Kuvassa ovat Veli Eschnerin ukki ja mummo Antti ja Maria Eschner 30 luvulla talonsa seinustalla Kurikan kylässä.
Kuollut kävelyllä
Siellä Pälkjärven Kurikan kylässä oli eläintenteurastaja Antti Hämäläinen. Tuli sittä yhtenä
iltana hovista töistä ja piti kulukee yhen saunan sivu, jossa ol ruumis. Se ol Niku Miättäsen
äiti.
Antti sano meinanneensa sillä kohalla: ”Mittään kun Aune läksis jälestä”. Ja sepä läksii.
Hiän kun kävel vilikkaasti niin se kävel kanssa ja kun hiän seisattu niin Aune seisattu kanssa.
Ja tulloo vuan jälestä.
Kun piäs kotisa kohalle, silipas seipään ja kiros ja hepäs lyyvvä – sillon se hävis.
Ihmishahmoinen kummittelija
Siinä Pälkjärven Alahovin pellolla kun ol se hautuumua. Yhtenä syksynä, kun oltiin myöhään
elopellolla, niin minä näin kun siitä kenraalin hauvalta läks valakeissa vuatteissa semmonen
nuin 120 senttii pitkä olento, niin kun nuor tyttö.
Näki ne muuttii sen, meit ol iso joukko. Se kävel rantaan päin, van siinä ol yks’ Kurosen talo
ja se kyklähti sen talon veräjän pieleen, eikä sen koommin nähty.
Mie olin vasta 12-vuotinen, kun olin ensi kerran siinä Alahovissa harapoikana, niin mie sain
siitä näystä semmosen pelon hiimostin, jotten uskaltana jiähä iltasilla renkitupaan yksinän.
Ruumis riihessä
Siellä Kurikan kylässä ol nuapurina el yks Tietäväinen. Se kun tul sairaks, niin veivät sen
Värtsilään sairastuppaan ja se kuol’ sinne.
Aata ol sen emännän nimi ja se pyyti minnuu jotta lähetään hakemaan se ruumis pois.
Kuusitoista kilometrii ol se matka ja se ruumis ol siellä liiterissä. Minä vielä kuavun sitä
nostaissa, kun jalaka sotkeetu halakoon.
Iltamyöhällä piästiin kotiin ja vietiin kuollut riiheen. Vainoon äiti, mummo Varpu, ol
semmonen hupsu, se tenäs että pannaan riihi lukkoon. Minä siinä pimmeessä en ollu suaha
sitä riihtä lukkoon ja ajattelin: Mittään kun ruppeis kolisemaan – ja se rupes loisemaan.
Mustii miehii
Meijän nuapurina el yks riätäl Seppänen. Se kun alako sairastella, niin kuhtu minut luokseen
ja sano: ”Minun ympärillä kun on noita mustii miehii, niitä kiertelöö aina jotta minä oun niihen
kanssa helisemässä. Matkaan taitaat muanitella.”
Ajan oloon se sittä sano:”Kyllä neul työn takana ennen kun niistä erroon piäs.” Seul rukkeillu
(rukoilut) paljon. Sille kun liäkär ol sanona, jotta kasvi on, elät vuan kolome kuukautta. Niin
se Seppäselle tul niin äkkitieto siitä kuolemasta ja pahat teut ja synnit paino – mustat hakijat
meinas viijä.
Palkkio haudan kaivamisesta /
Antti Eschner
Pälkjärven Alahovissa vuonna 1889 kuollut kenraalimajuri Eric von Fieandt ol luvannu
hauvankaivaja Jussi Kuikalle: ”Suat tynnyrin rukiita minun hauvan kaivannasta”.
Kun Kenraal sittä kuol ja hauvattiin, niin siinä hovissa ol sillon Vassel niminen pehtuur ja
tämä Vasselpa ei antana Kuikalle kun puol tynnyrii jyvii. Sillon ol hauvankaivaja, se
ol tietomies, sanona; ” Vielä se Vassel tuopi”.
Yhtenä iltanapa kenraali ol tullunna täyvessä kommeuvessaan sinne yläkeran huoneisiinsa,
seisattunna ovensuuhun ja kysynä Vasseliitä. Palvelii vei sanan Vasselille.
Ja kun Vassel tul ja näki kenraalin, mitä lie hälle sanona, van muuta ei tarvinna, Vassel vei
puol tynnyrii lissee ruista hauvankaivaja Jussi Kuikalle. Eikä kenraal ennee näyttääntynä
Alahovista ol hautuumualle vähän yl sata metrii sitä matkoo ja siellä on se kenraalin hauta
paksulla rautaketjulla aijattunna ja se hautakivi on sinertävä ja kiiltävä allaalta leviimp ja
yläpiähän supistuva.
Päljärven Kurikan kylässä elänyt Antti Eschner (s.1875) on kertonut nämä tarinat vuonna
1961 perinteenkerääjä Olga Hirvoselle.
Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden seura, Kansanrunousarkisto.
Koonnut: Pälkjärvi lehteen 10/2014 Kirsti Sälli.
Tulossa seuraavaksi kotisivuille
Leena Parvela kertoo mummostaan Hanna Riikosesta (esitetty tarinaillassa 13.10.2019)
Lähettäkää juttuja ja kuvia kotisivuilla julkaistavaksi osoiteeseen; nettitoimitus@palkjarvi.fi
