Tämä on jatkoa juttuuni isoisäni, kansanedustaja Jalmari Väisäsen välirauhasta

https://palkjarvi.fi/2024/04/14/kansanedustaja-jalmari-

vaisasen-valirauha-hannu-vaisanen/

ja kertoo asioista syyskuun puoliväliin 1944, jolloin hän joutui perheineen lähtemään uudelleen evakkoon.

Jatkosodan ajalta on säilynyt vain yksi kirje, jonka hän kirjoitti puolisolleen (tämän kirjeet miehelleen eivät ole säilyneet), joten loppua lukuun ottamatta artikkeli perustuu lehdissä julkaistuihin tietoihin. Kerron vain niistä tilaisuuksista, joista on uutinen jälkeenpäin, sillä osa ilmoitetuista tilaisuuksista on voinut jäädä pitämättä tai syystä tai toisesta isoisäni ei ole ollut paikalla.

Lainauksissa olen korjannut painovirheitä lukemisen helpottamiseksi.

( kuvia voi klikata suuremmaksi )

Maaherran tarkastusmatka

Kuopion läänin maaherra P. V. Heikkinen teki tarkastusmatkan Pohjois-Karjaan maaliskuun alussa 1942. Pälkjärvellä vierailusta kertoo Karjalainen 8.3.1942:

Pälkjärvelle saavuttiin eilen klo 10 jälkeen. Pälkjärvellä neuvottelutilaisuus, missä kunnanpäällikkö M. Kilpiranta selosti takaisin valtakunnan yhteyteen palautetun kunnan nykyisiä oloja.

Selonteosta kävi selville, että Pälkjärvelle on palannut takaisin yhteensä 964 kuntalaista, heistä miehiä 311, naisia 404 ja lapsia 249. Karjaa on Pälkjärvelle saatu 190 hevosta, 334 lehmää, 26 kpl. nuorta karjaa, 23 sikaa ja 42 lammasta, yhteensä 614 eläintä.

Kunnassa oli ennen sodan hävityksiä 340 asuinrakennusta ja ulkorakennuksia 567. Asuinrakennuksista tuhoutui kokonaan (paloi tai vietiin pois) 49, turmeltui osittain 288 ja säilyi kokonaan vaurioitta vain 3. Tähän mennessä on korjattu 179 asuinrakennusta, joissa on 348 huonetta. Ulkorakennuksista paloi tai vietiin pois 148, turmeltui osittain 394 sekä säilyi vaurioitta 25. Näistä on saatu korjatuksi kaikkiaan 83 rakennusta. – Lähimpiin korjaussuunnitelmiin kuuluu vielä 52 asuinrakennuksen kunnostaminen.

Kunnan syömä- ja siemenviljatilanne perunan puutetta lukuunottamatta on olosuhteisiin katsoen siedettävä. Varsinkin rehupuoli on saatu melko tyydyttävästi järjestetyksi, sillä kunnan varoilla on hankittu niin paljon rehuaineita entisten lisäksi, että niiden turvin pitäisi päästä yli kevään. Kunta, joka on rehun rahoittanut, myy niitä edelleen kuntalaisten tarpeisiin.

Kansanedustaja J. Väisänen kuvaili vielä maaherralle kuntalaisten tarpeita ja toivomuksia. Vastauspuheessaan maaherra Heikkinen mainitsi hyvin ymmärtävänsä siirtoväen tukalan aseman ja ilmoitti tehtävän kaikki voitava sen hyväksi.

Järjestöväen kokous Värtsilässä

Jatkosodan aikana käynnisteltiin palautetun alueen työväenyhdistysten toimintaa. Värtsilässä järjestettiin kokous 15.11.1942.

Tilaisuudessa keskustellaan ja tehdään suunnitelmia työväenjärjestöjen toiminnan käyntiin saattamisesta Värtsilän alueella. Vaikka useimmat toimitalot tuhoutuivat, on eräitä kuitenkin jäänyt pystyynkin, ja kun hyvällä tahdolla kokoontumispaikkoja voidaan järjestää, olisi järjestöjen työskentely saatava alkamaan kaikkien työväenyhdistysten alueilla. (Kansan Voima 9.11.1942.)

Tilaisuuteen saapuivat alustajiksi piirisihteeri Juho Karvonen ja kansanedustaja Jalmari Väisänen, ja siinä päätettiin herättää henkiin Värtsilän työväenyhdistys. (Kansan Voima 16.11.1942.)

Kokous Kemiessä 13.12.1942

Samat henkilöt olivat paikalla Tohmajärven Kemiessä joulukuun puolivälissä.

Eilen pidettiin Tohmajärvellä Kemien työväentalossa Tohmajärven ja ympäristön työväenjärjestöjen edustajien yhteinen neuvottelukokous, jolloin esillä olivat järjestötyön tehostaminen ja valistustoiminta sekä yleistilanne. – Näistä kysymyksistä esittivät alustukset kansanedustaja J. Väisänen ja piirisiht. J. Karvonen. Kuultujen alustusten johdosta keskusteltiin varsin vilkkaasti ja tehtiin alustajille kyselyjä eräistä kiinnostavista asioista. Järjestöjen koossapitämistä ja niiden toiminnan tehostamista pidettiin välttämättömänä ja lausuttiin tähän suuntaan tähtääviä ehdotuksia ja toivomuksia. (Kansan Voima 14.12.1942).

Iljalan työväenyhdistyksen käynnistäminen

Jalmari Väisäsen kotikylän Iljalan työväenyhdistys oli vuorossa 28.3.1943: Pälkjärven Iljalan Työväenyhdistyksen entiset jäsenet kerääntyivät viime sunnuntaina osittain särkyneeseen työväentaloonsa herättelemään henkiin sodan takia pysähdyksissä ollutta vanhaa yhdistystään. Kokouksessa johti puhetta yhdistyksen entinen puheenjohtaja kansaned. Jalmari Väisänen ja sihteerinä toimi myös entinen sihteeri Eino Kortelainen. Yhdistyksen vuosikokous päätettiin pitää toukokuun 16 pnä ja tehtiin siihen valmistelevia esityksiä. Piirikokousedustajaksi valittiin Juho Savolainen, var. Jalmari Väisänen. (Kansan Voima 31.3.1943.)

Ilomantsia valistamassa

Jalmari Väisänen puhui 11.4.1943 työväen valistusjuhlassa Ilomantsissa aiheesta »Maamme työväenluokan suhde edelliseen ja käynnissä olevaan sotaan.« Lehden mukaan ”puhetta seurattiin tarkkaavasti”. (Kansan Voima 14.4.1943.)

Mätäsvaaralla kolme kerta

Mätäsvaaran työväenyhdistyksen kesäjuhlassa 1.8.1943 piti juhlapuheen kansanedustaja Jalmari Väisänen viittaamalla ajan henkeen siinä, kuinka työ on nostettu tällä hetkellä oikeaan arvoonsa. Toisessa puheessaan hän kosketteli sodan luomia vaikeuksia ja kuinka niistä on selviydytty. (Kansan Voima 4.8.1943).

Mätäsvaaran Metallityöväen ammattiosasto järjesti 31.10.1943 ammatillisen valistusjuhlan Varpasen suojeluskuntatalolle. Juhlassa luettiin Jussinpojan eli Jalmari Väisäsen kirjoittama pakina Jahvetti Romppaisen ratkaisu, mutta hän itse ei ollut paikalla. (Kansan Voima 5.11.1943.)

Sen sijaan hän oli paikalla valistusjuhlassa Mätäsvaarassa 19.3.1944, jossa hän puhui sos.-dem. puolueen luottamusmiesten tehtävistä sota-aikana. (Kansan Voima 22.3.1944.)

Mätäsvaaran kaivoksesta voi lukea lisää täältä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mätäsvaaran_kaivos

Siirtoväen asialla eduskunnassa

Maaliskuussa 1943 perustettiin epävirallinen palautetun alueen eduskuntaryhmä. Suurin osa jäsenistä oli maalaisliittolaisia Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä, mutta mukana oli myös kolme sosiaalidemokraattia, Juho Pyy ja Jussi Raatikainen Viipurin läänin itäisestä ja Jalmari Väisänen Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä. Ryhmä tulee käsittelemään ainoastaan palautettua aluetta ja itäisiä rajaseutuja koskevia kysymyksiä ja se on poliittisesti puolueiden ulkopuolella, joten sen jäsenet jäävät entisiin poliittisiin ryhmiinsä. (Kansan Voima 22.3.1943.)

Sosialidemokraattinen Puolue suhtautui ryhmään epäillen. Kansan Voiman pakinoitsija Jussi eli päätoimittaja Antti Juho (A. J.) Kosonen kirjoitti (Kansan Voima 29.3.1943):

Onko syntymäisillään uusi puolue kysyvät eräät lehdet eräiden viimeaikaisten tapausten johdosta.

Joku määrä karjalaisia kansanedustajia näkyy pitäneen tarpeellisena järjestäytyä ”epäviralliseksi” siirtoväkiryhmäksi. Ministeri-kansanedustaja Toivo Ikonen kuulosti olleen ”kokoonkutsujana”. Hieman aikaisemmin kuulutettiin, ettei ministeri Ikonen nauti karjalaisen siirtoväen luottamusta eikä häntä katsota myöskään hallituksessa istuvan siirtoväen luottamusmiehenä.

Kohta tuon ”epävirallisen” ryhmän syntysanojen jälkeen pari kokoomuslehteä julisti itsensä ”riippumattomaksi” entisestä puolueesta ja tietysti kaikista muistakin. Nämä siis aikonevat asettua tuon uuden ryhmän johtoon — ”riippumattomina” tietenkin. Karjalan pakinoitsija osoitteleekin jo maakunnasta saapuneiden kirjeiden perusteella, että kelpaa kyllä.

Sanomisto siis kysyy tapausten jälkeen: mitä merkitsee? Suomen Sosialidemokraatti esim. näin:

”Moni joutuu kysymään, onko näillä tapahtumilla vissi yhteytensä muutenkin kuin henkisesti. Uuteen eduskuntaryhmään joutuneiden asema, vaikkakin he kuuluvat aikaisempiin puolueisiinsa, voi joka tapauksessa käydä vaikeaksi. Edelleenkin saattaa olla mahdollista, että varsinaisten poliittisten puolueiden eduskuntaryhmät omaksuvat jossakin karjalaisia koskevassa kysymyksessä toisen kannan kuin tämä uusi ryhmä. Miten menettelevät mainitut edustajat silloin? Noudattavatko varsinaisen poliittisen ryhmänsä kantaa vaiko uuden yhtymän päätöksiä? Ja jos menettelevät viimemainitulla tavalla, mikä tulee heidän suhteensa silloin olemaan alkuperäiseen eduskuntaryhmään?”

Katsotaanpa nyt sitten, miten ”epävirallisen” ryhmän yksityiset jäsenet voivat ja tahtovat sopeutua entisissä ryhmissään, niissä, joihin heidät on jolloinkin valittu. Kenen ääntä kuuntelevat, tuon pienemmänkö vaiko suuremman porukan. Vaikeuksia siinä saattaa esiintyä. ”Riippumattomat” lehdet kylläkin voinevat selviytyä helpommin.

Piirikokous Imatralla

Jussi palasi asiaan lehden palstoilla Viipurin läänin itäisen vaalipiirin puoluekokouksessa Imatralla 4.4.1943 (Kansan Voima 7.4.1943):

”Epävirallisen” karjalaisryhmän perustamiseen ja muihin siihen liittyviin asioihin kiinnitettiin myös huomiota. Arveltiin, että taitaa olla paras pysyä pois siitä porukasta, varsinkin, jos sen johdossa on Niukkasen Jussi. Ystävämme Jussi Rapo tuumikin, että ei siinä nyt vielä taida muuta rumaa tuossa jutussa olla kuin se, että jos Niukkasen Jussi on sen tirehtööri. Jussi Raatikainen puolestaan vakuutteli, että ei ole Jussi muuta kuin joukon jatkona, ei ensimmäisenä. Pari, ehkä kolmekin, läsnäollutta kansanedustajaa vakuuttivat, että erossa pysyvät porukasta olipa johdossa kuka hyvänsä. Mainitsi meille myös eräs edustaja sen verran, että on nähnyt karjalaisryhmän sääntöluonnoksen, mutta hänpä ei pistä nimeään sen alle.

Tottapahan teot puhuvat. Jos se nyt tuo ”epävirallinen” ryhmä tyytyy ainoastaan tekemään karjalaisaiheisia aloitteita kuten joku vakuutteli, niin mitäpä siinä. Outous ei kuitenkaan silti poistu. Eivätkö samaiset miehet voi yhtä hyvin ja paremmalla menestyksellä tehdä aloitteita niissä ryhmissä, joihin kukin kuuluu viime vaaleissa tapahtuneen valinnan jälkeen?

Mutta aikapahan tulee näyttämään.

Piirikokous Lieksassa

Kuopion läänin itäisen vaalipiirin piirikokous pidettiin Lieksassa 23.–24. huhtikuuta 1943. (Kansan Voima 28.4.1943.) Siellä Jalmari Väisänen antoi selostuksen SDP:n eduskuntaryhmän toiminnasta.

Valtio tarvitsee rahaa, aina vaan enemmän rahaa. Eduskunnan on osoitettava rahalähteitä. Uusia veroja asetettaessa on ryhmä pyrkinyt jakamaan verovelvollisuuden kansalaisten kantokyvyn mukaan. Ristiriitaa maataloustuottajapiirien kanssa on ilmentynyt. Inflatiovaaraa pyritty torjumaan.

Vaikka voimat onkin pitänyt keskittää sotaponnistuksiin, on sentään voitu harjoittaa myös sosiaalistakin lainsäädäntöä. Eduskuntaryhmä on yleensä tukenut hallituksen pyrkimyksiä. V. 1942 aikana ryhmä tehnyt useita toivomusaloitteita, joista eräät saaneet myönteisen ratkaisun. Säännöstelytoimenpiteitä tuettu, vaikkakin yleiseen tarvikepulaan ei voida sanottavia lievennyksiä hankkia.

Myöhemmin kokouksessa Kansan Voiman päätoimittaja A. J. Kosonen kysyi, mikä on piirin kansanedustajien kanta korvauslakeihin ja millä tavalla he osallistuvat epävirallisen karjalaisryhmän toimintaan? Jalmari Väisänen vastasi: Olen korvauslain eräistä periaatteista ollut toista mieltä kuin ryhmä. Karjalaisryhmän neuvotteluihin olen ottanut osaa, mutta en enään, koska sillä näyttää olevan poliittisia tarkoituksia.

A. J. Kosonen jatkoi samasta asiasta pakinassaan (Kansan Voima 28.4.1943): Muuten nimimerkin ja Jalmarin kesken vaihdettiin jokunen kirpeäkin repliikki. Kyselimme näet, että mikä on ollut piirin edustajain asenne korvauslakeja tehdessä ja mikä heidän osuutensa on siinä erikoisessa karjalaisporukassa. Hän, Väisäsen Jalmari, tietysti vastasi ja ilmoitti olleensa eräistä korvauslain periaatteista toista mieltä kuin eduskuntaryhmä, sekä, että karjalaisryhmän kokouksiin on ottanut osaa, mutta ei enää, koska on ilmennyt oireita sen, porukan, suuntaavan politiikan poluille. Arvioi Jalmari samalla nimimerkin itsepäiseksi, koska kyselemme asiaa jo kolmatta kertaa. Tuohon olisimme voineen vastata, että vähintään yhtä itsepäistä on sekin, että joku yksityinen ei tyydy siihen, mitä sakki päättää.

Piirijuhlassa pitkänäperjantaina Jalmari Väisänen puhui ”sodan aiheuttamasta henkisestä murroksesta” (Kansan Voima 28.4.1943).

Piirikokous 1944

Piirikokouksessa maaliskuussa 1944 Jalmari Väisänen arvosteli Kansan Voimaa tavalla, josta lehden toimittaja ei ilmiselvästi pitänyt, sillä hän kertoi asiasta näin (Kansan Voima 12.4.1944): Kansanedustaja J. Väisäsen mielestä on muka lehdessä vastustettu maaseutuväestön pyrkimyksiä. Lehti kertoo vain kuluttajain tarpeista ja työväenliikkeestä. Palautetun alueen väkeä erikoisesti ei ole muistettu. Eduskunnan arvovallan puolesta olisi kirjoitettava enemmän. Puhuja oli muka huomannut lehdessä olleen Stalinia pilkkaavan kuvan.

Eino Romppanen kaipasi pakinoihin maaseutuväestön ymmärtämistä.

J. Korpelainen: Väisäsen mainitsemat seikat eivät vaikuta lehden levikkiin. Lehti on liian pieni.

Lehden toimittaja torjui Väisäsen ja Romppasen väitteet kohtuuttomina.

Kansan Voiman päätoimittaja A. J. Kosonen palasi nimimerkillään Jussi arvosteluun ja myös karjalaisryhmän toimintaan (Kansan Voima 14.4.1944):

Muuten tuossa samaisessa piirikokouksessa saimme mekin lisäpalkkamme, tavanmukaisen kerran vuodessa suoritettavan ”luontaisedun”. Se kuuluu asiaan, sillä puolueen miesten pitää juuri puoluelehdestä puhua, sitä moittia ja sille viisaita ohjeita antaa.

”Tilinmaksun” alkoi Väisäsen Jalmari, joka tapahtui tavalla, josta jo sivullinen saattoi haistaa henkilökohtaista käryä. Niin arvelimme itsekin. Olemme näet eräissä edellisissä piirikokouksissa tiukanneet Jalmarilta selityksiä hänen omista asioistaan, nim. menettelyään muutamissa eduskuntakysymyksissä, ja näiden hänelle nähtävästi epämieluisten kyselyjen vuoksi oli kai maksettava kalavelat. Ystävämme sanoi olevansa pahastunut maaseudun puolesta. Lehti muka kirjoittaa vain kuluttajain ja palkkatyöväen etujen puolesta, mutta maaseudun unohtaa.

Haetulta tuntui Jalmarin tämä pääväite, ja sitä ne olivat muutkin esimerkkinsä huomaamistaan vioista, kuten pienen pilakuvan julkaiseminen Stalinista ja m.s. Tuon ensimmäisen moitteensa johdosta ilmoittaisimme näin vieläkin, kuten jo tehtiin piirikokouksessa, että työväen sanomalehden velvollisuus on ensikädessä puhua palkkatyöväen ja kuluttajain etujen puolesta. Jos me olemme juuri tästä syystä joutuneet jolloinkin hurjastamaan maanviljelijöitä tai muita, jotka niskoittelevat säännöstely- ja hinta-asioissa, niin sekin on velvollisuutemme. Silittelyyn, ymmärtämiseen ja vaikenemisella asian kuittaamiseen emme voi alistua. Mutta mitä kumman syytä olisi suuttua niiden, jotka eivät ole tahranneet mainettaan esim. säännöstelyä koskevissa asioissa.

Mitä muuten pienviljelijäin ammatillisiin tai muihin erikoiskysymyksiin tulee, niin emmehän ole niitäkään unohtaneet. Kun toistaiseksi tällä lehdellä ovat rajoitetut toimintamahdollisuudet, niin vähälle meidänkin mielestämme jäävät kaikkikin harrastuksenarvoiset asiat.

Katsoivat eräät arvostelijat olevansa päteviä antamaan suorastaan teknillisiä ohjeita, ja Romppasen Eino vilautteli jopa leipävartaan katkaisemisella. Totesimme puolestamme neuvot annetuiksi rakentavassa mielessä. Kansa kaikkivaltias se kyllä on oikeutettu ulospuhumaan vaikkapa sanomalehtinikkarin.

Maanantaitalkoot

Maanantaitalkoissa luovutettiin yhden tunnin palkka viikossa kolmen kuukauden ajan sodasta kärsimään joutuneiden hyväksi. Nimitys johtui siitä, että talkootunniksi katsottiin jokaisen maanantain ensimmäinen työtunti. Myös eduskunta liittyi maanantaitalkoisiin (Laatokka 17.12.1941).

Valmiina lähtöön

Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella 9.6.1944, ja Jalmari Väisänen alkoi valmistautua siihen, että Pälkjärveltä täytyy taas lähteä pois. Hän teki 24.6.1944 elävästä ja kuolleesta irtaimistostaan 14-sivuisen luettelon, jonka todistivat oikeaksi herastuomari Oskar Heiskanen ja maanviljelijä Eino Heinonen.

Elävää irtaimistoa oli kaksi hevosta ja yksi varsa (kaikki tammoja), neljä lehmää, kaksi sonnia ja yksi sika.

Pälkjärven evakuointi aloitettiin elo–syyskuussa. Kun aselepo alkoi 4.9.1944 (Neuvostoliiton puolelta päivää myöhemmin), evakuointi jatkui, mutta työkykyiset jäivät Pälkjärvelle korjaamaan satoa. (Veijo Saloheimo: Pälkjärvi, s. 226. Katso myös

https://palkjarvi.fi/palkjarvi/perustietoa-palkjarvesta/)

Isoisäni osallistui sadonkorjuutalkoisiin luovuttamalla Pälkjärven ilmansuojelukeskuksen käyttöön irtaimistoluettelossa mainitut Ote-merkkisen puimakoneen moottoreineen ja täydellisine remmeineen (7.9.1944) ja yhden hevosen Deering-merkkisen hyväkuntoisen niittokoneen (19.9.1944). Samoina päivinä hän luovutti valtion viljavaraston osoittamalle myllylle lähetettäväksi yhteensä 10 säkkiä (670) kg ruista, 14 säkkiä (900 kg) vehnää, 6,5 säkkiä (360 kg) ohraa ja 14 säkkiä (560 kg) kauraa. Lisäksi hän myi teuraaksi 84 kiloa painavan sikansa 9.9.1944.

Isoisäni perheen evakkomatkasta olen kertonut Pälkjärveläisessä 3/2011.

Jalmarin kirje vaimolleen äitienpäiväksi 1943

Helsinki 7/5–43.

Siitä on pitkä ijäisyys kun olen saanut Sinulta kirjeen ja sen alkulause oli jotenkin tähän tapaan: ei ole ikävä eikä suru mutta kirjoitan kun sattu olemaan vähän asiaa.

Itse tykönäni tuumailin, että se nyt ei ollut oikein totuuden kanssa yhtäpitävä, mutta samahan se on mitä paperille panee.

En ole rohjennut panna tähän otsikkoa jota tavallisesti kirjeessä käytetään. Esim. näin Rakas vaimoni, ystäväni, armas puolisoni ja niin edespäin loppumattomiin kunkin yksilön maun ja tottumuksen mukaan. Voisihan käydä niinkin, että ne sanat saisi pistoina takaisin vaikka ne kuinka vilpillisessä tai vilpittömässä mielessä lähettää. Sen vuoksi jääköön se pois. Panen tähän erään lauseen joka lienee sulle tuttu ja jonka nuoruudessani olen oppinut.

”Pyytäissäsi lemmen kulta perhoo

Pidä hellät kädet ettet riko sen purppura verhoo”

Tämä ei ole tarkoitettu Sinulle eikä minulle erikseen, mutta ehkä meille molemmille yhteisesti. Ja jos siinä on jotakin opettavaa ja kykenemme siitä oppimaan — niin suokoon kohtaloiden ohjaaja, että se silentää polkuamme ja hedelmöittää elontaivaltamme.

Kevään korkeuksissa on valoa. Lauhat tuulet puhaltelevat niin hyväilevästi ihmispolon rintaan. Se antaa uskoa, että kaikki hyvä ei ole maailmasta kadonnut.

Kun Sinä äitien päivänä heräät ylös askareihisi niin Sinun kodissasi ei ole ketään joka Sinua auttaisi ja antaisi Sinun — äidin — levätä. Kukaan ei tuo kukkia kamariisi eikä peitä ohimoitasi ruusuilla. Ethän niitä kaivannekkaan, mutta ehkä se tapanakin vaikuttaisi keventävästi elämään. Mutta ole tervehditty puolestani äitien päivänä ja uskon, että tähän tervehdykseen yhtyy ne jotka ikiuntaan nukkuu nurmen alla kuin myös ne kaksi jotka vaeltavat elämän alkutaivalta lähellämme.

Muuten minulla on Sulle asiaakin, jos minua ei näy ennen kotona — sinne kuitenkin joka tapauksessa palaan jos herra niin suo — niin lähetä Hevonen keskiviikkona 12 pv. toukok. joko Matkaselkään tai Pälkjärvelle sille päiväjunalle

Tervehtien Jalmari