Kiinnostuin juuristani vasta vanhempieni kuoleman jälkeen. Kyselin joskus 15 vuotta sitten eräältä nyt jo edesmenneeltä pälkjärveläiseltä mieheltä Viistolan Immosista. Mies kertoi Immosten olleen Alahovin mökkiläisiä ja itsenäistyneen vasta vähän ennen talvisotaa. Meillä kotona oli puhuttu vain Viistolasta ja Makarista, mutta ei mitään siitä milloin ja miten tila oli hankittu tms. Ei puhuttu myöskään siitä mitä oli Viistolaa ennen.
KADONNUTTA AIKAA ETSIMÄSSÄ
Katselin kotikoneelta mitä Pälkjärvestä löytyy arkistoista. Minulle selvisi, että Pälkjärven ja koko muun luovutetun alueen arkistoja säilytetään Mikkelin Maakunta-arkistossa. Huomasin, että Alahovin arkiston säilytyspaikka on Kansallisarkistossa. Ajattelin, että jospa alkaisin vaikka siitä kadonneen ajan etsimisen.
Tammikuun lopulla 14 vuotta sitten suuntasin ensimmäisen kerran kohti arkistoa. Tilasin aluksi tutkittavakseni neljä koteloa Alahovin arkistosta. Heti ensimmäisestä kotelosta löytyi asiakirja, josta selvisi että Immoset olivat olleet Alahovin torppareita jo useammassa sukupolvessa. Vapaaviikko kuluikin sitten rattoisasti Alahovin arkistoa läpikäyden ja löytöjä tehden.
Kirsti Sälliltä kuulin, että hän oli tilannut tutkittavakseen sukunsa sotakorvausasiakirjat. Minä en ollut koskaan edes kuullut sellaisista. Tein saman tien tilauksen Immosten sotakorvausasiakirjoista. Muistan kuinka perjantaina 1. helmikuuta 2008 kipitin kiireen vilkkaa töistä arkistoon. Minua oikein vapisutti, kun istuin tutkijasalin pöydän ääressä ja katselin sotakorvausasiakirjanippua edessäni.
Papereiden joukosta löytyi mm. kiinnekirja. Siitä selvisi, että ukkini ja hänen veljensä olivat ostaneet 1.5.1911 Makarista Viistola -nimisen tilan. Kiinnekirjan lunastus oli maksanut viisi markkaa ja kartta 50 p. Kyselin arkistovirkailijoilta mahtaisiko kyseistä karttaa löytyä heidän kokoelmistaan. Löytyihän se ja muutamaa päivää myöhemmin levitin tutkijasalin pöydälle todellisen aarteen. Taidokkaasti piirretty monivärinen Paavolan (kantatila numero 4) kartta sisälsi myös kauniilla käsialalla kirjoitetun tarkan tilusselvityksen. Kartasta selvisi, että tila oli lohkottu kuudeksi eri tilaksi. Kuvasin karttalakanan pala palalta. Varsinaisen kartan tilasin digitoituna ja levylle kopioituna.
Kiinnekirjasta kävi ilmi lainhuutojen ajankohdat; ensimmäinen talvikäräjillä 1916, toinen syyskäräjillä 1916 ja kolmas vuoden 1917 talvikäräjillä. Ystävällisten ja avuliaiden arkistovirkailijoiden avustuksella tilasin seuraavaksi em. käräjien tuomiokirjat. Suurikokoiset paksut kirjat olivat täynnä kauniilla käsialalla puhtaaksi kirjoitettuja käräjäpöytäkirjoja ilman yhtään kirjoitusvirhettä tai mustetahraa. Tuomiokirjoista sainkin runsaasti tilakauppaan liittyvää tietoa. Ensimmäisen lainhuudon käräjäpöytäkirjaan oli kauppakirjan jälkeen kirjattu monta sivua pöytäkirjaotteita kauppaan johtaneista vaiheista.
Yllätys oli suuri, kun samaisessa tuomiokirjassa oli samalle päivälle (1.5.1911) kirjattuna peräkkäin 14 tilakauppaa Makarista. Makarinvaaralla (1905 alkaen Makari) oli 1900-luvun alkupuolella neljä kantatilaa; Auvila 1, Mäkelä 2, Eerikkala 3 ja Paavola 4. Kauppakirjoista selvisi, että myös Mäkelä ja Eerikkala oli lohkottu ja molemmista oli muodostettu neljä tilaa.
Kun pari vuotta myöhemmin aloin surffailla digitaalisessa sanomalehtiarkistossa, löysin useita lehtiuutisia tilojen jakamiseen liittyen. Minulle kertyi runsaasti aineistoa suvusta ja Pälkjärvestä. Oli satoja digikuvia arkistossa kuvatuista aineistoista, paperikopioita, muistiinpanoja ja kuvakaappauksia. Niistä aloitin sitten kokoamaan Makarin tilat-palapeliä. Tavoitteenani oli saada asiat ja tapahtumat ensin itselleni ymmärrettävään muotoon ja sen jälkeen jakaa tekeleeni yhteiseksi hyväksi. Homman oltua kesken monta vuotta, olen nyt vihdoinkin saanut koottua vuosien varrella eri lähteistä kerätyt palat aikajärjestykseen ja rakennetuksi niistä jonkinlaisen tarinan.
MAATA MAATTOMILLE – lehtiuutisia
Karjalan Sanomat 25.7.1907: Pälkjärven kunnan kunnallislautakunta on puolestaan puoltanut Matti Immosen, Antti Hämäläisen ynnä yhdeksän muun tilattoman kuntalaisen anomusta, että rälssitilat numerot 2, 3, ja 4 mainitun kunnan Makarinvaaran kylästä ostettaisiin valtion varoilla haltijoille palstoitettaviksi ja on lautakunta siinä suhteessa ilmoittanut: että tukkimetsää ei juuri tätä nykyä tiloilla löydy, vaan löytyy niillä runsaasti kasvavaa metsää; että tiloilla löytyy 5 taloa ja 4 mökkiä, joiden kaikkien rakennukset ovat asuttavassa kunnossa; että peltoa tiloilla on 40 hehtaaria ja niittyä 65 hehtaaria; että karjaa tiloilla nykyään elätetään 40 lypsylehmää ja 12 hevosta ja pientä karjaa; että tilat ovat sopivat pastoitettaviksi ja että niiden yhteenlaskettu hinta 30 000 markkaa on pidettävä kohtuullisena.
Vapaa Sana kirjoittaa 22.1.1908: Maanhankinta tilattomille. Senaatti on hylännyt erinäisten tilattomien anomuksen, että valtio ostaisi Pälkjärven pitäjän Makarinvaaran kylässä sijaitsevat rälssitilat numerot 2, 3 ja 4 haltijain kesken jaettavaksi, koska tiloista vaadittu hinta on kohtuuttoman korkea.
Helsingin Sanomat 27.5.1908: Maanhankinta tilattomalle väestölle. Senaatti on myöntänyt Pälkjärven kunnalle tilattoman väestön lainarahastosta 20 000 markan lainan sanotun pitäjän Makarinvaaran kylässä olevien rälssitilojen numeroiden 2, 3 ja 4 ostamista varten tilattomien kesken jaettavaksi.
8.9.1908 (lehden nimi jäänyt muistiin merkitsemättä): Tilattomain maan hankinta. Pälkjärven kunnassa asuvain Matti Immosen, Antti Hämäläisen y.m. anomuksesta on keisarillinen senaatti myöntänyt Pälkjärven kunnalle 20 000 markan suuruisen lainan rälssitilojen numerot 2, 3 ja 4 mainitun pitäjän Makarinvaaran kylästä ostoa varten jaettavaksi pientiloiksi erinäisillä ehdoilla. Lainaehtojen suhteen on senaatti määrännyt, että laina juoksee 4 % vuotuisella korolla ja takasi maksettava 32 vuoden kuluessa ja että pientilojen hinta on kunnalle kuolettamalla suoritettava 30 vuoden kuluessa, eikä tilojen hinnoille saa panna suurempaa korkoa kuin 4½ % vuodessa.
TILOJEN JAKAMINEN
Seuraavat tilojen jakamiseen liittyvät tapahtumat ja toimenpiteet enimmäkseen Paavolan (tila numero 4) osalta kirjoitin muistiin tiluslohkomisia käsittelevistä asiakirjoista. Mäkelän (tila numero 2) ja Eerikkalan (talo numero 3) tiluslohkomisista ei kohdalleni osunut vastaavanlaisia dokumentteja.
19.8.1908
Keisarillisen Suomen Senaatin kamaritoimikunta myöntää Pälkjärven kunnalle valtionlainan Makarinvaaran rälssitilojen numerot 2 (Mäkelä), 3 (Eerikkala) ja 4 (Paavola) ostamista varten. Lainan edellytyksenä on, että kunta jakaa mainitut tilat pientiloiksi ja palstatiloiksi tilattomille. Ostoanomuksen tekijöillä on etuoikeus saada tiloja, jos kunta katsoo heidät siihen sopiviksi.
28.9.1908
Heikki Rouhiaisen talossa pidetyssä kuntakokouksessa valitaan viisimiehinen toimikunta, johon valituiksi tulevat talolliset M. Kivinen ja J. Heinonen Iljalasta, torppari J. Laukkanen Jerosta sekä vuokraajat J. Avonius Makarista ja F.E. Nieminen Iljalasta. Toimikunnan tehtäväksi jäävät kaikki asiaan liittyvät toimenpiteet.
28.12.1908
Kuntakokouksessa Heikki Rouhiaisen talossa on esillä toimikunnan ja maanmittarin ehdotus tilojen osittamisesta pientiloiksi tilattomille myyntiä varten.
17.2.1909
Pälkjärven kunta ostaa kauppakirjalla Makarinvaaran tilat 2, 3 ja 4 kahdenkymmenen viidentuhannen (25 000) markan hinnalla asessori Eric Johannes von Fieandtin perillisiltä; leskeltä Aleksanda von Fieandtilta ja täysi-ikäisiltä lapsilta Bertel ja Gertrud von Fieandtilta sekä alaikäiseltä pojalta Helge von Fieandtilta hänen holhoojansa ja asianomaisen kihlakunnan oikeuden suostumuksella.
Asessori Fieandt oli kenraalimajuri Eric Gustaf von Fieandtin poika ja Alahovin patrunessan Lotten Arppen veli. Tilat asessori Fieandt oli saanut haltuunsa 1888 kuolleen isänsä jälkeen toimitetussa perinnönjaossa lokakuussa 1889.
9.10.1909
Suoritetaan tiluslohkominen Paavolan tilalla numero 4. Aiemmin tehdyn Senaatin vahvistaman ehdotuksen mukaan lohkotaan tila seuraaviin osiin: Paavola, Välimäki, Viistola, Vehnämäki, Tetrivaara, ja Kaatio. Lohkomisrajat päätettiin paaluttaa ja pyykittää 9-14.10.1909.
Paavolan ja Välimäen tilat ovat kahdella eri palstalla. Viistola on erillään muusta tilasta. Kartan mukaan näyttää siltä että Viistolan ja Kaation tiloilla ei ole rakennuksia eli ne ovat ns. uudistiloja.
Toimitusmaanmittarin tekemän nautinto selityksen mukaan kuuluu lohottavalle tilalle, joka vuonna 1881 vahvistetun isonjaon kautta on saanut tiluksensa erilleen muista tiloista, kolmessa palstassa yhteensä 228,64 hehtaaria pinta-alaa eli 55,199 hehtaaria muunnettua alaa veronkannattavaa maata, josta jätettyä yhteisiksi erinäisiä teitä ja mutapalsta. Lohkomisselityksen mukaan jakautuu jakolitteralla 4/1 merkitylle Paavola nimiselle osalle 77,57 hehtaaria, 4/2 merkitylle Välimäki nimiselle osalle 29,99 hehtaaria, jakolitteralla 4/3 merkitylle Viistola nimiselle osalle 36,03 hehtaaria, jakolitteralla 4/4 merkitylle Vehnämäki nimiselle osalle 25,14 hehtaaria, jakolitteralla 4/5 merkitylle Tetrivaara nimiselle osalle 33,85 hehtaaria ja jakolitteralla 4/6 merkitylle Kaatio nimiselle alalle 24,67 hehtaaria pinta-alaa.
Maatilojen osittamisesta kesäkuun 12 päivänä 1895 annettuun armolliseen asetukseen nojaten määrättiin kyseessä olevan tilan osat aikanaan itsenäisiksi suorastaan kruunulle veroa maksaviksi tiloiksi siten, että Paavolan uusi tila suorittaa 82 penniä rälssiveroa ja 20,6 litraa kruunun kymmenystä, Välimäen uusi tila suorittaa 33 penniä rälssiveroa ja 8,3 litraa kruunun kymmenystä, Viistolan uusi tila suorittaa 23 penniä rälssiveroa ja 5,9 litraa kruunun kymmenystä, Vehnämäen uusi tila suorittaa 19 penniä rälssiveroa ja 4,8 litraa kruunun kymmenystä, Tetrivaaran uusi tila suorittaa 27 penniä rälssiveroa ja 6,8 litraa kruunun kymmenystä sekä Kaation uusi tila suorittaa 20 penniä rälssiveroa ja 5,1 litraa kruunun kymmenystä.
Toimituskirjassa on yksityiskohtainen luettelo kunkin tilan maista karttaan merkittyjen tiluskuvioiden numeroiden mukaan, sekä niiden pinta-alat ja ”jyvät”. Yhteenvedossa näkyy kunkin tilan kohdalta kokonaispinta-alan lisäksi eriteltynä pellon, niityn, viljelyskelpoisen ja metsämaan osuus.
14.10.1909
Pyykitys on toimitettu asianomaisten uskottujen miesten kanttori Juho Siikin ja Pekka Malisen läsnäollessa.
13.12.1909
Kuntakokous hyväksyy ehdotuksen, jonka mukaan tila numero 2 jaetaan neljään osaan, samoin tila numero 3 ja tila numero 4 kuuteen osaan. Varamaanmittari Eino Schroeder on vuonna 1909 toimittanut tilojen kartoituksen ja jyvityksen. Yhdessä toimikunnan kanssa hän on laatinut täydellisen ositusselvityksen.
15.11.1910
Keisarillinen Senaatti hyväksyy Pälkjärven kunnan päätöksen koskien pientilojen lukua ja tilusmäärää ja niille pantua hintaa ja sallii tilojen luovuttamisen tilattomille aiemmin määrätyillä ehdoilla. Seuraavana päivänä asiasta uutisoitiin Viipurin Sanomissa:
Kuntien maanostot tilattomille. Senaatti on hyväksynyt Pälkjärven kunnan ehdotuksen mainitun pitäjän Makarinvaaran tilojen n:o 2, 3 ja 4 jakamiseksi pientiloiksi sekä näitten maatilojen hinnoiksi. Kunta on aikaisemmin saanut valtionlainan mainittujen tilojen ostamiseksi tilattomille sillä ehdolla, että senaatti hyväksyy niiden ositussuunnitelman.
31.1.1911
Väliaikainen kuntakokous Makarinvaaran Matti Immosen talossa.
1§ Luettiin Keisarillisen Suomen Senaatin tuomaritoimituskunnan päätös Makarinvaaran kylän tilojen numerot 2, 3 ja 4 jakamisen ja hinnoittamisen hyväksymisestä.
2§ Kunnan omistamien Makarinvaaran tilojen numerot 2, 3 ja 4 tilattomille myyminen ja kauppakirjojen kunnan nimessä tekemään sekä velkain vakuudeksi kiinnitystä tiloihin anomaan ja kaikin puolin tässä asiassa esiintyviä kohtia valvomaan ja perille ajamaan valtuutettiin jo ennestään tässä asiassa toimiva toimikunta tai sen valtuuttama
14.3.1911
Toimitus tiluslohkomisista saa virallisen vahvistuksen Joensuussa:
Ja ehdotetaan näitten osien julistamista itsenäisiksi tiloiksi koska kullakin on enemmän kuin sitä varten laissa määrätty vähin tilusala ja manttaali. Viran puolesta: Eino Schroeder, varamaanmittari.
Kuopion läänin Herra Kuvernöörin päätöksellä 3.2.1915 on edellä mainittu toimitus asiakirjain vaillinaisuuden vuoksi siirretty varamaanmittari K.F. Pagvalenin täydennettäviksi. Lopullisen hyväksynnän toimitus saa hänen toimestaan 7.8.1915.
1.5.1911
Pälkjärven kunta tekee kauppakirjat neljäntoista (14) tilattoman kanssa. Tilat ovat suuruudeltaan 20 – 93 hehtaaria. Myyntihinnat vaihtelevat 600 – 5200 markkaan. Kauppakirjojen allekirjoituksen myötä Makarin lampuodeista ja torppareista tulee talollisia.
22.5.1911
Kihlakunnan oikeus myöntää Pälkjärven kunnalle ensimmäisen ehdottoman ja riidattoman lainhuudon rälssitiloihin numerot 2, 3 ja 4 Pälkjärven pitäjän Makarinvaaran kylässä.
5.1.1916
Tilat on merkitty maarekisteriin Kuopion läänin maanmittauskonttorissa.
4.3.1916
Maarekisteriin merkitseminen on hyväksytty Pälkjärven kuntakokouksessa.
TORPPARISTA TALOLLISEKSI
Alahovin torpparit, veljekset Juho ja Mikko Immonen, kuuluivat niiden valittujen joukkoon joilla oli mahdollisuus ostaa oma tila. Niinpä he vappuna 1911 allekirjoittivat kauppakirjan, joka sinetöi useampia sukupolvia kestäneen torppariajan päättyneeksi heidän sukunsa osalta.
Kauppakirja
Tämän kauppakirjan kautta luovuttaa ja myypi Pälkjärven kunta omistamastaan 5/16 manttaalin suuruisesta rälssitilasta numero 4 Pälkjärven pitäjän Makarinvaaran kylässä Torppari Juho ja Mikko Immoselle kolmenkymmenenkuuden (36) hehtaarin (0,0365 manttaalin) suuruisen tilaosan, jonka rajat kunta syksyllä 1909 varamaamittari Eino Sehroederin avulla on avannut ja kartoittanut, siihen kuuluvine rakennuksineen yhdentuhannen (1000:-) markan suuruista kauppahintaa vastaan, sekä muuten seuraavilla ehdoilla, nimittäin:
- Mainittu kauppahinta 1000:- markkaa maksetaan siten, että kolmesataa viisikymmentä (350:-) markkaa maksetaan nyt heti ja loppu summasta kuudestasadasta viidestäkymmenestä (650:-) markasta antaa ostaja kunnalle velkakirjan, joka on tasan vuosittain kuolettamalla maksettava kahdenkymmenen kahdeksan (28) vuoden kuluessa lukien kesäkuun ensimmäisestä päivästä tätä vuotta neljän (4%) prosentin suuruisen vuotuisen koron kanssa velkakirjassa tarkemmin mainituilla ehdoilla.
- Haltuunotto tapahtuu heti
- Kunta sitoutuu ostajalle jättämään täydelliset omistuskirjat myytyyn tilaosaan.
Tämä kauppakirja on tehty kahdessa kappaleessa.
Pälkjärvellä toukokuun 1 päivänä 1911.
F.E. Nieminen, J. Heinonen, J. Laukkanen, J. Avonius, M. Kivinen
Kunnan valtuuttama toimikunta
Todistavat: Y.A. Sairanen, Eedvart Kinnunen
Tunnustetaan vastaanotetuksi edellä olevassa kauppakirjassa mainitut rahat
Smk 350:- ja 650 markan suuruinen velkakirja.
Pälkjärvellä toukokuun 1 p:nä 1911
F.E. Nieminen, Rahastonhoitaja
Lainhuudot ja kiinnekirja
Tohmajärven ja Pälkjärven talvikäräjillä 21.3.1916 Viistolan tilalle saatiin ensimmäinen lainhuuto maanviljelijä F. E. Niemisen toimiessa Juho ja Mikko Immosen asiamiehenä.
Lainhuudatuspöytäkirja päättyy sanoihin: Laveamman tiedon vuoksi tulee tästä lainhuudosta, jota vastaan riitaa ei ole tiedossa, ilmoitus pantavaksi Oikeuden istuntohuoneen ovelle ja kuulutettavaksi käräjäkunnan kaikissa kirkoissa. Merkittiin.
Koko elämäni ajan olin kuullut sanottavan silloin kun joku asia oli epävarma: ”Ei sitä ole vielä kirkossa kuulutettu.” Pöytäkirjaa lukiessani minulle vihdoinkin valkeni mistä sanonta juontaa juurensa.
Toinen lainhuuto myönnettiin vuoden 1916 syyskäräjissä ja kolmas lakimääräisissä talvikäräjissä 21.4.1917. Samoilla käräjillä tila kiinnitettiin velkojen vakuudeksi.
Lähtökatselmus
Immoset muuttivat Viistolaan vasta kesällä 1912 vähän ennen isäni Niilon syntymää. Tilalle oli ennen muuttoa rakennettava jonkinlainen asuinrakennus ja raivattava peltoa.
Löysin Alahovin arkistosta otteen 25.6.1912 pidetystä lähtökatselmuksesta, joka pidettiin Juho ja Mikko Immosen pyynnöstä heidän vuokraamallaan Immola nimisellä torpalla rouva Lotten Arppen omistamalla maalla Iljalan kylässä tilalla numero 3. Katselmusta oli kutsuttu toimittamaan Pälkjärven vuokralautakunta. Paikalla oli puheenjohtaja J. Avonius ja vuokralautakunnan jäsenet J. Laukkanen ja Matti Sistonen, sekä vuokranantajain puolesta valtakirjalla Axel Rikberg.
Isännän puolesta luvattiin torppareille torpalta korjata ja pois viedä seuraava tänä kesänä kasvava ruis, rukiin ja maantien välillä olevasta pellosta tämänkesänen heinätysoikeus, samoin torpparit saavat viedä mainitulta torpalta sauna ja kotarakennuksen ja portinpuoleisen sikahuone rakennuksen, rakennukset on muutettava pois 1.tammikuuta 1913 mennessä.
AUVILA – TILA NUMERO 1
Miettiessäni tilaa numero 1, muistin Juho Avoniuksen vuonna 1951 kirjoittaman muistelutekstin, joka julkaistiin Pälkjärveläisessä 3/2011. Lehdestä löytyikin kaipaamiani tietoja. Tässä muutama suora lainaus Avoniuksen tekstistä:
Noin 1903 Sisareni Katrin mies A. Gran osti Makarin kylästä Sorjosen maatilan ruununvoudin toimittamasta huutokaupasta, jonka hinta oli siinä 8 000 markan paikkeilla. Tilan pinta-ala oli noin 120 hehtaaria, peltoa oli 20 hehtaaria. Hän pyysi minua siihen tilanhoitajaksi, johon suostuin. Nyt muutettiin loiselämästä taloon. Nyt oli jo väljää, tupa, kamari ja sali asuttavina.
Kolme vuotta olin tilanhoitajana, sitten otin tilan Granilta arentillen. Arentimaksu tehtiin luonnon tuotteina maksettavaksi, 4 000 kg peltoheinää, yksi sika teuraaksi noin 50 kg, yksi lammas teuraaksi, lehmä lypsettäväksi, joka oli aina vaihtettava kahdesti vuodessa että se oli aina täydessä maidossa ja 10 hehtoa perunaa. Kaikki vietävä Värtsilään, kun hän asui siellä. Olihan tämä kallis vuotuinen vuokra, mutta kun se maksettiin luonnossa, niin tulihan se maksettua. Siitä kertyi 2 500 markkaa vuodessa. Heinän hinta oli 40 – 50 pennin paikkeilla kilo Värtsilässä.
Vuonna 1909 Gran myi tämän tilansa Kakkarista muuttaneillen Vornasen veljeksillen. Tilan hinta oli 12 000 markkaa. Nyt oli muutettava asuinpaikkaa. Kun oli silloin Pälkjärvellä papin vaihtos, niin oli Pappila asumaton. Niin muutimme sinne väliaikaisesti asumaan.
Noin 1908 Makarin kylässä oli vielä lampuotitiloja 3 numerotilaa, joissa asui 5 lampuotia ja 4 torppaa. Nämä omisti Kenraali Fiiantin perilliset. Nämä tilat osti kunta ja jaettiin entisillen lampuoteille ja torppareille, sekä tehtiin 5 uutistilaa. Näistä uutistiloista sain minäkin yhden, jossa oli pinta-ala 64 hehtaaria. Tämän maa-alan hinta oli 1 200 markkaa.
TURVEAATELISET
Sattuipa juuri sopivasti löytymään aiheeseeni liittyvä lehtikirjoitus ajalta, kun tilakaupoista oli kulunut muutama vuosi. Nimim. ”Saaren Jussi” eli maanviljelijä Juho Nenonen Tyytysaaresta kirjoittaa:
Ohjataanpas nyt kulkumme kohti Makariin kylää, sillä eipä oikein tee mieli tarkastella tässä välillä olevaa entisen Pörkkölän Jussin taloa. Tosin se vielä tällä hetkellä on hyvässä kunnossa, mutta olipahan Jussikin maansa pettäjä myydessään talonsa maatilahuijareille pilkkahinnasta, vaikka ansiot olisivat hyvin enemmänkin arvoiset olleet. Sen takia hän jääköön ilman turveaatelin titteliä.
Mutta mitä ihmettä! Tulikohan tässä erehdys, sillä näillä paikkeillahan sen Makariin kylärähjän kituvine lampuotipahasineen olisi pitänyt olla. Täällähän sen sijaan kohoaa uusia taloja kuin sieniä sateella. Pellot ja norot näytään ojitettavan, niin että koko vaara ja sen kupeet ovat muuttumaisillaan leipä- ja kasvitarhoiksi. Anteeksi ystäväni, että olin niin hajamielinen näiden Heposelän, Tenka-ahon ja Pörkkölän kohtaloiden johdosta, etten muistanut asian oikeaa kulkua. Eiväthän nuo Makariin eläjät nimittäin olekkaan enää kituvia lampuoteja ja torppareita, vaan he ovat maan oston kautta muuttuneet itsenäisiksi maanviljelijöiksi. Tässäpä temppu ja salaisuus, joka puolen vuosikymmenen kuluessa on sytyttänyt innostuksen tulen ja herättänyt maahengen hereille. Tämä samainen kylä, jonka äsken omisti vanha Fieandien sukuaateli, oli vielä tuonnottain kurjan ja köyhän näköinen. Nyt sitä silmäillessä ei tahdo enää uskoa omia silmiään, sillä se on muuttunut mitä parhaimman turveaatelin omaisuudeksi. (Maakansa 7.7.1914)
MAKARI 1939-1940 – tilat ja niiden omistajat
- Auvila 1:1 Terentij Vornanen
- Auvila 1:2 Asko Avonius
- Koskela 1:5 Juho ja Matti Hämäläinen (rakentamaton)
- Anttila 1:7 Antti Hiltunen
- Lehtola 1:8 Pälkjärven kunta, Makariin koulu
- Auvila 1:9 Maria Nousiainen
- Aatila 1:10 Asko Avonius
- Palokangas 2:3 Taavetti ja Kuuno Päivinen
- Harasilta 2:4 Väinö ja Onni Immonen
- Immola 2:6 Tauno Auvinen (ent. Otto Immosen paikka)
- Vasara 2:5 Johannes Immonen
- Mäkelä 2:8 Matti ja Juho Hämäläinen
- Eerikkala 3:1 Heikki Miettinen
- Kumpula 3:3 Väinö Miettinen
- Pirhonpuro 3:5 Väinö, Onni, Viljam, Alli ja Jenny Immonen (rakentamaton)
- Pirhola 3:6 Kuuno Päivinen
- Suikale 3:7 Emil Konstig
- Virstakallio 3:8 Juho Avonius
- Paavola 4:1 Eljas ja Taavetti Hämäläinen
- Viistola 4:3 Juho ja Mikko Immonen
- Vehnämäki 4:4 Viljam Laasonen, Helsinki
- Kaatio 4:6 Tilda Kempas
- Välimäki 4:7 Juho Hoffren
- Kaista 4:8 Hanna Immonen
- Välipelto 4:9 Asko Avonius
- Kotikallio 4:10 Antti Seppänen
Kuten ylläolevasta luettelosta näemme, Makarin tilaluku on kasvanut 28. vuodessa 15 tilasta 26 tilaan. Tiloja on saatu lisää lohkomalla joitakin tiloja pienemmiksi. Lohkomisia, niiden ajankohtia ja syitä en ole lähtenyt selvittämään. Tiloilla on luonnollisesti tapahtunut myös sukupolven vaihdoksia.
Juho Avoniuksen pikkuveli, Lahteen 1918 huonekalutehtaan perustanut Asko Avonius näyttää omistaneen kylältä kolme tilaa. Hänellä kerrotaan olleen suuria unelmia Makarin suhteen. Pälkjärveläisessä 1/2009 Laina Valkonen (o.s.Immonen) muistelee lapsuutensa Makaria ja kertoo näistä unelmista: Isä Johannes kertoi Asko Avoniuksen suunnitelleen Makarin kylää Suomen kauneimmaksi kyläksi – sinne tulisivat suuret puutarhat, maastohan oli mitä viehättävin. Suunnitelmissa oli myös elokuvateatterin perustaminen kylään. Asko Avoniuksella oli palkattu työnjohtaja toteuttamassa suunnitelmia. Kai suunnitelmissa perääkin oli, koska rakentaminen oli aloitettu välirauhan aikana. Oli kaksi suurehkoa työmiehille ja naisille rakennettua rakennusta tien toisella puolella, Nousiaisen tyttöjen taloa vastapäätä. Oli myös suuri kaksikerroksinen tallirakennus, jonka yläkerrassa oli suuri huone. Siellä pidettiin ns. pimeitä tansseja, kun sota-aikana ei saanut tanssia. Musiikkiakin oli.
Makarin tilojen ja niiden omistajien vaiheet ovat herättäneet mielessäni monenlaisia ajatuskulkuja ja jossitteluja. Se mikä minua vieläkin ajatteluttaa, on tuo 1911 tehtyjen tilakauppojen laina-aika 28 vuotta. Jos kaikki saivat velkansa maksettua määräaikaan mennessä, he olivat velattomia 1.6.1939. Puoli vuotta myöhemmin syttyi talvisota. Sodan päätyttyä 13. maaliskuuta 1940 kodit, kaunis kotikylä ja koko siihenastinen elämä ja elämäntyö oli jätettävä ja lähdettävä evakkotaipaleelle. Oli se niin väärin! Ihan itkettää kun ajattelen asiaa.
LOPUKSI – isä opastajana unessa ja entiset naapurit Viistolassa
Noin kuukausi ennen ensimmäistä arkistokäyntiäni näin unen, jossa isäni tuli työpaikalleni Hietaniemen hautausmaalle. Isä käveli sisään uuden kappelin takapihan puoleisesta portista pukeutuneena harmaisiin pussihousuihin ja ruskearuutuiseen sarkalyyssiin. Päässä oli harmaa lippahattu, jalassa lapikkaat ja kädessä paperinen ruskea taimikassi. Isä oli menossa jollekin haudalle. Ilahduin isän tulosta ja lähdin hänen peräänsä. Kadotin isän näkyvistä. Kävin katsomassa toimistosta. Siellä oli paljon hautapaikkojen kyselijöitä, mutta isää ei näkynyt. Jospa isä on mennyt karjalaisten muistomerkille toiseen päähän hautausmaata, mietin. Ei näkynyt isää sielläkään. Jatkoin matkaani hautojen lomitse vanhan kappelin taakse ja kun pääsin korttelien 6 ja 9 väliselle käytävälle, uni loppui.
Uni jäi vahvasti mieleeni ja kotvan mietin mitä se minulle viestii. Isä oli kuollut vuonna 2000. Jonkin aikaa alussa kertomieni arkistolöytöjen jälkeen tein hautatietokannasta hakuja alahovilaisten sukunimillä. Tiesin, että heitä on haudattu Hietaniemeen. Yllättäen löysin tiedostoista myös Aleksanda von Fieandtin tiedot. Otin haudan osoitteen ylös ja lähdin käymään haudalla. Ja voitteko kuvitella, Aleksandan ja hänen lastensa musta korkea hautapaasi oli ihan käytävän reunassa korttelissa 6 juuri sillä kohtaa johon uneni oli päättynyt! Olin kulkenut vuosien varrella tuota käytävää pitkin satoja kertoja kiinnittämättä hautaan minkäänlaista huomiota.
Olen ollut seuran järjestämällä valkovuokkomatkalla neljä kertaa. Kaksi kertaa (2007 ja 2015) olen päässyt käymään Viistolan mailla Immosten entisten naapureiden opastuksella. Ensimmäisellä matkalla olin yhdessä siskoni Maijan kanssa. Muistona noilta käynneiltä minulla on koko joukko kuvia Viistolaan johtavasta tiestä, pusikoituvista pelloista ja metsään työnnetyistä sammaloituneista kivikasoista, jotka ovat joskus olleet rakennusten kivijalkoja.
Me tajusimme jälleen kerran, että haluaisimme tietää paljon enemmän kuin tiedämme esivanhemmistamme, haluaisimme tavata ja haastatella vainajiamme, olisimme viimeinkin kiinnostuneita heidän elämästään ja ymmärtäisimme heitä. Haluaisimme kuulla miten he itse perustelivat tekojaan ja ratkaisujaan, haluaisimme saada heidät vielä kerran tapaamaan toisensa, ja näyttelemään elämänsä uudestaan jälkeläistensä edessä. (Eeva Kilpi: Rajattomuuden aika)
Lähteet:
Kansallisarkisto: Ilomantsin tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat; Ilmoitusasioiden pöytäkirjat 1916. Toimituskirja ja uudistuskartta (D 54) tiluslohkomisesta Paavolan vapaatalon numero 4 tiluksista vuodelta 1909, Pälkjärven henkikirjat
Digitaalinen sanomalehtiarkisto
Kuva alkuperäisestä velkakirjasta Halikon Hämäläisten kokoelmista
XXXXX
Kotisivujen kuvagalleriasta löytyy lähes sata kuvaa makarilaisista ennen ja jälkeen sotien.
https://palkjarvi.fi/galleria/index.php?/search/1183
Tarina-arkistosta löytyy useita tarinoita makarista ja makarilaisista
Laina Valkosen ”Vasaran Lainan” muistelmassa kylä herää eloon.
Makarilaisten elämäntarinoita on julkaistu useissa Pälkjärveläinen lehden numeroissa. Numero 14/2015 on Makari-Naatselkä teemanumero ja sitä on vielä saatavana.
