Kevättä kynttelistä on monelle tuttu sanonta. Mutta mikä se kyntteli on? Ainakaan itselläni ei siitä ole oikein muuta tietoa, kuin että se on kristillinen juhlapyhä.
Kun asuimme Pälkjärvi – Laihia – Pielisensuu reitillämme muutaman vuoden Hämeenlinnassa, perheeseemme kuului kolme tyttöä. Äidin kanssa sottavoimme, että vanhin on syntynyt Ihanelman päivänä, toinen unikeon päivänä, molemmat Pälkjärvellä. Kolmas tyttö syntyi Hämeenlinnassa, en tiedä kenen nimipäivä se tuolloin oli, mutta kun halusimme, että pikkusiskokin on syntynyt jonain erityisenä päivänä, äiti ”tempaisi” jostain kynttilänpäivän. Se meni meihin täydestä.
Olen jälkikäteen ihmetellyt, mistä äiti tuon kynttilänpäivän keksi? Pikkusisko on tosin syntynyt helmikuussa, mutta ei suinkaan kynttilänpäivänä. Ehkä äidin kotona Ilmakassa vietettiin kynttilänpäivää, perhehän oli ortodoksinen, eli kreikkalaiskatolinen, kuten tuolloin sanottiin. Ilmeisesti heillä poltettiin juhlan kunniaksi mehiläisvahasta valmistettuja tuohuksia oprosan edessä.
Äidin peruja olevassa ortodoksisessa hartauskirjassa on kaunis veisu: ”Ilon alla ja murheen alla, sytytämmehän kynttilän, vertauskuvana rakkautemme, parhaimpamme ja herkimmän.”
Minulta on usein kysytty, aiheuttiko vanhempien eriuskoisuus kotonanne ristiriitoja? Vilpittömästi olen voinut vastata, että saattoihan sitä mieltä väärää olla milloin mistäkin, mutta yhtään kertaa en kuullut, että he olisivat kiistelleet uskonasioista. Eikä niistä riidelty napureiden kesken Pälkjärvelläkään. Puolin ja toisin käytiin eri uskontokuntien järjestämissä tilaisuuksissa.
Entäpä sitten tokaisu: ”Voi taivahan talikynttilät!” Ehkä se on saanut alkunsa hämmästyksestä kun on astuttu kynttilöillä valaistuun kirkkoon. Tai sitten taivahan talikynttilöitä olivat ne kynttilät, jotka oli tuotu kirkkoon siunattaviksi vuoden tarvetta varten.
Päätän tarinani runoilija Viljo Kajavan säkeeseen runosta Muisto seitsemänneltä ikävuodelta: ”Ikkunoitten kodinlämpö läikkyi kuin sula keltainen voi pehmeille hangille. Joulukuun kynttilät paloivat kaikissa sydämissä.”
Jokin sammumaton liekki on palanut läpi eri vuosikymmenten Pälkjärvellä asuneiden kuin myös heidän jälkeläistensä sydämissä.
Kynttilänpäivänä sydäntalvi päättyy.
Suomalaisessa kansanperinteessä kynttilänpäivä (jota on voitu kutsua myös pelkällä kynttilä-nimellä) on ollut viimeinen sydäntalven merkkipäivä. Silloin on tarkasteltu esimerkiksi valon lisääntymistä ja kevään tuloa.
”Kevättä kyntteliltä, syystä Pertteliltä”…..
Alla olevan videon myötä Nettitoimitus toivottaa hyvää kevään odotusta……
