Kansallisesti merkittävä hautausmaa
Suomen kenties tunnetuin ja kulttuurihistoriallisestimerkittävin hautausmaa on Helsingin Hietaniemessä. Hautausmaan vanhimmat osat on otettu käyttöön jo 180 vuotta sitten ja sinne on haudattu suuri joukko kansallisia merkkihenkilöitä. Valtiovieraat tekevät kunniakäyntinsä useimmiten juuri sinne, median saattelemina tai ilman, ja laskevat seppeleensä sankariristille ja marsalkka Mannerheimin haudalle. Hietanimen kulttuurihistoriallisen arvon huomaa heti hautausmaan portista astuttaessa: porttirakennuksen ja sen lähellä olevan Vanhan Kappelin on suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer. Vanhalta Kappelilta johtavien käytävien varsilla alkaa hautakivissä häkellyttävä historian nimien kavalkadi: Albert Edelfelt, Hugo Simberg, Magnus von Wright, Aurora Karamzin jne. Monet hautamuistomerkit ovat taideteoksia, jotka jo sinällään pysäyttävät kulkijan.
Hautausmaa-alue on laaja, 27 hehtaaria, ja se koostuu eri aikoina käyttöönotetuista ja keskenään hyvin erilaisista alueista. On alueita, joille on aikoinaan haudattu köyhäintaloissa ja sairaaloissa kuolleita kaupunkilaisia rivihautoihin. On myös alueet taiteilijoille, sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen, uurnahautauksiin, tuhkansirotteluun jne. Viimeksi mainitun alueen on suunnitellut Heikki Häiväoja ja alueen nimeämiskilpailun voittoisan ehdotuksen, Kuusilehto, on tehnyt pälkjärveläistaustainen Lissu Kaivolehto.
Toukokuisena sunnuntaina 23 pääkaupunkiseudun pälkjärveläistä kokoontui Vanhan Kappelin pihamaalle. Tarkoitus oli tutustua Lissu Kaivolehdon opastuksella Hietaniemen hautausmaahan ”pälkjärveläisten silmälasien läpi”. Lissu tuntee alueen hyvin, sillä Hietaniemi on ollut hänen työpaikkansa vuosien ajan.
Kartanon väkeä ja monta muuta tarina
Opastuksessa saimme monipuolisen kuvan Hietaniemestä ja alueelta löytyi myös niitä odotettuja yhteyksiä Pälkjärvelle – tuon nimikilpailun lisäksi. Ensimmäinen oli heti, kun läksimme taivaltamaan Vanhalta Kappelilta alueen uumeniin: heti kappelin takana on arkkitehti Albert Edelfeltin hauta. Hän oli taiteilija Albert Edelfeltin isä ja oli suunnitellut pälkjärveläisen Linnunvaaran hovin päärakennuksen.
Yksi koko hautausmaan vaikuttavimmista ja mahtavimmista perhehaudoista on Borgströmien perhehauta hautaholveineen. Perhehaudassa lepää pälkjärveläinen Märtha Borgström (1883 – 1977). Hän oli Charlotta ”Lotten” von Fieandtin ja Wärtsilän tehtaan patruunan Klas Arppen tytär ja Alahovin viimeisiä perillisiä. Kun Klas Arppe kuoli 1891, muutti 8-vuotias Märtha Wärtsilästä Pälkjärvelle Alahoviin yhdessä äitinsä ja sisarustensa kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin (1893) perhe muutti Helsinkiin, mutta vietti edelleen kaikki kesät Alahovissa. Martha kiintyi Alahoviin voimakkain tunnesitein. Avioituessaan Leonad Borgströmin kanssa 1907 hääpari sai sulhasen isältä häälahjaksi Östersundomista Majvikin kartanon, jonka emäntä Märthasta tuli. Hän oli myös ansioitunut sukututkija ja kirjoittaja.
Seuraavaksi Lissu johdatteli meidät Töölön kirkkoherrana toimineen teologian tohtori Väinö Forsmanin (1889–1957) haudalle. Hän oli Pälkjärven kirkkoherrana vuosina 1869–1893 toimineen Fredrik Forsmanin poika ja Pälkjärven kotiseutulaulun tekijän, Vilppu Koskimiehen, veli.
Matkaa jatkettaessa löytyy Märtha Borgströmin enon, asessori Eric Johannes von Fieandtin (1851 – 1901), lesken Alexandra von Fieandtin (1854 – 1942) hauta. Aviomies Eric on haudattu Pälkjärvelle. Pälkjärven kunta osti Alexsandralta sekä hänen ja Ericin lapsilta vuonna 1909 Makarinvaaran tilat 2, 3 ja 4 (Mäkelä, Eerikkala ja Paavola) kahdenkymmenen viidentuhannen (25 000) markan hinnalla (93 715 euroa). Tilat lohkottiin ja 1911 Pälkjärven kunta teki kauppakirjat neljäntoista tilattoman kanssa. Muodostetut tilat olivat suuruudeltaan 20–93 hehtaaria ja myyntihinnat 600–5 200 markkaa.
Hietaniemeen on haudattu myös Nils Harald Arppe (1880 – 1968). Hän oli Märtha Borgströmin veli ja Klas ja Lotten Arppen ainoa poika. Hänellä oli insinööritoimisto Helsingissä Kalevankatu 6:ssa. Hän avioitui itseään 15 vuotta nuoremman patronessan hoitajan kanssa. Sodan aikana hän hoiti kartanon asioita ja 21.11.1944 hän kirjoittaa O. Asikaiselle Peijonniemeen ja pyytää tätä lähettämään tilojen kartat, tilikirjat ja kaikki muut asiapaperit. Lopuksi hän kiittää hyvästä yhteistyöstä mikä valitettavasti muuttuneiden olosuhteiden johdosta päättyy tähän. Tähän kirjeeseen kuten moneen muuhunkin kartanon ja sen asukkaiden asiakirjaan yli sadan vuoden ajalta Lissu oli tutustunut Kansallisarkistossa säilytettävässä Alahovin arkistossa. Aineisto on yhtä hyvin kenen tahansa kiinnostuneen tutustuttavissa.
Tutustumiskierroksella mukana olleella Leo Immosella oli kenties kaikkein henkilökohtaisin yhteys kohteisiin, sillä hänen tätinsä Selma Smedberg (1884 – 1959), os. Immonen on haudattu Hietaniemeen. Selma on kertonut hyvin elävästi ja kauniisti lapsuus- ja nuoruusmuistoistaan Naatselässä Pälkjärvi oli pieni pitäjä – kirjassa. Selma oli naimisissa arkkitehti Harald Smedbergin (1884 – 1963) kanssa. Lissu kertoi Haraldin suunnitelleen Eiraan ja Ullanlinnaan hienoja jugendtaloja ja lisäksi Bulevardille talon, jossa sijaitsee kaikkien helsinkiläisten hyvin tuntema Ekbergin kahvila.
Pälksaaren sairaalaa perustamassa olleen Martti Siiralan samanniminen poika, psykoanalyytikko ja psykiatri Martti Siirala (1922 – 2008), on myös haudattu Hietaniemeen. Poika Martti perusti teologiveljensä Aarnen kanssa 1958 Therapeia – säätiön, josta muodostui Suomen ensimmäinen psykoanalyyttinen koulutusorganisaatio. Siiralan monipuolinen kirjallinen tuotanto käsittää toistasataa alan julkaisua
Hietaniemi 17.5.2009 
Hietaniemi 17.5.2009. Etualalla Kirsti Sälli
Armi Ratian hauta
Alueen suuren koon vuoksi osa kiinnostavista Pälkjärvi -kohteista oli jätettävä vain selostuksen varaan. Yksi näistä oli Armi Ratia (1912 – 1979), jonka haudalle kävelymatka olisi ollut nyt liian pitkä. Pälkjärvellä syntyneen ja siellä 14 ensimmäistä vuottansa asuneen Armi Ratian hautakivessä oleva teksti on hänen päiväkirjastaan 13.7.1926:
On vain yksi velvollisuus – kauneus
On vain yksi todellisuus – uni
On vain yksi voima – rakkaus.
Nimetön hautakivi
Hautausmaa kätkee monta tarinaa. Yhden nimettömän hautakiven tarinan on Voitto Viro selvittänyt sitkeällä salapoliisityöllä ja sen hän kertoo kirjassaan Vanha hautausmaa – Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas.Hautakivessä on ainoastaan risti ja latinankielinenteksti, joka vapaasti suomennettuna kuuluu: ”Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta he jaksaisivat elää.” Tämä ja monet muut Lissun kertomat tarinat sekä aurinkoinen, keväisen kaunis hautausmaa vaikuttivat mukana olleisiin niin, että moni päätti tulla sinne pian uudestaan.
Lissu oli suunnitellut kierroksen päättyväksi Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille, jossa osallistuisimme kaatuneitten päivän ekumeeniseen rukoushetkeen. Kierroksemme venyi ja tulimme paikalle 20 minuuttia myöhässä, virren veisuun saattelemina. Saimme kuulla, että osa seremonian suorittajista oli ensin mennyt väärään paikkaan hautausmaalla ja näin ollen tilaisuuden alku viivästyi juuri sopivasti meitä ajatellen.
Kuvaaja: Kirsti Sälli
Juttu on julkaistu Pälkjärveläisessä 1/2009
