Ennen lokakuun tarinaillan alkua Maija Närhi kysäisi Unto Kortelaiselta ja minulta josko meitä haluttaisi lisäleimojen hankkiminen passeihimme. Närhen pariskunta oli näet lähdössä seuraavana aamuna Venäjän Värtsilään ”Tankille” ja kyytiin mahtuisi pari henkilöä.
Ei meitä sää voi säikyttää
Olimme heti valmiina kuin partiolaiset. Sadetihkuinen aamu ei lähtöinnostusta haitannut ja onneksi otin sateenvarjon mukaani. Sitä ei sitten tarvittukaan koko matkan aikana.
Kullankeltaista ja oranssia ruskaa oli vielä paikka paikoin, ainakin Kemien mäellä Tohmajärvellä. Rajalla oli pitkästä aikaa ruuhkaisempaa, rajanylittäjiä oli molempiin suuntiin. Liekö edullinen ruplan kurssi saanut sen aikaiseksi.
Tankkauspisteessä Maija kysyi yllättäen, josko kävisimme Pälkjärven hautausmaalla katsomassa ovatko syysmyrskyt saaneet lisätuhoja aikaiseksi. Valkoinen pitäjäseuramme pystyttämä lauta-aita vaikutti tummalta, märältä ja surkealta. Totesimme, että se alkaisi olla uusinta-maalauksen tarpeessa. Kalmistossa teimme vain pienen kierroksen, sillä ylärinteessä oli meneillään jonkun paikallisen hautaanlaskemistilaisuus.
Hautausmaalta otimme suunnan takaisin Kotisuomeen. Pysähdyimme tietenkin myös sankarihautausmaalla ja huomasimme muistopaadelle jätetyn nauhallisen, nyt jo kuihtuneen, kukkavihon sekä ”adressin” jossa teksti: MENETETYN KARJALAN KIERROS KESÄ 2014. Päättelimme, että luovutetuilla alueilla retkeilleet ovat jättäneet käyntikorttinsa heitä kiinnostaneisiin kohteisiin. Pälkjärven sankarivainajien muistomerkki lienee Niiralan suunnasta tullessa kärkipaikoilla.
Samalla silmäilimme ympärillemme jo seuraavan kesän hoitosuunnitelmia tehden. Tulimme tulokseen, että ehkä aitaa ympäröiviä tiheän kuusikon alaoksia voisi karsia oksasahalla siistimmän näköisiksi. Sen suurempaan savottaan ei vieraan valtakunnan puolella liene mahdollista ryhtyä.
Minä seisoin vaaroilla paljain päin
Tottakai vaelsimme märkää tienpohjaa myös Pälkjärven kirkonportaille ja tuumailimme, että vaikka kiveen hakattu teksti näkyi kulokon aikaan erittäin selvästi, sekin vaatisi rapsutusta ja ehkä uudelleen maalausta.
Unto ja Erkki palasivat kirkonportailta takaisin autolle, mutta Maija ja minä päätimme jatkaa vielä tietä eteenpäin muutaman sata metriä. Vaaran laelle päästyämme pysähdyimme ja vietimme hiljaisen hetken äskettäin edesmenneen Annikki Sirkiän muistoksi. Hänen kotinsa on sijainnut niillä tienoilla. Vielä viime kevään valkovuokkomatkalla Annikki oli tyttärensä saattelemana kuuntelemassa kirkonportailla laulettua suvivirttä.
Nyt oli aivan hiljaista, vain paksu tuomenlehtimatto kahisi vienosti tuulessa. Melkein säikähdimme kun pupujussi loikkasi ulos pensaikosta aivan jalkojemme juuressa.
Mäeltä laskeutuessamme muistelimme toista juuri tuonpuoleisiin siirtynyttä seuramme jäsentä, Risto Rouhiaista. Suunnilleen vuosi sitten Ristokin oli mukanamme Makariin reissulla. Se oli samanlainen kostea myöhäissyksyn päivä. Paluumatkalla Risto osti venäläiset, pitkävartiset kumisaappaat joista hän oli kovin mielissään. Tänä syksynä hän ei niitä enää tarvinnut….
Tankkausta Öljymäellä
Vaikka ei suoranaisesti satanut, sää oli koleahko ja niinpä kuumat juomat ja tuoreet kahvileivät tekivätkin kauppansa Kahvila Jänismäessä. Teekupposta jäähdytellessä muistin evakkoajoilta Jänisojan kaupan Laihian Jokikylässä. Eräänkin kerran nostin mahdottoman metelin kun Mari-mummo ei huolinut minua jostain syystä sinne mukaansa.
Maija sen sijaan ”otti” minut mukaansa Jänismäen kauppoihin ja niinpä piipahdimme vielä muutamassa myymälässä, sihteerillä kun on aina ne arpajaisvoitotkin mielessä. Ja olihan kirpeitä karpaloitakin ostettava tienvarressa kaupustelevilta myyjiltä.
Kun olimme Suomen puolella ja kun Megafone irrotti otteensa – suunnilleen Kaurilan paikkeilla – voin pirauttaa kotiin ja kertoa että yksi Pälkjärven reissu on taas takana.
Jutun kuvat Erkki Närhi
JK. Lissu Kaivolehto 1.11.2014
Arvoituksilla on yleensä tapana ratketa ennemmin tai myöhemmin. Niin myös tämän tarinan sankarivainajien muistomerkille jätetyn adressin alkuperä. Seuramme sihteeri Maija Närhi sai 22.10.2014 sähköpostia Kangasniemeltä hiljattain jäseniksi liittyneiltä Leena ja Kari Luukkaiselta:
Pälkjärven pitäjäseuran verkkosivuilta on löytynyt paljon tietoa ja mielenkiintoisia asioita. Leena lukee ja tutkii paljon asioita netin kautta ja niinpä eilen illalla huomasimme tarinoista nyt lokakuussa tehdyn matkan kertomuksen. Se miksi nyt otan yhteyttä on; Me; Kari ja Leena olemme laskeneet tekstissä mainitun ”adressin” pälkjärveläisten sankarivainajien muistomerkille kesällä, 26.06.14 Seppele oli havuseppele, jossa oli myös teksti; pälkjärveläisten sankarivainajien muistolle: Leena ja Kari Luukkainen. Tuota sivua ei ilmeisesti enää muistomerkillä ollut, ainoastaan tuo toinen sivu ja nauhat. Harmi sinänsä jos sitä toista osaa ”adressista” ei enää ollut.
Viestin liitteenä oli myös oheiset kuvat kunnianosoituksesta muistomerkillä.
