Päivämäärät 13.3.1940 / 25.8.1941 / 4.9.1944 / 5.5.1945 / 30.9.1948 ovat pälkjärveläisittäin tärkeitä. Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940 jouduttiin lähtemään säiden armoilla kotikonnuilta evakkoon. Suurin osa maatalousvaltaisen pitäjän asukkaista päätyi sillä retkellä Maaningalle. Jatkosodan alettua takaisin kotiseuduille oli lupa palata elokuussa 1941. Tutuilla kotiseuduilla uudelleen aloitettu elämä kesti vuoden 1944 syyskuussa tehtyyn aselepoon. Jälleen oli lähdettävä ja nyt pälkjärveläisten evakuointipaikkakunnaksi määrättiin Laihia.
(kuvia voi klikata suuremmaksi)
Maanhankintalain tultua voimaan 5.5.1945 viljeliäväestöllä oli oikeus hankkia maata uusien rajojen sisäpuolelta heille osoitetuilta alueilta. Tämän lain myötä pälkjärveläisten sijoituskunniksi muodostuivat Kiihtelysvaara, Tuupovaara, Pielisensuu, Pyhäselkä ja Eno. Talvisodan pika-asutuslain ( kesäkuu 1940) mukaisesti sijoituskuntina olivat myös Liperi ja Rääkkylä.
30.9.1948 Pälkjärven kunta lakkautettiin virallisesti. Vuonna 1949 lakkautettiin siirtoseurakunnat ja Siirtoväen Huoltohallinto. Näin olen katsottiin, että siirtoväestö oli pääosin asettunut pysyvästi aloilleen ja vastuu heidän elämästään ja asuinolosuhteistaan siirtyi asuinkunnille. Karjalaiset olivat integroituneet omaan suomalaiseen yhteiskuntaansa.
Rajan taakse jääneiden pitäjien ja niiden asukkaiden muistoa ja perinteitä jatkamaan perustettiin Karjalan Liitto 1940 ja sen jälkeen lukematon määrä pitäjäseuroja, karjalaseuroja, säätiöitä ja karjalaisia sukuseuroja. Pälkjärven pitäjäseura perustettiin 1949 ja tänä kesänä 7.7.2024 vietetään Tohmajärvellä pitäjäseuran 75 vuotisjuhlia.
Juhlaohjelmassa on jumalanpalvelus Tohmajärven kirkossa. Uudelleen kunnostetun vapaussodan muistomerkin paljastus, päiväjuhla Sivistyskeskus Ahjossa ja samassa paikassa lopuksi pitäjäseuran vuosikokous.
Ilmoittautuminen ruokailun ja kuljetuksen osalta Joensuusta on päättynyt, mutta jumalanpalvelukseen, patsaan paljastustilaisuuteen, päiväjuhlaan ja vuosikokoukseen voi vapaasti osallistua.
Harmaasta graniitista veistetty vapaussodan sankaripatsas paljastettiin ensimmäisen kerran helluntaina 4.6.1922 Pälkjärvellä. Talvisodan jälkeen patsas kuljetettiin Tohmajärvelle ja jatkosodan aikana takaisin Pälkjärvelle ja aselevon jälkeen taas uusien rajojen tälle puolelle. Patsaasta tuotiin vain kaksi ylintä osaa. Massiivinen jalusta jäi paikoilleen. Satakaksivuotias patsas on uhmannut säitä ja aikaa ja nyt patsas on puhdistettu ja kunnostettu. Patsaalla on ollut suuri merkitys pälkjärveläisille, koska tätä noin 700 kiloista muistomerkkiä on kuljetettu edestakaisin, eikä sitä ole haluttu jättää vieraisiin käsiin. 1940 luvun kalustolla siirtokuljetus on ollut aikamoinen tehtävä.
