76 vuotta sitten, sunnuntaina 17.12.1944, Pälkjärven evakot Tyyne Maria Hiltunen (1923-2005) Naatselästä ja Niilo Immonen (1912-2000) Makarista sanoivat toisilleen tahdon Laihian kirkossa. Vihkipappina toimi Pälkjärven kirkkoherra Veikko Korvenheimo.
Siinä kaikki, mitä tiedän vanhempieni hääpäivästä. En aikanaan ymmärtänyt kysellä tarkemmin, eivätkä he kertoneet. Nyt kun minulla olisi ymmärrystä kysellä kaikkea mahdollista häistä ja kaikesta muustakin, ei ole vastaajia.
Nuorenparin ensimmäinen yhteinen koti Laihian Jokikylässä oli Saarelan talon evakkokammari. Tulevien vanhempieni lisäksi samassa kammarissa asuivat myös isän äiti, sisko ja veli. Helmikuussa 1946 kammarin väki lisääntyi yhdellä pienellä ihmisenalulla, kun minä synnyin. Saarelan kammari oli 6-henkisen perheemme koti toukokuulle 1947 jolloin se vaihtui Sinkkolan kammariksi Kiihtelysvaaran Raatevaarassa. Alkoi vimmattu kylmän tilan raivaaminen ja rakentaminen. Marraskuussa 1948 nuoripari pääsi vihdoinkin muuttamaan oman orren alle. Koivikkorinteen alle rakennetussa talossa oli kaksi tupaa ja kaksi kammaria, yksi tupa ja kammari meidän perheelle ja toinen mummolle, sedälle ja tädille. Tila sai nimen Viistola isän perheen Makarissa olleen tilan mukaan.
Hääkuvan korvikkeeksi äiti oli teettänyt yhteiskuvan kahdesta erillisestä kuvasta ja kehystänyt sen. Kuva oli lapsuuskodissani kammarin seinällä. Nyt se on ollut minun kodissani eteisen oven yläpuolella jo pitkästi toistakymmentä vuotta. Sieltä äiti ja isä tarkkailevat esikoisensa puuhia. Kuvan takaa kävi ilmi, että se on joululahja isälle äidiltä ja minulta jouluna 1946.
Vanhempani kihlautuivat Pälkjärvellä lauantaina 5.8.1944, kuukautta ennen jatkosodan päättymistä. Äidin albumista löytyi pieni ja vähän epäselvä kihlakuva. Aili-tädin kertoman mukaan kuvassa näkyvä äidin kaulakoru on kihlalahja isältä. Isä oli kuulemma ihan vanhanaikaisesti käynyt pyytämässä äidin kättä Anna-mummolta. Matti-ukki oli kuollut kuusi vuota aiemmin. Kaksi isätöntä nuorta siinä lyöttäytyi yhteen. Isän isä oli kuollut evakkomatkan päätteeksi Maaningalla. Kihlajaispäivää seuraavana päivänä nuorenparin kerrotaan osallistuneen sankarihautajaisiin. Yksi haudanlepoon siunattavista sotilaista oli kihlaparin ystävä Lauri Miinalainen.
Koskaan ei ollut myöskään puhetta siitä missä ja milloin naapurikylistä kotoisin olevat vanhempani tapasivat ja tutustuivat. Samaa Makarin koulua olivat molemmat käyneet, mutta yhdentoista vuoden ikäerosta johtuen eri aikaan. Pienistä, eri paikoista saamistani tiedon sirpaleista päättelen, että paikka voisi olla Jero-Puikkolan koulu ja siellä toiminut opintokerho. Molemmista vanhemmistani löytyy maininta kerhon arkistosta. Äiti oli ollut pappilassa piikana ja sieltä oli kätevä kulkea Jeroon. Jatkosodan lopulla äiti oli puolestaan ollut Jeron koululla opettaja Saimi Rouhiaisen piikana.
Niin tai näin, se ainakin on varmaa, että avioliiton seurauksena sai alkunsa kolme hallitsematonta tapahtumaketjua (Eeva Kilven ilmaisu lasten syntymästä). Avioliitto kesti 55 vuotta ja kolme kuukautta, päättyen isän kuolemaan maaliskuussa 2000.
Vanhempieni viimeisenä yhteisenä hääpäivänä 17.12.1999 posti toi minulle kirjatun kirjeen, joka sisälsi päätöksen nimenmuutoksestani. Nyt näitä tarinoita sitten kirjoittelee ja menneitä pähkäilee maailman ainoa Kaivolehto.
Tulkoon vielä mainituksi, että isäni vanhemmat, Anna Stiina Kuosmanen (1881-1955) ja Mikko Immonen (1868-1940) olivat avioituneet Pälkjärvellä 17.12.1905. Silloinkin oli sunnuntai. Pälkjärvellä oli tuolloin kirkkoherrana Johannes Paavali Leivonen.
