On muodostunut jo perinteeksi, että imatralainen tuttavani tulee Joensuuhun joulukuun alussa ja tarjoaa meille joululounaan aseman lähellä sijaitsevassa ravintolassa.
Samanaiakaisesti paikalle sattui 100 osuuskauppaväen eläkeläistä, sillä kyseinen osuuskauppa juhlii satavuotista taivaltaan.
Niinpä mekin saimme pois lähtiessämme mukaamme Pohjois-Karjalan osuuskauppaliikeen historiikin.
Kun silmäilin kirjan kuvia, hämmästyin suuresti, sillä sieltä löytyi kuva synnyinpitäjäni Pälkjärven Yhteishyvän myymälästä. En ollut nähnyt kuvaa koskaan aikaisemmin, eikä kuvaa ole edes seuramme kuvakokoelmissa. Löytyö taisi olla harvinaisuus!
Pälkjärvellä on on ollut ainakin kaksi Yhteishyvän kauppaa. Toista sanottiin Yläkaupaksi ja toista Alakaupaksi. Näin minulle kertoi Katri Hiltunen, jota haastattelin vuonna 2011. Hänen isänsä Paavo Timonen oli myymälänhoitajana sekä Ala- että Yläkaupassa.
Uudememman Yläkaupan rauniot voi matkailija nähdä vieläkin Värtsilästä Sortavalaan johtavan tien varressa.
Jos kuva on Alakaupasta, niin kenelläkään ei liene muistikuvaa, missä se tarkkaan ottaen sijaitsi.
Mutta oleellisinta on, että kuva putkahti yllättäen esiin historian hämärästä!
JK 1
Jonkin aikaa jutun lähettämisen jälkeen Riitta Pakarinen kirjoittaa sähköpostiviestissään:
Sain
tuttavaltani viestin: Kuva on Yläkaupasta. Osuusliikkeen Alakauppa oli
samassa talossa, jota olivat aiemmin pitäneet yksityiset, esim.
Airaksiset (Armi Ratian vanhemmat).
JK 2. Lissu Kaivolehto
Kun tuon kuvassa olevan kaupan avajaisia vietettiin talvella 1916, silloin seitsemänvuotias Juho Leskinen ja hänen isänsä olivat ensimmäisinä paikalla ja asettuivat kaupan portaille odottamaan ovien avautumista.
Kun myymälänhoitaja Eronen avasi oven, hänen takaansa portaille pujahti Värtsilän tehtaan torvisoittokunnan jäsen, joka sitten puhalsi Pälkjärven Osuuskaupan avajaistörähdykset. Leskiset pääsivät ensimmäisinä kauppaan tekemään ostoksensa.
”Historiallinen hetki siis meille ja osuuskaupalle”, kirjoittaa Leskinen. Jokainen asiakas sai avajaislahjana pienen paperipussin, jonka sisälle oli pakattu kymmenen Kevät-karamelliä.
Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansanrunous arkisto
Juttu lisätty 22.12.2019
