Moskovan välirauhan (Neuvostoliiton, Britannian ja Suomen välinen jatkosodan päättänyt rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944) jälkeen suomalaiset evakuoitiin Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta. Siirtoväkeä asutettiin pienentyneen Suomen alueelle Karjalasta, Kuusamosta, Sallasta ja Petsamosta. Suurin väestöryhmä tuli Karjalasta noin 420000 henkeä, joka oli 12% koko Suomen väestöstä. Sen lisäksi joutuivat Porkkalan asukkaat siirtymään pois kodeistaan Neuvostoliitolle vuokratulta alueelta.
Maanhankintalain ja asutuslain mukaan siirtoväestö sai hankkia maata heille osoitetuilta alueilta. Maata hankittiin valtiolta, kunnilta, seurakunnilta, yhtiöiltä ja yhteisöiltä, sekä yksityisiltä. Maanluovuttajille maksettiin valtion obligaatioilla joita ei sidottu indeksiin ja maan saajat maksoivat maansa pitkäaikaisilla lainoilla. Siirtoväen sijoitussuunnitelma koski varsinaisesti vain maatalousväestöä eli asuntoviljelystilaan oikeutettuja maanviljelijöitä. Heitä oli siirtoväestä 35 prosenttia.
Siirtoväen sijoitussuunnitelmissa pyrittiin siihen, että samalta seudulta kotoisin olleet karjalaiset pääsivät asumaan lähelle toisiaan. Pälkjärveläiset sijoitettiin Enon, Kiihtelysvaaran, Pielisensuun, Pyhäselän ja Tuupovaaran Kuntiin. Nämä kaikki kunnat kuuluvat nykyisin Joensuuhun.
(kuvia voi klikata suuremmaksi)
Tänään-Juuret Karjalassa näyttely
Erään pyhäselkäläisen siirtokarjalaisperheen jälkeläinen, Tarja Lamminsalo, järjesti Hammaslahden uuteen kirjastoon valokuvanäyttelyn, joka sisältää vanhoja kuvia luovutetun Karjalan alueelta ja uudelleenrakentamisen ajalta nykyisten rajojen sisäpuolella. Hammaslahti on vanhan Pyhäselän keskustaajama. Näyttelyyn pääsee tutustumaan kirjaston aukioloaikoina 7.9.2025 saakka. Kirjaston seinällä olevien valokuvien lisäksi kuvia voi katsella lukusalin puolella olevasta näyttöruudusta ääniraidan kera.
Näyttelyn avajaiset pidettiin 13.elokuuta ja sinne Tarja oli laatinut ohjelmaesityksen. Esitys sisälsi vanhojen kuvien lisäksi musiikkia ja runotekstejä. Musiikkiesityksestä ja instrumenteilla tehdyistä äänitehosteista vastasivat Anna-Maija Kekki kantele, Tarja Lamminsalo hanuri, Raija Kautonen mandoliini, kitara ja viulu. Runotekstit lukivat Jarmo ja Vuokko Mäkelä. Kuvien esittämisen hoiti Matti Holopainen. Esitykset pidettiin klo 14 ja klo 18. ja niihin oli yleisöllä vapaa pääsy.
Avajaisohjelma
Esitys alkoi 1935 otetulla kuvalla ”Ullanvuorelta kaakkoon Pikkujänisjärvelle” ja vahvalla tekstillä:” Juuret Karjalassa työntyivät maahan, kietoutuivat paikkaan ja aikaan”….
Alkurunon jälkeen kanteleen, mandoliinin, hanurin ja viulun säestyksellä kuvat lipuivat kertoen rajantakaisen elämän arjesta ja juhlasta. Rauhallinen elämänmeno pysähtyi, kun pienen Martta tytön opettaja sanoi eräänä päivänä oppilaille: ”Nyt teidän pitää lähteä kotiin, sota on alkanut”. Juhla- ja juhannuskuvat vaihtuivat kuvaan sotilaista taistelusavun keskellä. Musiikki ja äänitehosteet muuttuivat uhkaavaksi sodan, sekä kauhun kuvaelmaksi. Runo, jossa kuvailtiin hirmuista henkeä: ”…tuulen tuisku, tuskan henki puhaltelee päivät pitkät…” loi kuulijoilleen pelottavan tunnelman. Runo, jossa pieni Martta joutui viemään taloihin pelättyä sanoma: ” -aamulla on lähtö”, välitti sen tuskan ja epätietoisuuden, jota kodin jättäminen ja matka tuntemattomaan voi aiheuttaa.
Pikkuhiljaa musiikki alkoi taas hyräilemään tyynempiä säveliä ja karjankellojen soidessa siirryttiin kuvien musiikin ja runojen myötä uusille asuinsijoille ja jälleenrakentamisen aikaan. Elämä oli taas voittanut ja tulevaisuuden horisontissa alkoi kajastella valoa. Siirryttiin muistelemaan lämmöllä vanhempien ja isovanhempien tekemää työtä ja uhrauksia, sekä heidän jälkipolville välittämäänsä lämpöä ja turvallisuuden tunnetta.
Loppukuvana näytölle jäi ”Näkymä Alahovin räystäältä Pälkjärvelle”. Viimeisenä musiikkiesityksenä soi kanteleen, hanurin ja kitaran säestyksellä kappale, jonka sanat menivät jotenkin näin: ”…tänään päätin päästää haaveeni taivaalle leijumaan…”. Lauluosuuden tulkitsi hienosti Tarja Lamminsalon tekstiin sävellyksen tehnyt Raija Kautonen.
Molempien esityskertojen yleisö oli tyytyväinen kuulemaansa ja näkemäänsä. Esitys tulkitsi hienosti tuntoja ja tuntemuksia, joita siirtokarjalaiset joutuivat kokemaan rauhallisen, seesteisen ajan vaihtuessa sotaan, tuskaan ja tuntemattomuuteen. Ja kuinka sieltä noustiin uuden elämän alkuun. Esitys ja näyttely ovat hieno kunnianosoitus menneille sukupolville.
