Neuvoja akan valintaan
Isäni Noa August Sarlund kertoi
useampaankin kertaan juttua, jonka hän oli kuullut eräältä
pälkjärveläiseltä talon isännältä kiertäessään pitäjässä keväisin
kalakaupoilla veljensä Aaro Matias Sarlundin kanssa. Paikallisen tavan
mukaan talosta ei lähdetty kuin torpasta vaan siinä tuli aina
jonkinlainen turinatuokio. Karjalaisilla kun kieli ei ole kiinni kuin
toisesta päästä, toinen pää kalkattaa vapaana. Erään talon isäntä oli
suuressa viisaudessaan kertonut kuinka hän evästi poikaansa
emäntäehdokkaan testaamisessa. Kauheintahan olisi ollut, jos valinta
olisi epäonnistunut ja näin syntyvään perheeseen olisi livahtanut
pirttiin akkavalta, mihin olisi mennyt miehinen arvovalta.
Talon
isäntä oli neuvonut poikaansa: ”Kun lähdet tämän ehdokkaasi kanssa
kävelylle niin katso, että hänellä on nappaskengät jalassa, toisin
sanoen sellaiset matalat kävelykengät. Kävelette rinnakkain ja
puhelette niitä näitä. Päästyänne hiekkatielle, hivuttaudu tytön taakse
ja polkaise tytön kantapäille. Jos tyttö tästä kimpaantuu niin lopeta
homma siihen, siitä ei tule mitään, se on liian äkäinen ja kipakka sekä
hallitseva.
Mutta jos tyttö ei reagoi mitenkään, niin pyytele
anteeksi ja palaa takaisin hänen rinnalleen kävelemään. Toista polkaisu
uudelleen sopivassa hiekkaisessa kohdassa. Jos tyttö huomauttaa
kantapäiden olevan hänen, niin pyydä taas anteeksi ja palaa rinnalle
kävelemään. Mutta laita tyttö mieleesi.
Jos tyttö ei toisellakaan
kertaa reagoi, niin jatka testaamista. Jos tyttö ei vielä
kolmannellakaan kertaa reagoi, niin älä ota häntä, sillä tytöllä ei ole
luonnetta. Vaan ota se tyttö, joka reagoi toiseen kertaan. Sillä
tytöllä on luonnetta”.
En tiedä jutun toimivuutta. Itse en
ainakaan aikanaan pyytänyt isää konsultoimaan vaimon valinnassa ja ihan
hyvinhän tuo onnistui omin neuvoinkin. Kultahäitä vietettiin viime
vuonna.
Tämä ei ole pälkjärveläinen enää
Neuvoja on monenlaisia, eräs on jäänyt
mieleen kun amerikkalainen koomikko Bob Hope neuvoi poikaansa vaimon
valinnassa: ”Kun nait, niin nai ruma, sillä kauneus katoaa, mutta rumuus
lisääntyy”.
Bob jätti kertomatta, että kun on ruma vaimo, niin
muut eivät ole siitä niin kauhean kiinnostuneita. Enpä mene vannomaan
tämänkään asian paikkansa pitävyyttä, sillä kauneus on usein katsojan
silmissä. Asiaan liittyy vielä eräs sananparsi: ”Moni kakku päältä
kaunis vaik’ ois’ silkkoa sisältä”.
Osattiin sitä Hämeessäkin
Tapahtui Pirkkalan pitäjässä Anian
kylässä 1950-luvulla, nimet ovat muutettu. Oli kaksi talollista,
molemmat isohkoja maalaistaloja silloisen mittapuun mukaan ja niissä
poikamiesisännät. Heikin talo oli maantien varressa linja-autopysäkin
vieressä ja Simon talo noin kahden kilometrin päässä Pyhäjärven
rannassa. Simo tykkäsi vähän happamista juomista, Heikki taas ei.
Sitten
kävi niin, että Simo löysi naisen ja toi emännän taloon jostain tuolta
Kurun takamailta. Emäntä ei tosin ollut liialla kauneudella pilattu
mutta ei Simoakaan ollut siunattu emännän käsittelytaidoilla.
Juopumistilojen lisäksi esiintyi silloin tällöin fyysistä
väkivaltaakin. Aikaa kului ja se teki tehtäväänsä. Simo vanhentui ja
joutui hankkimaan silmälasit. Erään kerran Simo tavanomaiseen tapaansa
tuli Tampereelta aika tuhdissa myötätuulessa ja poikkesi paluumatkalla
Heikin luona. Kännipäissään Simo tunnusti Heikille: ”Että kyllä minulla
on sitten ruma akka”. Tähän Heikki totesi, että sinun olisi tarvinnut
hankkia nuo silmälasit hieman aiemmin. Jotain kautta tämä Simon
uskoutuminen Heikille kantautui myös Simon emännän korviin julmetuin
seurauksin.
Erään kerran Simo tuli taas Tampereelta tukevasti
evästettynä ja kehui Heikille: ”Kun minä tästä lähden nyt kotiin, niin
akka kyllä vikisee pirtin nurkassa kun minä luen lakia”. Se oli pahasti
sanottu, mutta sitähän Simo ei vielä tiennyt. Kun Simo aukaisi pirtin
oven, niin siellä seisoikin leivinuunin edessä varsinainen pirttihirmu,
joka ei puhunut mitään vaan otti Simosta tukevan otteen niskasta ja
housun takamuksista ja kantoi Simon lasikuistille jäähtymään lausuen:
”Nukut täällä sitten ensi yön, aamulla sitten tavataan”. Simo nukkui
lasikuistilla koko lokakuisen yön ja aamukeskustelussa Simolle jäin vain
todettavaksi, että valta oli vaihtunut. Pahat kielet ovat kertoneet,
ettei se ollut Simon ainoa vierailu lasikuistilla vietetty yö.
Jokaisella
kertomuksella pitää olla onnellinen loppu ja niin oli tälläkin.
Simosta kasvoi arvostettu talon isäntä ja talokin menestyi
kohtuullisesti. Emännällä taisi olla siihen huomattava osuus. Väliäkö
hällä, kokonaisuus ratkaisee.
Juttu on tosi ja molemmat taitavat jo olla siellä, missä ei tarvita lasisia laulukirjan kansia.
