Muistokirjoitus 

Liisa Juntunen O.S Nissinen 15.3.1941 – 2.3.2024 

Maaliskuu 1941, syntyi tyttölapsi Maaningalla Liisa, jolloin elettiin jatkosodan aikaa ja oltiin evakossa Maaningalla. Siitä matka jatkui Pälkjärvelle, josta matka johti Pyhäselkään, Liisa kasvoi Pyhäselässä lapsuuden ja nuoruuden. Liisa kertoi lapsuudesta ja nuoruudestaan paljon aina, kuinka autettiin kodin askareissa, autettiin eläinten hoidossa ja lehmien lypsämisessä. Muisteli Liisa jopa koiraa, joka oli paljon tykännyt saunoa. Olihan sitä käyty myös lavatansseissa nuorena, silloin vaan täytyi olla hommat hoidettu ensin. 

 Käsityöt kuuluivat myös paljon Liisan elämään, niin nuorena kun vanhempana. Liisa muistetaan monista villasukista, villalapasista, ompelukonetöistä, käsin tehdyistä pitsitöistä. Leipomisen ja ruokien tekeminen juurtaa paljon lapsuudenkodista. Liisa tykkäsi paljon leipomisesta, ruuan laitoista, marjastamisesta, sienessä käymisestä, ulkomaan matkat niin kuin kotimaan matkat olivat kivoja asioita, viherkasvit kiinnosti myös Liisaa, mökillä satulinnassa Liisa tykkäsi pitää kukkapenkkejä, missä oli monenlaisia kukkia, kirkossa sunnuntaisin ja muina juhlapyhinä tykkäsi käydä. Leipomiseen juurtaa kivoja muistoja, varsinkin eräs muisto nousee mieleen, kun ensimmäinen lastenlastenlapsi syntyi sukuun niin Liisa halusi tuoda rotinat kotiin. Tässä pieni tiivistys mitä rotinat tarkoittavat “Rotinat tarkoittavat ruokalahjaa, joka tuodaan perheelle lapsen synnyttyä. Karjalassa tämä ikivanha perinne oli tärkeä ja läheisimmille sukulaisille jopa velvoittava. Samalla toivotettiin lapsi tervetulleeksi sukuun”.  

Nyt kun päästään perheeseen ja juuria katsomaan Karjalaan, niin Liisalle perhe oli todella tärkeä ja suku myös. Liisa oli todella iso tukipilari monelle elämänsä aikana. Liisalla oli poika ja tyttö, viisi lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. Työ uralla Liisa oli ahkera ja pidetty työntekijä, joka päättyi eläkkeelle pääsyyn.  

Liisa tykkäsi paljon puhua Karjalan asioista, oli yksi Pälkjärven Pitäjänseuran jäsen, Joensuussa osallistui tapahtumiin paljon ja valkovuokkomatkoille osallistui myös. Liisa siunattiin viimeiselle matkalle Pälkjärven hiekalla. 

“Jo Karjalan kunnailla lehtii puu 
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu 
Käki kukkuu siellä ja kevät on 
Vie sinne mun kaihoni pohjaton “ 

Muistokirjoituksen teki Liisan lapsenlapsi Tiia Aimasmäki O.S Soikkeli