Viron kartanokierros 2005 / Unto Kortelainen

1.matkapäivä


Varhain heinäkuun lopun aurinkoisena aamuna oli joukko iloisia matkalaisia lähdössä Viron kartanokierrokselle. Tällä kertaa mukaan oli kutsuttu myös ruskealalaisia ja heitä olikin lähes puolet 39 lähtijästä. Matka Helsinkiin meni lähes huomaamatta tarinoiden ja välillä lauleskellen. Laivamatkalla Tallinnaan saimme aluksi ihailla tuttuja rantoja ja sitten meren ulappaa. Viron puolella matka alkoi Tallinnan satamasta ja suuntautui kohti Lahemaan kansallispuistoa, jonka keskus sijaitsee Polvassa noin 70 kilometriä Tallinnasta itään. Matkalla paikallinen opas kertoi Tallinnan historiasta ja yleistä tietoa kartanoista. Virohan tunnetaan tuhannen kartanon valtakuntana. Parhaimmillaan Virossa on ollut yli 1 200 kartanoa, joiden kulta-aikaa elettiin 1700 – 1800-luvuilla. Viinapolttimo oli olennainen osa kartanoiden rakennuksia, ja parhaan tulolähteen voidaan sanoa muodostuneen Venäjän viinakaupasta. Kartanoiden kukoistuskausi päättyi Viron itsenäistyessä 1918, jolloin valtio alkoi pakkolunastaa kartanoita. Viime vuosina kartanoita on palautettu entisille omistajille ja myyty yksityisille, mitkä toimenpiteet osaltaan ovat taanneet kartanoiden elpymisen.

Vas. Kiiun torni, jossa on ravintola ja matkamuistomyymälä. Oik. Kolgan kartano, joka on ollut Viron suurin kartano.


Päivän ensimmäinen käyntikohde oli 1500-luvulta peräisin oleva Kiiun torni Kuusalun kunnassa Harjumaalla. Tuulimyllyä muistuttava torni, Viron pienin linnoitus, toimii nykyisin kahvilana, jonka erikoisuutena on munalikööri. Kuusalun kunnassa sijaitsee myös Kolgan kartano, joka on ollut maapinta-alaltaan Viron suurin ja perustettu munkkiluostarin yhteyteen jo 1200-luvulla. Neuvostoaikana päärakennus on ollut Kirovin kolhoosin hallussa. Nykyinen haltija on Stenbock-suvun Suomen haara.


Kolgasta matka jatkui itään Viitnaan, jonka kievariin oli varattu illallinen. Majoittuminen kuitenkin tapahtui vajaan kymmenen kilometriä pohjoisempana Palmsen herraskartanossa, joka loistossaan on Viron tunnetuimpia. Palmse on Lahemaan kansallispuiston vierailukeskus ja Viron ensimmäinen herraskartano, joka on entisöity kaikkine rakennuksineen 1975 – 1985.

Vas. Palmsen herraskartano, joka on yksi Viron kaunneimmista kartanoista. Oik. Palmsen kartanon rouva esitteli tyylikkäästi sisustettuja huoneita. Posetiivi kuului kartanon erikoisuuksiin.


2. matkapäivä


Toisen matkapäivän aloitti aamiaisen jälkeinen tutustuminen Palmsen kartanon sisätiloihin ja viehättäviin puistoihin. Päivän matka jatkui kohti koillista länsi-Virumaalla sijaitsevaan Sagadin tyylikkääseen kartanoon, jonka historia ulottuu 1400-luvun puoliväliin. Kartanon historiaan liittyy myös mielenkiintoinen tarina. Kartanonherran kerrotaan rakastaneen puolisoaan niin paljon, että kaivatti yhden yön aikana hänelle syntymäpäivälahjaksi lammen. Sitä oli yön hiljaisuudessa kaivamassa 122 orja-talonpoikaa, jotka kuljettivat maan pois hevosilla, joiden kaviot olivat peitetyt äänien vaimentamiseksi kankailla. Lahjayllätys on varmaan ollut täydellinen!

Vas. Sagadin kartano on nykyään Viron metsähallituksen hallinnassa. Oik. Sagadin kartanon puistonakymä takaverannalta.


Seuraava kohde oli Jänedan kartano Järvan maakunnan pohjoisosassa, 68 kilometriä Tallinnasta historiallisen Tallinnaa ja Tarttoa yhdistävän Piibe-maantien varrella. Jänedan nimi mainitaan ensimmäisen kerran 1353, jolloin Liivinmaan Ritarikunta antoi Tallinnan piispalle maata kartanon perustamista varten. Viimeinen kartanonherra, ennen Viron maareformia 1921, Aleksander von Bencendorff surmattiin salaperäisissä oloissa 1919. Kerrotaan, että hänen leskensä Maria oli viettänyt iloista elämää jo ennen miehensä kuolemaa, mutta leskeksi jäätyään hän tuli tunnetuksi rakastajistaan, joita oli mm. Maxim Gorki. Viron maareformin jälkeen Jänedan kartanoon muutti maatalouskoulu. Nykyisin kartanon alueella on vierastalo, käsityökeskus, kokoustiloja ja ravintola.

Vas. Jänedan kartano. Kuva Visitestonian sivuilta. Oik. Jänedan maalaismarkkinoilla oli myynnissä käsitöitä ja puutarhatuotteita. Tyrnihillo oli monen suosikkiostos.


Kierros jatkui etelään Järvamaalle Albun kartanoon, joka on vanhin Järvamaalla ja jonka historiaa tunnetaan vuodesta 1282. Kartanon sisustuksen erikoisuutena ovat restauroinnin yhteydessä rappauksen alta paljastuneet barokki- ja rokokootyyliset kattomaalaukset sekä kauniit barokkityyliset kaakeliuunit.


Yöksi matkattiin Tarttoon, jossa majoitus oli varattu Kantri hotellissa.


3. matkapäivä


Tartossa aloitettiin kaupunkikierroksella, jonka aikana tutustuttiin Tarton kasvitieteellisen puutarhan mitä erilaisimpiin kasveihin, joista etenkin loisteliaat ruusut sykähdyttivät. Kävelyretki puistoissa, pussauskukkulalla ja siistissä kaupungissa sekä kiertoajelu kaupungin lähiössä avarsivat kaupunkikuvaa. Kierroksen jälkeen matka suuntautui kohti etelä-Viroa, jossa kohteina olivat Otepää ja Pühajärv.  Otepää on tunnettu talviurheilukeskus ja tuttu suomalaisille hiihtäjille sekä harjoittelu- että kilpailupaikkana. Otepäässä kävimme paikallisissa kaupoissa ja torilla ostamassa marjoja ja pientä naposteltavaa. Otepään kaupungin eteläpuolella on Viron kauneimpiin järviin lukeutuva Pühajärv.

Otepäästä etelään Valgamaalla sijaitsee Sangasten linna. Noin 100 vuotta sitten Sangasten linna valittiin koko Venäjän upeimmaksi kartanoksi. Kun Friedrich von Berg sai paikan omistukseensa, hän oli vasta 21-vuotias. Perimätiedon mukaan nuori kartanonherra halusi rakennuttaa Windsorin palatsia muistuttavan linnan. Rakennukseen tarvittavat tiilet poltettiin paikan päällä, graniitti tuotiin Suomesta ja jalopuut Saksasta sekä Latviasta. Linnaan rakennettiin 99 huonetta, ja rakennustyöt kestivät seitsemän vuotta. Rakennus varustettiin keskuslämmityksellä, navetassa lypsettiin lypsykoneilla ja vuodesta 1896 linnaan oli puhelinyhteys. Rakennuksiin kuuluivat linnan lisäksi tilanhoitajan ja palvelijoiden talot, hevostallit, navetat, mylly, viinanpolttimo sekä kasvinjalostuskeskus. Sangasten ruis on ainakin nimeltään tuttu myös Suomessa. Sangasten rukiin jalosti kreivi Friedrich von Berg.

Vas. Sangasten kartanon tiiliseiniin on muurattu 1.450.000 tiiltä. Oik. Kartanon tanssisali. Kuvat Visitestonian sivuilta.                                                              


Tutustuminen linnan sisätiloihin huipentui Erkki ja Maija Närhin kuohuviinitarjoiluun. Olihan Sangasten linna paikka, jossa nuoren parin kihlajaisia juhlittiin lokakuussa 1997. Eipä tällaisia hetkiä koeta tavallisilla seuramatkoilla.

Vas. Sangasten linnan metsästyssalissa odotti yllätys. Maija ja Erkki tarjosivat kuohuviinit. He olivat kihlautuneet täällä 8 v sitten. Oik. Sangasten linnan takana on vanha tammi, jonka halkaisija on 5.40 m. Ringin saamiseksi puun ympärille tarvittiin käsikkäin 6 henkilöä.


Linnan puutarhaan tutustumisen jälkeen maistuikin jo Kai Rantatuvan, meidän ”Kaitsun” valmistama kenttälounas. Sitten matka jatkui Viljandin kaupunkiin, jossa kaupunkikierroksen jälkeen majoituttiin tasokkaaseen Grand Hotel Viljandiin.


4. matkapäivä


Päivän aluksi käytiin ulkoa päin katsomassa noin kymmenen kilometriä Viljandista lounaaseen sijaitsevaa Heimtalin kartanoa, jossa on 1800-luvulta peräisin oleva kartanokokonaisuus; klassista tyyliä edustava päärakennus, tilanhoitajan talo ja pyöreä maneesi. Parhaiten säilynyt oli Lontoon Toweria muistuttava kartanon entinen juustopaja, jota kansa virheellisesti kutsuu viinanpolttimoksi.


Paluumatkalla Tallinnaan poikettiin vielä Olustveren linnassa, jonka kartanokokonaisuus on eräs Viron parhaiten säilyneitä ja sitä on pidetty yhtenä Viljandinmaan kauneimmista. Matkan silmiä hiveleviä näkymiä olivat myös valtavat, täydessä kukassaan olleet auringonkukkapellot, tuulimyllyt ja kattohaikarat mitä ihmeellisimpine pesäpaikkoineen. ”Nyt on haikara närhen pöntössä”. Hauskoja sutkauksia ja huumoria riitti kilvan haikaroita ja niiden pesiä laskeskellessa.

Vas. Olustveren englantilaistyyppinen kartano. Oik. Kartanon yläkerrassa oli mahtava kokoelma työhevosten pienoismalleja kuormineen.


Tallinnassa hyvästeltiin erittäin taitava ja kaikin puolin miellyttävä opas, ja matkalaiset hajosivat vielä ostoskierrokselle, jonka jälkeen oli enää kotiinpaluu. Monia kauniita muistoja mieliin jättänyt matka oli päätöksessä.

Tarina on kirjoitettu Maija Närhin antaman matkakuvauksen perusteella

Kuvat Mirja Vuojolainen