ADVENTIN AIKAAN
Pälkjärven pitäjäseuran Jouluunlaskeutumisjuhlaan oli tänä vuonna ilmottautunut ennätysmäärä osallistujia, peräti 63 henkilöä! Ensimmäisenä adventtisunnuntaina vietetyn juhlan pitopaikaksi oli sovittu Villa Koivuranta Uimaharjussa.
Joensuun keskustasta on Uimaharjuun noin tunnin ajomatka, joka sujui tutun turvallisesti Liperistä lähteneen Kuljetusliike Malisen uudehkon bussin kyydissä. Menomatkalla mietin, että nykyisin Joensuuhun kuuluva Enon pitäjä oli aikoinaan myös yksi niistä kunnista, joihin sijoitettiin pälkjärveläisiä siirtolaisia. Millä kulkuneuvoilla lie silloin matkaa taitettu, varmaankin enimmäkseen junalla, ensin Kaltimon asemalle ja siitä sitten sinne jonnekin.
Arkihuolesi kaikki heitä
Kun kaikki olivat löytäneet
istuinpaikkansa suuressa, hieman viileähkössä juhlasalissa, arkihuolet
heitettiin hartioilta yhteislaulun voimin.
Ruokailukutsua odotellessa
kuuntelimme puheenjohtaja Jouni Mönkkösen lukeman vanhan
joulukertomuksen, joka sopii hyvin tähänkin päivään. Tarinassa samaan
joulukeräyslaatikkoon pudotetut erilaiset ja eritaustaiset kolikot
kinasivat keskenään paremmudesta.
Puheenjohtaja Jouni Mönkkönen ja tuvantäysi juhlayleisöä. Kuvat Unto Kortelainen.
Kun ”vellikello” soi, ryhmityimme pöytä kerrallaan lastaamaan lautasillemme tarjolla olevia jouluisia herkkuja. Rapeat, ruiskuoriset riisipiirakat saivat suuren suosion. Kysyinkin pääemännältä missä ne on paistettu? Missäs muualla kuin täällä meillä, kuului ystävällinen vastaus.
Vas. Hetkeä ennen ruokailun alkamista. Oik. Herkkua on siinä monenlaista… Kuvat Tarmo Parvela.
Sitten leikitellään kuusen alla
Kun kaikki olivat ruokailleet – ja tietenkin myös santsanneet – oli ohjelman vuoro. Leena Parvela lausui Kääriäisten Sukuseura ry:n arkistosta löytyneen runon, jonka kirjoittajaksi on mainittu ”Eila”. Se on kirjoitettu Sukusytyke julkaisuun numero 27-08. Runossa ”Joulu uusiksi” suursiivousta tekevä nainen tuumailee, että joulun voisi ottaa (ehkä) rauhallisemminkin vastaan. (Runo tarinan lopussa).
Vas. Sihteeri Maija Närhi lehtiostoksilla. Puotia pitää totuuttuun tapaan rahastohoitaja Anja Laukkanen. Oik. Leenä Parvela runoa lausumassa. Kuvat Tarmo Parvela.
Leikittiin tip-tap -leikkiä yleisön joukosta kootun tonttupartion johdolla. Kaarina Alakangas oli laatinut tietovisan, jossa pärjäsi jos oli lukenut tarkasti seuramme lehteä Pälkjärveläistä. Kysymykset olivat sen verran visaisia, ettei kukaan saanut täyttä kuutta pinnaa. Löytyi kuitenkin kaksi henkilöä, joilla oli neljä oikein. Myös ”ei yhtään oikein” saivat jumbo-palkinnon. Mainittakoon, että sisääntuloaulassa uusimman Pälkjärveläisen kauppa kävi vilkkaasti ohjelman väliajoilla.
Vas. Soihdut sammuu… Kuva Unto Kortelainen. Oik. Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap. Kuva Tarmo Parvela.
Kahvittelun jälkeen oli aika laulaa joulupukki paikalle. Pukki kertoi, että lasten lääkärileikeissä häntä oli tutkittu tarkasti, ja lopputulos oli että hänellä ei ole sydäntä! Nytpä paljastuikin sellainen seikka, että muutama vuosi sitten pikkujoulujuhlamme Napapiirikympissä Neiti X oli vienyt pukin sydämen. Nyt hän oli tullut tunnontuskiin ja palautti sen pukille takaisin! Kun pukki oli saanut sydämensä ja kiinnittänyt sen hakaneulalla rintaansa, kiiruhti tonttupartio jakamaan pukinkontin pikkupaketteja. Jokaiselle löytyi jotakin! Mutta kun pukin oikea muori ei huomannut, kaappasi kaksi tyttötonttua pukin kainaloonsa ja vei taas pukilta sydämen…
Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki… Kuvat Unto Kortelainen.
Kiitävi aika, vierähtävät vuodet
Kun leikit oli leikitty ja paketit rapisteltu auki laulettiin yhdessä Maa on niin kaunis. Tähän hartaaseen lauluun ovat pitäjäseuramme joulujuhlat päättyneet vuosi toisensa jälkeen.
Linja-autoon siirryttäessä viivyttelimme puolisoni kanssa hetken rakennuksen pihapiirissä. Mieleen tulvahtivat monet muistot niiltä kahdenkymmeneviiden vuoden ajalta jotka asuimme Uimaharjussa. Silloin tämä sama rakennus tunnettiin Uimaharjun kirkkona ja seurakuntasalina. Muistelimme, kuinka kirkko oli jouluaamuna niin täynnä, etteivät kaikki mahtuneet edes istumaan. Onneksi auton moottori hyrähti käyntiin, muuten olisimme herkistelleet herraties kuinka kauan kadonnutta nuoruuttamme tässä entisen kirkon, nykyisen Villa Koivurannan kulmalla.
Vaikka maassa ei olut lunta, eivätkä järvet jäässä, pitäjäseuramme jouluunlaskeutumisjuhla toi lämpimän henkäyksen pimenevään marraskuun iltaan.
*****
Joulu uusiksi
Hetkeksi pysähdyin ja huomasin,
vuosi vuoden jälkeen kuinka jouluani tuhlasin.
En edes muista, koska uskoin joulupukkiin,
tonttuihin, joulusaunaan, lahjasukkiin.
Piparit piilotetut, maun varsin hyvin tunnen
ja tortut, kinkunkamara, ne tutun tuttuina jo mulle.
Tänäänkin aatos turhuudessa askaroi:
vainko takaa ruudun kiilloitetun joulu tulla voi?
Ja viesti iloisien villakoirien,
se riipaisee, moitteena tunnen sen.
Ja sijaltansa siltä kera tiskirätin,
taas joulun löydän, sen jonka viime vuonna jätin.
Ja aivan puhki istun miettimään,
kuinka se kaikki näin taas kävikään.
Kas, päätin, että joulu tuleva on erilainen:
Se tulee, menee, hiljaisuutta, rauhaa vainen,
ja vuonna tulevana, kun se palajaa,
taas tunnoin samanlaisin vastaan otetaan.
Mut’ ::: MIHIN kummassa taas laitoin tiskirätin,
sen jonka juuri äsken tähän jätin …
APUVA!
