Pitäjäseuramme jouluunlaskeutumisjuhlaa vietettiin tänä vuonna Maatilamatkailu Hirvosen tiloissa Pyhäselän Suhmurassa. Nyt sinne ei ollut yhteiskuljetusta ja niinpä Jaakko ja Hilkka olivat luvanneet napata minut ja kavaljeerini kyytiin sinne mennessään, Maijan olivat hakeneet jo sitä ennen Rantakylästä.
Kun saavuimme Suhmuraan johtavalle kylätielle, sukelsimme kuin joulukorttimaisemaan. Lunta oli reilusti maassa ja puiden oksilla ja juhlapaikan takana oleva Haapajärvi näytti siltä, kuin se odottaisi vain jääpeitettä.
Kotoa lähtiessä totesin, että tänä vuonna en olekaan ohjelmaa suorittamassa (muistanette Tipsun ja Tapsun), mutta ehdin hädin tuskin riisua takin, kun olalleni ”iskettiin” kerjuukeppi. Myös Maija sai samanlaisen nyytin ja niinpä naureskelimme, että näin siinä käy kun on ollut Hesassa hummaamassa (Pälkjärvettäret piäkaupungissa).
Kaikki tuo oli kuitenkin vain rekvisiittaa, sillä tilaisuus aloitettiin Katin ideoimalla Karjalan kierroksella. Kerron jutun juonen, ken ei ollut itse paikalla. Lauloimme musiikin säestyksellä tunnettua lastenlaulua muunnelluin sanoin. Tässä näytteeksi yksi säkeistö: ”Matkustan ympäri Karjalaa, Iljalasta kaverin mukaani saan. Jos mua hiukkasen onnistaa. Piirakoita reppuuni saan.”
Kaikki, joilla oli yhteyksiä Iljalaan, lähtivät piiriin. Sen jälkeen kierrettiin Jeroon, Kurikkaan, Ilmakkkaan, Naatselkään, Makariin, Pörkkölään ja Puikkolaan. Pian lattia oli tungokseen asti täynnä ”evakkoja” ja kun saavuimme Suhmuraan, kaikki loputkin pääsivät leikkiin mukaan.
Laulun sanat voi katsoa täältä: Matkustan …
(kuvia voi kliata suuremmaksi).
Kuva Hilkka Hirvonen
Kuvat Hilkka Hirvonen
No. Keitä olivat nämä musikantit, jotka säestivät lauluamme? Hehän olivat Tarja ja Tuomo. Tarja soitti kaksirivistä ja viisirivistä haitaria, Tuomo näppäili mandoliinia ja säesti kitaralla. Mainittakoon vielä, että Tarjan juuret ovat Pälkjärven Ilmakassa. Ennen tilaisuuden alkua kerroin Tarjalle, että hänen Iita mummonsa ja minun Mari mummoni viestittelivät aikoinaan toisilleen laittamalla valkoisen lakanan pyykkinarulle. Se tarkoitti: ”Tulehan kahville/korvikkeelle, miesväki ei ole kotona!”
Hienojen musiikkiesitysten lisäksi siellä oli muutakin ohjelmaa: Matin avauspuhe ja Hilkan ja Anjan joululauluaiheinen tietovisa. Illan pääesiintyjä oli tietenkin itse joulupukki joulumuorinsa kera. Kaikki kilttinä olleet saivat ohuen, kovan paketin, johon oli liitetty kiiltokuva ja pieni runonen. Omassa lappusessani lukee: ”Karhu näkee luolassansa joulun syvää unta. Lumivaipan alla lepää salon luomakunta.” En ole vielä avannut pakettia, mitähän se voisi sisältää?
Ja kuten laulussa sanotaan: ”Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki”…. Niin täällä Maatilamatkailu Hirvosessakin, tarjolla oli värikäs ja herkullinen ruokapöytä. Ja myöhemmin vielä kahvit ja teet lisukkeineen, kuten asiaan kuuluu.
Ulkona lauantaipäivä alkoi hämärtyä, mutta tunnelma sisällä vain tiivistyi. Monen tanssijalka alkoi vipattamaan ja pian parketilla nähtiin jo parejakin pyörähtelemässä. Täytyy tunnustaa, että en ole tanssinut vuosiin yleisillä paikoilla, mutta niinpä vain kavaljeerini sai houkuteltua minutkin viimeiseen valssiin.
Kun soittajat laittoivat pillit pussiin, oli meidänkin aika sonnustautua paluumatkalle. Lähtiessä toivottelimme vielä toisillemme ”HYVIÄ RASTAVUA!”, ja sehän tarkoittaa ”HYVÄÄ JOULUA!”
