Juohtu mieleen, ei ou tekemätöntä ja olematonta hyvvee.
Pitäs` tehä ehkiis äijävähä tänäi päivänä jotain,
tehä välleen, ei sais kehtuuttoo.
Vuan miun piähän ei mää, mintähe jauhot on melekein nietu.
Pittää mättee huntturiltaan, ihan summamutikassa,
eikö tuo osapuilleen sattune kohilleen,
jos ei jiäne vähistä vajooks.`
Männöön tuaks, niin mänköön tuattomaksii,
näppituntumalta voip` alustoo taikinan,
lämmittee holodnan uunin sopivaks.`
Sitten suatta jakkoo vehnäset osaneniin,
syyvvä kylymän maijon kanssa.
Kahokkas! Mittään ne penskat riekkuu ja lekkuu?
Pitäs` olla piässä najuu, jotta kävisittä hakemassa
liiteristä ies sylleyksen puita.
Sitten suatta jälttee juaplukkoo,
vuan ei ihan umpimähkään mättee,
jotta ei ou kun rikkaan muvanvetotie, ryntäille valu.
Jos ei ou kirjutus justiisa kohilleen, ei pie olla nuakotuanaankaan.
Kirjoitettu 2022
Runon voi kuunnella Maijan lukemana.
