Tapio Turunen, rovasti, Hyvinkää
Hartaus 27.11.2014 Kirkkohallituksen kappeli, Eteläranta 8
Virsi 30: 1-2
Psalminlaulaja rukoilee: Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä (Ps.65:5)!
Pälkjärven seurakunnan uusi kirkko valmistui 1869 siihen kuntoon, että siellä voitiin aloittaa jumalanpalvelukset. Seurakuntaan saatiin kirkkoherraksi Fredrik Forsman, uuttera sivistysmies ja kaiketi kansanomainenkin pappi, joka pysyi paikallaan yli 20 vuotta. Pälkjärven historian kirjoittaja professori Veijo A. Saloheimo toteaa kirkkoherrasta, että hänen aikanaan ja ansiostaankin muuttuivat Pälkjärven sivistysolot suorastaan mullistuksenomaisesti.
Forsmaneilla oli poika Filip, joka muutti nimensä Vilppu Eliel Koskimieheksi, valmistui maisteriksi 1891 (1768 – 1923) ja hänet tunnettiin myös runoilijana opettajan ammatin lisäksi.
Vilppu Koskimies kirjoitti runon ”Lapsuudenseutuni kirkko”
Lapsuudenseudun kirkko koruton, /
sen muistan maailmata kulkeissani. / Sa katsoit yli kumpus koivikon, /
mun pienen leikkejäni, riemujani.
Loin katseen hartaan torniis vakavaan / kun päivä kultasi sen laudoitusta. / Kuun valaessa iltahopeitaan, / pelotti mua varjos jylhänmusta.
Tahdissaan sunnuntaisin kellos soi / ja korven ranta kumahtelut toisti. / Mä kuuntelin ja sydän unelmoi- / Ja aamutaivas korkeana loisti.
Niin usein isän kanssa kiiruhdin / sun kellos kutsumana kattos alle. / Ja virret, saarna, taulu alttarin, / ne muistoinani seuras maailmalle.
Juhannus, juhla kukkain, nuoruuden; / on herttaiset ne muistot aikain takaa. / Näin nuorten sekä vanhain kilvaten / sun juhlaas saapuvan, sä templi vakaa.
Ja jouluaamun kulkushelinät / ja sadat valot kirkon ikkunoissa! / Tien varrell’ lumimetsät pimeät- / tuhannet tuikkeet tähtimaailmoissa.
Lapsuudenseudun kirkko koruton / sun muistan kiihkeässä elon työssä. / Viel’ on kuin yli kumpus koivikon sä katsoisit kuin tähti talviyössä.
Näin siis Vilppu Koskimies, joka käytti myös runoilijanimeä Vilppu Kaukonen. Hänen runostaan syntyy mielikuva hyvin tärkeästä, runoilijalle rakkaasta lapsuudenmuistosta. Hän kuvaa isänsä työpaikkaa ja samalla myös itselleen merkittävää kohdetta lapsuutensa Pälkjärvellä.
Kun seisoin vuonna 2002 kirkon raunioilla ja pidin hartautta vaimoni suvun retkellä Hytinvaaran ja muunkin Pälkjärven maisemiin, tunsin jotakin samaa kuin Vilppu Koskimies oli yli 100 vuotta aikaisemmin kokenut.
Viel’ on kuin yli kumpus koivikon, sä katsoisit kuin tähti talviyössä!
Tämänkin kappelin tarkoitus on löytää sielulle rauhan paikka. Täällä voi olla lähellä Jumalaa ja samalla Pälkjärveltä matkanneen krusifiksin edessä koskettaa pyhyyttä ja matkustaa muistojen siivin nyt jo tuhoutuneeseen kirkkoon. Tänään ei kirkon raunioitten venäläinen lähiasukas tosin taida tajuta, mitä kirkko merkitsi aikansa suomalaiselle väestölle.
Pälkjärven kirkon alttaritaulun Kristuksen avoin syli toivotti aikanaan kirkkoon saapuvan tervetulleeksi: Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut!
Eräs rippikoulunsa kirkossa käynyt seisoi vuonna 1942 paikalla, josta venäläiset olivat jo purkaneet kirkon ja muisteli myöhemmin tuota pyhää hetkeä: Koivujen juurella evakosta palanneet vanhat ja nuoret muistelivat ripille pääsyään ja jumalanpalveluksessa käyntejään. Sankarihaudoilla valkovuokot suutelivat hellästi pyhää multaa.
Tässä kappelissa vieraileva saa hiljentyä rukoukseen ja kokea pyhän kosketuksen, vaikkei tiedäkään, missä joku Pälkjärvi on sijainnut. Mutta kappelin krusifiksi, samalla kun se muistuttaa rajan takaisesta menneisyydestään, avaa sydämen ja mielen kokemaan, että Jeesus on etsijän lähellä armollisena ja rakastavana Vapahtajana. Ristin Herra tuo yhä sanoman hiljentyvälle samoin kuin kerran Pälkjärven kirkon alttarin ääressä: Tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille levon.
Rukous: Niin kuin loistit päälle seimen olkien, aina loistat täällä meitä valaisten. Joulukuusi hohtaa, tuttu valo tuo – sydämemme johtaa seimen luo!
Virsi 30: 3
Pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten järjestämän tutustumiskäynnin isäntänä oli Kirkkohallituksen kiinteistöpäällikkö Juha Kääriäinen. Kappelin esittelystä vastasi pastori Juha Luodeslampi ja hartaushetken toimitti rovasti Tapio Turunen Hyvinkäältä.
