Elettiinpä ennenkin vaikk’ ojan taka oltiin, ojast’ oltta ryypättiin ja… Otsikko on lainausta Aleksis Kiven teoksesta ajalta, jolloin elettiin lähes luontaisvarataloutta. Jotta tämä juttu ei lankea historian syövereihin niin rajaan sen alkavaksi 1920 vaiheilta ja osaltaan Pälkjärvi/Pälksaari-henkiseksi, onhan se kuitenkin osa Suomea. Mutta eihän Pälkjärvi enää 1920-luvulla ollut mikään ojan takamaa, se oli kehittyvä talouskeskus. […]
Kokkojuhlia Pälkjärvellä / Juho A Leskinen
Kokon polttaminen Äitini Hanna Leskisen kertoman mukaan Pälkjärvellä oli ollut tapana polttaa kokkoa juhannusaattona. Kokkoa oli nimitetty juhannuskokoksi. Jokainen perhe rakensi oman kokkonsa, mutta lisäksi oli suuri yhteinen kyläläisten kokko. Kotikokko Kokko poltettiin aina samassa paikassa ja mieluummin kallion päällä. Muistan kuinka meidän kotikokko poltettiin Harmaapää nimisen kallion laella. Kokko tehtiin siten, että muutamia paksumpia […]
Keisarin pöytäkiveä etsimässä / Unto Kortelainen
Kiinnostukseni otsikossa mainittua kuuluisuutta kohtaan syntyi jo silloin, kun ensi kerran luin kivestä, joka tarinan mukaan sijaitsi kotikylässäni ja vain muutaman kilometrin päässä syntymäpaikastani. Kirjassaan Pälkijärven pitäjäs Tahvo Könönen kertoo, että ”Pälkijärvellä Ilmakan kylän itäpäässä, Väiönvaaran alla ja Sortavalaan vievän vanhan maantien varrella on suurehko, särvikäs ja tasapäällyksinen kivi, nimeltä ´Puntuksen pöytä´.” Kansantarinan mukaan nimen […]
