Sijainti
Pälkjärven siviilihautausmaa sijaitsee Värtsilä-Sortavala-tien varressa noin 16 kilometrin päässä Niiralan raja-asemalta. Hautausmaa on suoraan T-risteyksen edessä, ja risteyksessä on opasteviitta. Maantien puoleinen osa alueesta on suurimmaksi osaksi aidattu valkoisella aidalla.
Entisen hautausmaan portin oikealla puolella sijaitsi 1700-luvulla rakennettu kellotapuli, joka tuhoutui tykistötulessa kesällä 1941 hyökkäysvaiheen aikana.
Hautausmaan koordinaatit
- 62.051030, 30.678737
- 62° 3′ 3,71″ N, 30° 40′ 43,45″ E
Hautausmaan historiaa
Varhaisvaiheet
Pälkjärven väestö oli alun perin ortodoksista, ja pitäjän alueella sijaitsi useita kyläkalmistoja. Kalmistoja tiedetään olleen ainakin seuraavissa kylissä:
- Anonniemi
- Kuhilasvaara
- Luopaussalmi
- Tyytysaari
- Jeronkylä
- Puikkola
- Naatselkä
- Makarinvaara
- Iljala
- Kurikka
- Pälkisaari
Vuoden 1656 Ruptuurisodan jälkeen suurin osa ortodoksiväestöstä muutti pois alueelta, ja heidän tilalleen saapui luterilaista väestöä. Sodan aikana Karjalan ortodoksit tukivat venäläisiä ja luterilaiset ruotsalaisia.
Nykyinen luterilainen hautausmaa vakiintui paikalle, jossa oli aiemmin ortodoksinen kalmisto. Ortodoksit haudattiin myöhemmin Tohmajärven Petravaaraan.
Kirkko ja kellotapuli
Hautausmaan viereen rakennettiin kirkko ja kellotapuli. Kirkko tuhoutui 1700-luvulla pikkuvihan aikana, mutta rakennettiin uudelleen. Tulipalo kuitenkin tuhosi sen vuonna 1860, minkä jälkeen uusi kirkko rakennettiin hieman kauemmaksi.
Vuonna 1790 rakennettu kellotapuli säilyi aina vuoteen 1941 saakka, jolloin se tuhoutui jatkosodan aikana Pälkjärven takaisinvaltauksen yhteydessä.
On mahdollista, että vainajia on haudattu myös vanhojen kirkkojen sisäpuolelle, mutta tästä ei ole säilynyt varmoja todisteita.
Hautausmaan laajentaminen
Vuonna 1889 laadittiin suunnitelma hautausmaan laajentamisesta. Lisämaata saatiin kirkkopiha-alueelta ja ostettiin Alahovin tilalta. Laajennuksen jälkeen hautausmaan pinta-ala oli noin yksi hehtaari, ja kellotapuli jäi hautausmaa-alueen sisäpuolelle.
Laajennettu hautausmaa vihittiin käyttöön 10.8.1890.
Hautausmaa oli aidattu riukuaidalla. Kellotapulin vieressä sijaitsi ruumishuone, jossa säilytettiin niitä vainajia, joille ei ollut sopivaa säilytyspaikkaa kotipihapiirissä ennen hautausta.
Kirkkoaidan ulkopuolella sijaitsi paikallisten talollisten talkoovoimin rakentama hevoskatos. Jokaiselle hevoselle oli oma paikkansa, jossa eläimet odottivat omistajiaan kirkollisten toimitusten ajan.
Uuden hautausmaan perustaminen
1930-luvulla hautausmaa alkoi käydä liian pieneksi. Sinne haudattiin pitäjän asukkaiden lisäksi myös Pälkjärven piirimielisairaalassa menehtyneitä henkilöitä, joita ei voitu haudata omaan kotikuntaansa.
Uutta hautausmaata varten ostettiin noin hehtaarin suuruinen alue Laukkalan tilalta Värtsilään johtavan tien varresta. Opetusministeriö myönsi luvan hautausmaan perustamiseen vuonna 1937.
Uutta hautausmaata ei kuitenkaan ehditty ottaa siviilikäyttöön. Talvisodan puhjettua vuonna 1939 alueesta muodostui sodissa 1939–1944 kaatuneiden sankarihautausmaa.
Sotavuodet
Pälkjärven takaisinvaltauksen aikana vuonna 1941 kaatuneita sotilaita ei voitu välittömästi kuljettaa kotipaikkakunnilleen. Heidät haudattiin väliaikaisesti siviilihautausmaan viereiselle pellolle perustettuun sankarihautausmaahan.
Talvella 1942 vainajat nostettiin haudoistaan, siirrettiin arkkuun ja kuljetettiin kotiseuduilleen lopullista hautaamista varten.
Hautamuistomerkit
Varhaisimmat hautamerkit olivat yksinkertaisia kotitekoisia puuristejä, joihin merkittiin vainajan nimi ja elinvuodet. Puuristejä uusittiin niin kauan kuin vainaja säilyi suvun muistissa.
Vähitellen puuristit korvattiin kivipaasilla ja 1800-luvun alkupuolelta lähtien myös valurautaisilla risteillä.
Vuoden 1918 muistomerkki
Vuonna 1922 hautausmaan aidan viereen, koivujen suojaan, pystytettiin muistomerkki viidelle vuoden 1918 taisteluissa kaatuneelle pälkjärveläisnuorukaiselle.
Talvisodan jälkeen muistomerkki oli evakossa Tohmajärvellä. Jatkosodan aikana kotiinpalaajat toivat sen takaisin Pälkjärvelle, missä se pystytettiin uudelle hautausmaalle.
Toisen evakkotaipaleen alkaessa muistomerkki vietiin jälleen turvaan Tohmajärvelle. Siellä se pystytettiin 1960-luvulla uudelle jalustalle kirkkopihaan kellotapulin viereen pitäjäseuran ja lahjoittajien tuella.
Pälkjärven pitäjäseura kunnostutti muistomerkin ja vihki sen uudelleen käyttöön vuonna 2024.
Hautausmaan kunnostustyöt
Ensimmäiset kunnostustalkoot järjestettiin kesällä 1942. Hautausmaa oli kärsinyt pahoin takaisinvaltauksen taisteluissa. Hautakiviä oli kaadettu, ja alueelle oli kaivettu taisteluasemia.
Vuodesta 1997 lähtien Pälkjärven pitäjäseura on järjestänyt hautausmaiden kunnostustalkoita. Talkoissa on muun muassa:
- nostettu ja puhdistettu kaatuneita hautakiviä
- raivattu vesakkoa ja pensaikkoa
- rakennettu aitaa
- pystytetty opastetauluja
- rakennettu muistelemispaikka
Vuonna 1999 hautausmaille siirrettiin kasveja Pälkjärven alueelta:
- kotkansiipi Linnunvaarasta
- mehitähti Naatselästä
- punainen ruusu Jerosta
Nykytilanne
Vuonna 2005 kuvattiin kaikki säilyneet suomalaiset hautamuistomerkit. Niitä oli yhteensä noin viisikymmentä.
Vuoden 1944 jälkeen hautausmaalle on haudattu myös paikallisia venäläisiä vainajia.
Tiedot on koonnut työryhmä
- Matti Holopainen
- Anja Koukku
- Tuomo Heiskanen
Lähteet
- T. Könönen: Pälkjärven pitäjäs (1891)
- Veijo A. Saloheimo: Pälkjärven historia (1963)
- Irma Lounatvuori: Pälkjärven hautausmaat, Pälkjärveläinen-lehti 21/2018
- Pälkjärven pitäjäseuran aineisto, Joensuun kansallisarkisto

