Rakkaat Pälkjärven muistoa vaalivat ystävät.
Olen tällä paikalla jo useampana juhlapäivänä etsinyt Vanhasta Testamentista yhtymäkohtia näihin meitä ympäröiviin muistokiviin. Jälleen ammennan samasta lähteestä joskin Uuden Testamentin puolelta. Luen otteen apostoli Paavalin lähetyssaarnasta joka löytyy Apostolin- tekojen 17 luvusta. Tapahtumapaikkana on Ateenan keskus, oppineidenfilosofien väittelyfoorumi. Apt. 17:22-27.
Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua:
”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.
Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä.
Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.
Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”
Apostolin saarnan pääpaino on Jumala-kuvassa, meille tässä hetkessä tärkein sanottava tulee ilmi sivulauseessa. Näkymättömäksi jäävä taivaan Jumala on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat maata asuttamaan. Hän on säätänyt myös kansoille niiden määräajat ja asuma-alueiden rajat.
Jumalan maailmassa tarvitaan järjestystä, luoduilla on siksi omat reviirinsä. Linnut ovat tästä hyvä esimerkki kuin myös sudet ja kissapedot. Ihmisistä rajakiviä pystyttivät laidunmailleen ensimmäiset paimentolaiset, savilaatoille piirsivät karttoja Kaksoisvirtain kansat. Suomalaiset ja etenkin me Karjalan perilliset olemme tuskallisen tietoisia rajakivien olemuksesta. Mikä sopii meille ei sovikaan naapurille. Syntyy kaunaa ja vihaa ja lopulta ollaan sodassa. Ukrainan kansa elää parhaillaan läpi sitä mikä oli Suomen
kohtalona 80 vuotta aikaisemmin. Suuri Venäjä on kiistänyt Ukrainan oikeuden olla itsenäinen kansakunta. Vastaavin teoin sama naapuri saneli ehtoja Suomen olemassaololle.
Pakolaisen osa tämän hetken Ukrainassa on jos mahdollista vielä vaikeampi kuin Karjalan evakoille talvi- ja jatkosodassa. Heillä siellä on monta rintamalinjaa. Siviiliväestö on jäänyt paljolti taistelujen keskelle, ilmapommitukset ja ohjusiskut tuhoavat kaupunkeja ja kylissä miehitysarmeija ryöstää itselleen ruokaa ja piinaa asujaimistoa. Ihmisten arki täyttyy sankarihautajaisista ja hatariin pommisuojiin vetäytymisistä.
Koska omassa maassa virkavalta ei pysty takaamaan turvapaikkaa, Ukrainan evakot suuntaavat ulkomaille. Meistä suomalaisista Ukraina on kaukana mutta Venäjä lähellä. Siksipä tapahtumat vaikuttavat suoraan uhkana Suomen itärajalla. Sota on jäädyttänyt myös oman pitäjäseuramme toiminnot Pälkjärven suuntaan. Ei ole järjestetty valkovuokkomatkaa eikä hautojen kunnostustalkoita. Aika näyttää milloin voidaan palata naapurisuhteissa normaaliin.
Lopultakin tulevaisuus on Korkeimman kädessä. Meillä on etuoikeus toimia rauhan esirukoilijoina ja pyytää Herralta apua… – Evankeliumikirja Rukous n:o 136
Timo Leskinen, pastori
Timo Leskisen puheen voi kuunnella videonauhalta.