1.matkapäivä
Varhain heinäkuun lopun aurinkoisena
aamuna oli joukko iloisia matkalaisia lähdössä Viron
kartanokierrokselle. Tällä kertaa mukaan oli kutsuttu myös
ruskealalaisia ja heitä olikin lähes puolet 39 lähtijästä. Matka
Helsinkiin meni lähes huomaamatta tarinoiden ja välillä lauleskellen.
Laivamatkalla Tallinnaan saimme aluksi ihailla tuttuja rantoja ja sitten
meren ulappaa. Viron puolella matka alkoi Tallinnan satamasta ja
suuntautui kohti Lahemaan kansallispuistoa, jonka keskus sijaitsee
Polvassa noin 70 kilometriä Tallinnasta itään. Matkalla paikallinen opas
kertoi Tallinnan historiasta ja yleistä tietoa kartanoista. Virohan
tunnetaan tuhannen kartanon valtakuntana. Parhaimmillaan Virossa on
ollut yli 1 200 kartanoa, joiden kulta-aikaa elettiin 1700 –
1800-luvuilla. Viinapolttimo oli olennainen osa kartanoiden rakennuksia,
ja parhaan tulolähteen voidaan sanoa muodostuneen Venäjän
viinakaupasta. Kartanoiden kukoistuskausi päättyi Viron itsenäistyessä
1918, jolloin valtio alkoi pakkolunastaa kartanoita. Viime vuosina
kartanoita on palautettu entisille omistajille ja myyty yksityisille,
mitkä toimenpiteet osaltaan ovat taanneet kartanoiden elpymisen.


Vas. Kiiun torni, jossa on ravintola ja matkamuistomyymälä. Oik. Kolgan kartano, joka on ollut Viron suurin kartano.
Päivän ensimmäinen käyntikohde oli
1500-luvulta peräisin oleva Kiiun torni Kuusalun kunnassa Harjumaalla.
Tuulimyllyä muistuttava torni, Viron pienin linnoitus, toimii nykyisin
kahvilana, jonka erikoisuutena on munalikööri. Kuusalun kunnassa
sijaitsee myös Kolgan kartano, joka on ollut maapinta-alaltaan Viron
suurin ja perustettu munkkiluostarin yhteyteen jo 1200-luvulla.
Neuvostoaikana päärakennus on ollut Kirovin kolhoosin hallussa. Nykyinen
haltija on Stenbock-suvun Suomen haara.
Kolgasta matka jatkui itään
Viitnaan, jonka kievariin oli varattu illallinen. Majoittuminen
kuitenkin tapahtui vajaan kymmenen kilometriä pohjoisempana Palmsen
herraskartanossa, joka loistossaan on Viron tunnetuimpia. Palmse on
Lahemaan kansallispuiston vierailukeskus ja Viron ensimmäinen
herraskartano, joka on entisöity kaikkine rakennuksineen 1975 – 1985.


Vas. Palmsen herraskartano, joka on yksi Viron kaunneimmista kartanoista. Oik. Palmsen kartanon rouva esitteli tyylikkäästi sisustettuja huoneita. Posetiivi kuului kartanon erikoisuuksiin.
2. matkapäivä
Toisen matkapäivän aloitti aamiaisen
jälkeinen tutustuminen Palmsen kartanon sisätiloihin ja viehättäviin
puistoihin. Päivän matka jatkui kohti koillista länsi-Virumaalla
sijaitsevaan Sagadin tyylikkääseen kartanoon, jonka historia ulottuu
1400-luvun puoliväliin. Kartanon historiaan liittyy myös
mielenkiintoinen tarina. Kartanonherran kerrotaan rakastaneen puolisoaan
niin paljon, että kaivatti yhden yön aikana hänelle
syntymäpäivälahjaksi lammen. Sitä oli yön hiljaisuudessa kaivamassa 122
orja-talonpoikaa, jotka kuljettivat maan pois hevosilla, joiden kaviot
olivat peitetyt äänien vaimentamiseksi kankailla. Lahjayllätys on
varmaan ollut täydellinen!


Vas. Sagadin kartano on nykyään Viron metsähallituksen hallinnassa. Oik. Sagadin kartanon puistonakymä takaverannalta.
Seuraava kohde oli Jänedan kartano
Järvan maakunnan pohjoisosassa, 68 kilometriä Tallinnasta historiallisen
Tallinnaa ja Tarttoa yhdistävän Piibe-maantien varrella. Jänedan nimi
mainitaan ensimmäisen kerran 1353, jolloin Liivinmaan Ritarikunta antoi
Tallinnan piispalle maata kartanon perustamista varten. Viimeinen
kartanonherra, ennen Viron maareformia 1921, Aleksander von Bencendorff
surmattiin salaperäisissä oloissa 1919. Kerrotaan, että hänen leskensä
Maria oli viettänyt iloista elämää jo ennen miehensä kuolemaa, mutta
leskeksi jäätyään hän tuli tunnetuksi rakastajistaan, joita oli mm.
Maxim Gorki. Viron maareformin jälkeen Jänedan kartanoon muutti
maatalouskoulu. Nykyisin kartanon alueella on vierastalo, käsityökeskus,
kokoustiloja ja ravintola.


Vas. Jänedan kartano. Kuva Visitestonian sivuilta. Oik. Jänedan maalaismarkkinoilla oli myynnissä käsitöitä ja puutarhatuotteita. Tyrnihillo oli monen suosikkiostos.
Kierros jatkui etelään Järvamaalle
Albun kartanoon, joka on vanhin Järvamaalla ja jonka historiaa tunnetaan
vuodesta 1282. Kartanon sisustuksen erikoisuutena ovat restauroinnin
yhteydessä rappauksen alta paljastuneet barokki- ja rokokootyyliset
kattomaalaukset sekä kauniit barokkityyliset kaakeliuunit.
Yöksi matkattiin Tarttoon, jossa majoitus oli varattu Kantri hotellissa.
3. matkapäivä
Tartossa aloitettiin
kaupunkikierroksella, jonka aikana tutustuttiin Tarton kasvitieteellisen
puutarhan mitä erilaisimpiin kasveihin, joista etenkin loisteliaat
ruusut sykähdyttivät. Kävelyretki puistoissa, pussauskukkulalla ja
siistissä kaupungissa sekä kiertoajelu kaupungin lähiössä avarsivat
kaupunkikuvaa. Kierroksen jälkeen matka suuntautui kohti etelä-Viroa,
jossa kohteina olivat Otepää ja Pühajärv. Otepää on tunnettu
talviurheilukeskus ja tuttu suomalaisille hiihtäjille sekä harjoittelu-
että kilpailupaikkana. Otepäässä kävimme paikallisissa kaupoissa ja
torilla ostamassa marjoja ja pientä naposteltavaa. Otepään kaupungin
eteläpuolella on Viron kauneimpiin järviin lukeutuva Pühajärv.
Otepäästä etelään Valgamaalla sijaitsee Sangasten linna. Noin 100 vuotta sitten Sangasten linna valittiin koko Venäjän upeimmaksi kartanoksi. Kun Friedrich von Berg sai paikan omistukseensa, hän oli vasta 21-vuotias. Perimätiedon mukaan nuori kartanonherra halusi rakennuttaa Windsorin palatsia muistuttavan linnan. Rakennukseen tarvittavat tiilet poltettiin paikan päällä, graniitti tuotiin Suomesta ja jalopuut Saksasta sekä Latviasta. Linnaan rakennettiin 99 huonetta, ja rakennustyöt kestivät seitsemän vuotta. Rakennus varustettiin keskuslämmityksellä, navetassa lypsettiin lypsykoneilla ja vuodesta 1896 linnaan oli puhelinyhteys. Rakennuksiin kuuluivat linnan lisäksi tilanhoitajan ja palvelijoiden talot, hevostallit, navetat, mylly, viinanpolttimo sekä kasvinjalostuskeskus. Sangasten ruis on ainakin nimeltään tuttu myös Suomessa. Sangasten rukiin jalosti kreivi Friedrich von Berg.


Vas. Sangasten kartanon tiiliseiniin on muurattu 1.450.000 tiiltä. Oik. Kartanon tanssisali. Kuvat Visitestonian sivuilta.
Tutustuminen linnan sisätiloihin
huipentui Erkki ja Maija Närhin kuohuviinitarjoiluun. Olihan Sangasten
linna paikka, jossa nuoren parin kihlajaisia juhlittiin lokakuussa 1997.
Eipä tällaisia hetkiä koeta tavallisilla seuramatkoilla.


Vas. Sangasten linnan metsästyssalissa odotti yllätys. Maija ja Erkki tarjosivat kuohuviinit. He olivat kihlautuneet täällä 8 v sitten. Oik. Sangasten linnan takana on vanha tammi, jonka halkaisija on 5.40 m. Ringin saamiseksi puun ympärille tarvittiin käsikkäin 6 henkilöä.
Linnan puutarhaan tutustumisen
jälkeen maistuikin jo Kai Rantatuvan, meidän ”Kaitsun” valmistama
kenttälounas. Sitten matka jatkui Viljandin kaupunkiin, jossa
kaupunkikierroksen jälkeen majoituttiin tasokkaaseen Grand Hotel
Viljandiin.
4. matkapäivä
Päivän aluksi käytiin ulkoa päin
katsomassa noin kymmenen kilometriä Viljandista lounaaseen sijaitsevaa
Heimtalin kartanoa, jossa on 1800-luvulta peräisin oleva
kartanokokonaisuus; klassista tyyliä edustava päärakennus, tilanhoitajan
talo ja pyöreä maneesi. Parhaiten säilynyt oli Lontoon Toweria
muistuttava kartanon entinen juustopaja, jota kansa virheellisesti
kutsuu viinanpolttimoksi.
Paluumatkalla Tallinnaan poikettiin
vielä Olustveren linnassa, jonka kartanokokonaisuus on eräs Viron
parhaiten säilyneitä ja sitä on pidetty yhtenä Viljandinmaan
kauneimmista. Matkan silmiä hiveleviä näkymiä olivat myös valtavat,
täydessä kukassaan olleet auringonkukkapellot, tuulimyllyt ja
kattohaikarat mitä ihmeellisimpine pesäpaikkoineen. ”Nyt on haikara
närhen pöntössä”. Hauskoja sutkauksia ja huumoria riitti kilvan
haikaroita ja niiden pesiä laskeskellessa.


Vas. Olustveren englantilaistyyppinen kartano. Oik. Kartanon yläkerrassa oli mahtava kokoelma työhevosten pienoismalleja kuormineen.
Tallinnassa hyvästeltiin erittäin
taitava ja kaikin puolin miellyttävä opas, ja matkalaiset hajosivat
vielä ostoskierrokselle, jonka jälkeen oli enää kotiinpaluu. Monia
kauniita muistoja mieliin jättänyt matka oli päätöksessä.
Tarina on kirjoitettu Maija Närhin antaman matkakuvauksen perusteella
Kuvat Mirja Vuojolainen