Pälkjärven pitäjäseuran kesäjuhlat ovat monelle heimolaiselle yksi vuotuinen kohokohta, joka kuuluu vuodenkiertoon siinä kuin joulu ja juhannuskin. Juhlilla tavataan entisiä naapureita, ystäviä ja vuosien mittaan tutuiksi tulleita pitäjäseuralaisia. Vaihdetaan kuulumisia, saadaan voimaa ja virtaa tuleviin päiviin. Jouni Mönkkönen vertasi kesäjuhlia perhejuhlaan, ja sellaisena moni juhlat todella kokee. Tänä vuonna erityistä juhlavuutta tapaamiseen antoi pitäjäseuran 70-vuotinen taival, jota juhlistamaan oli kokoontunut ennätysmäärä ”perheenjäseniä”, yli 130 henkilöä.
Kesäjuhlaa vietettiin Joensuussa Kimmelissä hyväksi havaittua pälkjärveläistä juhlaperinnettä noudattaen: Pälkjärvellä kaikkien seurojen ja yhdistysten kesäjuhliin kuului puheet, laulu, soitto, runonlausunta ja ruokailu (tai vähintään kahvitus). Oli kuitenkin yksi puute, jonka vuoksi emme olisi saaneet puhtaita papereita esivanhemmiltamme, mikäli pälkjärveläistä perinteen tallentajaa Juho A. Leskista on uskominen. Leskisen mukaan mitkään juhlat eivät olleet kesäjuhlat ilman kilpailuja. Pälkjärvellä kesäjuhlien ohjelmassa oli aina urheilukilpailut – oli juoksukilpailuja, kolmiottelua, kuulantyöntöä, pituushyppyä, pyöräilyä jne. Myös yleisölle järjestettiin omat kilpailunsa: oli riu´un pituuden arvauskilpailuja, tikanheittoa, pussijuoksua, naulanlyöntiä ja lapsille pullansyöntikilpailuja. Kilpailut toivat hupia ja jännitystä ja olivat tärkeitä myös seurojen taloudelle: esim. tikanheitto maksoi 5 markkaa ja jokainen naulanlyönti 5 markkaa.
Pitäjäseuran uusi vuosikymmen alkaa uuden puheenjohtajan luotsaamana, sillä vuosikokouksessa Jouni Mönkkönen luopui puheenjohtajuudesta ja johtokunnan jäsenyydestä, ja hänen tilalleen johtokuntaan valittiin Satu-Sisko Eloranta. Pitäjäseuran tulevaisuuden suhteen juhlapuheissa oltiin luottavaisia: takana on vaisujakin ajanjaksoja, mutta nykyinen jäsenmäärä on kelpo saavutus ja pitäjäseuran toiminta vilkasta. Toiminnan jatkuvuuden turvaamisen nähtiin edellyttävän kuitenkin sitä, että pitäjäseura tietoisesti vaalii ja tuo esiin pälkjärveläistä kulttuuri-identiteettiä ja tarjoaa sellaista toimintaa, joka tulevaisuudessakin koetaan houkuttelevaksi. Juhlapuhuja Pirkko Sallinen-Gimpl teki jopa konkreettisen ehdotuksen, jota pitäjäseuran sietää harkita vakavasti: Juho A. Leskisen keräämän ja eri arkistoihin tallentaman perinteen kokoaminen yhdeksi julkaisuksi. Leskinen jätti jälkeensä todellisen aarteen pälkjärveläisille – ei liene sellaista sukua tai perhettä, jota hän ei mainitsisi edes jossain yhteydessä.
Näillä kesäjuhlilla valokuvaajat eivät ehtineet tai rohjenneet tallentaa kaikkia esityksiä, joten seuraava kuvakooste on vajavainen. Myös juhlivista perheenjäsenistämme olisi ilo saada lisää valokuvia julkaistavaksi – vieraathan tekevät juhlan.

Juhlat alkoivat perinteiseen tapaan aamulla Raja- ja laatokankarjalaisten muistomerkillä, jossa puhui ”pitäjäseuran oma pastori” Timo Leskinen. Sen jälkeen kukat laskettiin myös Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ja kokoonnuttiin yhteiskuvaan. Kuvassa muistomerkin vasemmalla puolella on pitäjäseuran tuleva puheenjohtaja Satu-Sisko Eloranta ja hänen vasemmalla puolellaan on hänen edeltäjänsä Jouni Mönkkönen. Karjalaan jääneiden muistomerkillä on pälkjärveläisille erityinen merkitys, sillä sen on tehnyt Pälkjärvellä syntynyt, Puikkolan hovista kotoisin ollut kuvanveistäjä Erkki Eronen. Kuva Jaakko Jormanainen.

Jouni Mönkkönen totesi tervehdyssanoissaan päivänsankarin elävän elämänsä parhaita vuosia ja olevan hienoa katsoa, kun uusia jäseniä liittyy pälkjärveläiseen suurperheeseen joka vuosi. Tosin nuoria hän näkisi seurassa nykyistä paljon enemmänkin, mutta ei silti ollut huolissaan: nuorisoa kiinnostaa oman aikansa ”vemputukset” ja kunhan he ikääntyvät ja asettuvat aloilleen, alkaa heitäkin kiinnostaa tarinat ja kertomukset pälkjärveläisistä juuristaan. Silti Jouni muistutti juhlaväkeä Veteraanin iltahuudon sanoja mukaellen: ”Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa. Lapset ja lastemme lapset – teidän nyt vuoronne on. Muistakaa, meille kallis ol´maa.” Kuva Raimo Nousiainen.

Juhlapuheen piti filosofian tohtori, tietokirjailija, dosentti emerita Pirkko Sallinen-Gimpl, joka on useissa tutkimuksissaan perehtynyt siirtokarjalaiseen identitettiin sekä siirtoväen ja kantaväestön kohtaamiseen. Hän taustoitti aihettaan toteamalla, että toisen maailmansodan aiheuttamat väestönsiirrot olivat Euroopassa valtava tapahtumasarja ja kulttuurien muutosprosessi. Pelkästään Itä-Euroopasta siirrettiin noin 14 miljoonaa saksankielistä asukasta Länsi-Saksaan, vaikka nämä olivat viljelleet omissa kylissään maataan jo 300 vuotta. Entiseen ammattiin heillä ei ollut pääsyä, sillä pakkosiirretyille ei jaettu maata. Sallinen-Gimpl vertaili saksankielisen siirtoväen ja siirtokarjalaisten kohtaloita ja löysi sekä yhteisiä että erilaisia piirteitä. Hänen mukaansa siirtoväen ja kantaväestön kohtaamisessa on yleensä neljä vaihetta: Kulttuurishokki, epävarmuuden vaihe, uudestaan rakentumisen vaihe ja tietoisen kulttuuri-identiteetin vaalimisen vaihe. Neljäs vaihe ulottuu jo seuraavaan sukupolveen ja edellyttää tiedon keräämistä entisestä kotiseudusta, kotiseutumatkoja, sukututkimusta jne.
Sallinen-Gimpl nosti puheessaan esille etevän pälkjärveläisen Juho Aukusti Leskisen työn perinteentallentajana. Leskinen on lähettänyt tarkkoja, selkeitä ja hyvin monipuolisia selostuksia ja perinnekuvauksia museoviraston, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Karjalaisen perinteen työryhmän arkistoihin. Sallinen-Gimpl ehdotti, että Leskisen elämäntyötä kunnioitettaisiin kokoamalla hänen eri arkistoihin tallentamansa kirjoitukset ja kuvaukset yhdeksi julkaisuksi. Kuva Jaakko Jormanainen.

Karjalainen ilo ja laulamisen riemu pääsi valloilleen, kun Jaana Pöllänen otti esiintymislavan haltuunsa. Jaanan äidinpuoleiset juuret ovat Pälkjärvellä, jossa kunnantalon takana oli hänen isovanhempiensa Martta ja Toivo Juvosen maatila. Isovanhemmat asettuivat sodan jälkeen asumaan Maaningalle, jossa Jaana on syntynyt. Jaana viettää tänä vuonna 25-vuotistaiteilijajuhlavuottaan, ja häneltä on äskettäin ilmestynyt myös uusi levy. Jaanaa säesti hänen aviomiehensä Ville Uusitalo. Upeaa kuultavaa oli sekin, kun sisarukset Jaana ja Tuulikki lauloivat hetken aikaa yhdessä. Kuva Jaakko Jormanainen.


Anja Halonen (vas.) esitti ryhmänsä kanssa kuvaelmana Veikko Lavin säveltämän ja sanoittaman Evakon laulun. Veikko Lavi sai aiheen lauluun säestäjältään Pertti Husulta, joka oli eräällä keikkamatkalla kertonut Laville oman evakkotarinansa. Juhlan juonsi Kirsti Sälli. Kuvat Raimo Nousiainen.


Useat yhteisöt muistivat juhlivaa pitäjäseuraa. Karjalan Liiton tervehdyksen toi liittovaltuuston varapuheenjohtaja Matti Puhakka, Karjalan Liiton Kuopion tervehdyksen esitti laulaen piirin sihteeri Hannu Musakka, Sortavala Seuran terveiset toi Heikki Pelkonen ja Joensuun suistamolaisten onnittelut esitti varapuheenjohtaja Raimo Hartikainen ja Olavi Kyyrönen. Joensuun Ruskeala-seura muisti pälkjärveläisiä uunituoreella komealla kirjallaan ”Ruskeala-seura ry” ja Pääkaupungin Ruskeala-Seura puolestaan esitti onnittelunsa kortilla. Kuvat Jaakko Jormanainen.

Tunnustuksena Pälkjärven pitäjäseuran ja karjalaisuuden hyväksi tehdystä työstä juhlassa jaettiin Karjalan Liiton hopeinen ansiomerkki Jouni Mönkköselle, pronssisen ansiomerkin saivat Kaaarina Alakangas, Maija Boshkov, Antti Heinonen, Hilkka Hirvonen, Mikko Immonen, Jaakko Jormanainen, Reino Lyhykäinen, Riitta Lyhykäinen, Lissu Kaivolehto, Pirkko Myller, Pirkko Niemi, Hannu Pakarinen, Leena Parvela, Piia Riikonen, Kirsti Sälli, Martti Tiitta, Paavo Valonen ja Maija Varonen. Karjala-laatta myönnettiin Timo Leskiselle ja Martti Repolalle. Kuvassa paikalle päässeet palkitut ja huomionosoitukset jakanut Matti Puhakka ja Maija Närhi (selin).

Juhlien päätössanat esitti liki itseoikeutetusti Unto Kortelainen, joka saattoi viettää pitäjäseuran rinnalla oman jäsenyytensä 70-vuotisjuhlaa. Hän on ollut pitäjäseuran jäsen yhtä kauan kuin pitäjäseura on ollut olemassa, sillä hänen isänsä ilmoitti kaikki lapsensa ainaisjäseniksi vuonna -49, kun pitäjäseuraa perustettiin. Unto on ollut aktiivinen pitäjäseuralainen: hän oli johtokunnan jäsen 35 vuotta, puheenjohtaja neljä vuotta ja kirjoittaa edelleen ahkerasti Pälkjärveläiseen. Puheessaan Unto ryhmitteli pitäjäseuran menneet vuosikymmenet kolmeen erilaiseen vaiheeseen. Lisäksi hän totesi, että seuran nykyinen jäsenmäärä, liki 400 jäsentä, on kunnioitettava saavutus etenkin suhteessa pitäjän asukasmäärään ennen viimeistä evakkoa. Unto esitti hartaan toiveensa siitä, että yhä edelleen löytyisi uusia ideoita ja toimia, joilla pitäjäseura pidettäisiin elinvoimaisena. Kuva Raimo Nousiainen.