Pitäjäseuran kesäkuun verkkotapaamisen aiheena oli Kurikan kylä. Ilahduttavan paljon oli osallistujia tälläkin kertaa, vaikka hieno sää ja alkukesän muut kiireet eivät ole ihanteellisin aika tuijotella tietokoneen ruutua. Toisaalta nykytekniikka antaa mahdollisuuden viedä yhteydenpitolaite ulos terassille, tai minne vain, eikä osallistuja ole välttämättä sidottu neljän seinän sisälle.
Ja kaiken kruunaa tietenkin mahdollisuus tavata ystäviä ja nähdä ja kuulla heitä, vaikka kahvikuppia ei aivan fyysisesti voikaan kilistellä. Keskiviikon tilaisuudessa testailtiin myös valmiuksia järjestää tulevaisuudessa hybriditapahtumia, joissa osa porukasta on paikanpäällä ja osa osallistuu verkon välityksellä. Koehenkilöinä Joensuun ”kisastudiossa” olivat Leena, Maija, Hilkka ja Jaakko.
Tilaisuus alkoi vapaamuotoisella rupattelulla ja laitetestailulla ja kun kello oli tasan 18, niin seuran puheenjohtaja Satu-Sisko Eloranta otti viestintävälineet haltuun ja varsinaiset illan alustajat pääsivät vauhtiin.
Ensimmäisenä Kurikasta ja siellä sijainneesta Raivion hovista kertoi Sinikka Pitkänen. Sen jälkeen käytiin hetki vapaata keskustelua .
Sinikan nauhoitettu esitys tulee myöhemmin tälle sivulle.
Toisena vuorossa oli Leena Parvela ja hänen esityksensä sisälsi tietoa Pälkjärven läpi kulkeneen Sortavala – Joensuu rautatien vaiheista ja henkilöistä radan varrella.
Kolmas Kurikankylän edustaja oli Veli Eschner ja hän kertoi sukunsa vaiheista. Baltiasta Pälkjärvelle Kurikkaan ja Naatselkään ja sieltä sitten evakko-matkalle.
Talon paikka Tie taipaleelle Unto Eschner ja Boris Ahonen
