Marraskuun puolivälissä 2016 sain Pälkjärven pitäjäseuran sihteeriltä, Maija Närheltä, suruviestin: Seuramme pitkäaikainen jäsen Lahja-Maria Eklund on siirtynyt Tuonilmaisiin. Maija kertoi, että siunaustilaisuus on samana päivänä kun seurallamme on jouluun laskeutumisen juhla Niittykartanossa, joten seuran edustajat eivät pääse saattelemaan häntä viimeiselle matkalle. Mietimme, lohduttaisiko pieni muistelus Lahja-Mariaa kaipaavia omaisia ja lupasin kirjoittaa Lahjalle kirjeen ”sinne jonnekin”.
Ystävämme Lahja Maria!
Olemme molemmat kotoisin Pälkjärven Ilmakasta. Sinun kotisi oli Ilmakan vuoren päällä Immosessa ja minun Kyyrönlammen läheisyydessä Holopaisessa. Kun äitini haikaili Ilmakkaan, hän mainitsi usein kotitalonsa Vornasen lähimmät naapurit. Ne olivat Koljoset ja Immoset. Immosista sanottiin, että ”niitä kommeita Immosia”.
Kun sitten tapasin Sinut ensimmäisen kerran 1970-luvulla Uimaharjun Honkavaaralla, olit silloisen asuinpaikkamme lähikaupassa myyjättärenä. Voin heti todeta, että sanonta komeista Immosista piti paikkansa. Sinussa oli sitä jotakin. Samalla kun punnitsit ostoksiani puhuimme usein Ilmakasta, mutta eipä kumpikaan meistä osannut aavistaa, että vielä joskus pääsisimme näkemään kotimme rauniot.
Lahja Maria Eklund (s.Immonen)
vuonna 1948. Kuva Eveliina Salomaan albumista. Kuva johtokunnan
kokouksesta Eklundien kesähuvilalla 1995 on Unto Kortelaisen albumista.
Lahja Maria edessä oikealla.
Tutustuin Sinuun paremmin 1990-luvulla, voisin todeta että jopa ystävystyimme. Kuuluimme molemmat tuolloin Pälkjärven pitäjäseuran johtokuntaan. Otit minut heti siipiesi suojaan kun hieman arkaillen liityin arvovaltaiseen joukkoonne. Ensimmäinen kokouskin, jossa olin mukana, oli Eklundien kesäpaikalla valkohiekkaisen Kuorinkajärven rannalla.
Kun kotiseutumatkat Pälkjärvelle yleistyivät olin useimmiten Sinun ”kämppiksenäsi”. Olemme yöpyneet yhdessä Ruskealan vanhassa pappilassa, palelleet Pälksaaren entisen mielisairaalan tiloissa kuin myös istuneet iltaa Jänisjärven rantanuotiolla.
Kun alkuinnostus oli ohi, Ilmakkaan lähtijätkin vähenivät. Muistan kertoja jolloin kuljimme kanssasi kahdestaan kohti Kyyrönlampea. Oppaamme Unto Kortelainen suunnisti edellä, emmekä aina edes nähneet hänen selkäänsä. Kun koivut olivat hiirenkorvalla, käki kukkui ja valkovuokot loistivat mättäillään, tunsimme olevamme kotona.
Monet ilot ja surutkin jaoimme yhdessä kun synnyinseutumme luonto herkisti meidät kertomaan toisillemme sydämen salaisuuksia. Pälkjärven hautausmaalla kerroit minulle äidistäsi ja hyräilit kotiseutulaulumme sanoin: ”Oman äitini hauta on siellä”……Sinulla oli erittäin kaunis lauluääni.
Kuuluit Pälkjärven pitäjäseuran johtokuntaan yhdeksän toimikautta ja sait Karjalan Liiton myöntämän hopeisen ansiomerkin kesäjuhlassa vuonna 2004. Meitä oli johtokunnassa ”kolme nuorta naista” ja ”kolme vanhaa miestä”, kuten silloinen puheenjohtajamme, nykyinen seuran kunniapuheenjohtaja Rauno Hämäläinen tapasi kohteliaasti sanoa. Olit ahkera kokouksissa – kuin myös tarinailloissa kävijä yhdessä puolisosi Veikon kanssa. Monilla seuramme retkillä ja matkoillakin olitte mukana niin kauan kuin voimia riitti.
Rakas Lahja Maria. Lähdit viimeisten muuttolintujen matkaan. Kun Karjalan kunnailla kukkii puu ja Karjalan koivikot tuuhettuu viemme terveisesi Ilmakkaan, Immosen ikikiville. Jää hyvästi!
xxxxx
Lahja Maria Eklundista s. Immonen, kerrotaan enemmän Pälkjärveläisessä 18/2017. Lahja Marian lapsenlapsi Eveliina Salomaa on kirjoittanut mummostaan otsikolla ”Muistoissa Lahja Maria Eklund 1929-2016”.
