona Mannerheimin haudalla ja Sankariristillä on kunniavartiot.
Mannerheimin perinnesäätiö järjestää kunniakäynnin aina Mannerheimin kuolinpäivänä. Tänä vuonna se tapahtui koronatilanteesta johtuen hyvin pienimuotoisesti ilman kunniavartiota ja Kaartin soitinyhtyettä.
Vuosittain Mannerheimin haudalla käyvät kunnioitustaan osoittamassa myös tuhannet turistit niin ulkomailta kuin kotimaastakin.
http://www.mannerheiminperinnesaatio.fi/
Jutun otsikkokuva: Kunniavartion ympäröimä arkku oli kaksi vuorokautta Suurkirkossa kansalaisten surunvalitteluja esittämistä varten. Kuva UA. Saarinen Museovirasto.
