PÄLKJÄRVEN PERINTÖ SUOMELLE / Lissu Kaivolehto

Pälkjärvi oli pieni pitäjä. Pinta-ala 216 km2.  Pälkjärvi oli luovutetun alueen pienin pitäjä, jollei mukaan lasketa kahta pientä saaristokuntaa, joissa oli vain muutama sata asukasta. Ennen talvisotaa, vuonna 1939 asukkaita oli 2054.

Valtakunnan nykyiseltä rajalta, Niiralan raja-asemalta on 15 km:n matka Pälkjärven entiseen keskustaan Iljalaan, jota nykyisin kutsutaan Puikkolaksi.

MARIMEKKO, ASKO, UPO, UPONOR ja SAARIOINEN ovat kaikille suomalaisille tuttuja yrityksiä. Kuinka moni mahtaa tietää, että niiden perustajat ovat syntyneet Pälkjärvellä?

MARIMEKKO

Armi ja Viljo Ratian perustama Marimekko Oyon suomalainen tekstiili- ja vaatetusalan pörssiyhtiö. Yhtiö suunnittelee, valmistuttaa, myy ja markkinoi vaatteita, tekstiilejä ja asusteita Marimekko-tuotemerkillä. Armi Ratia vei yhtiön Helsingin pörssiin 1974 ja johti yhtiötä 28 vuotta kuolemaansa saakka 1979. Vuonna 1985 yhtiö ostettiin osaksi Amer-yhtymää. Myöhemmin rahoitusvaikeuksiin ajautuneen yhtiön osti Kirsti Paakkanen, joka johti yritystä 1991–2008 ja vei sen uudestaan Helsingin pörssin I-listalle vuonna 1999. Vuonna 2008 Marimekon pääomistajaksi tuli Mika Ihamuotila. Huhtikuusta 2015 alkaen toimitusjohtajana on toiminut Tiina Alahuhta-Kasko.

Marimekon markkina-arvo oli vuoden 2021 lopussa 687,5 miljoonaa euroa, ja sen liikevaihto vuonna 2021 oli 152,2 miljoonaa euroa. Marimekon henkilöstöön kuului vuoden lopussa 409 työntekijää, ja sillä oli maailmanlaajuisesti 152 myymälää. Suomessa oli 64 myymälää. (Lähde: Wikipedia)

Armi Ratian lapsuudenperhe kesällä 1921. Armi seisoo takana vanhempiensa Hilma ja Matti Airaksisen välissä. Äidin sylissä Saara ja isän sylissä Samuli. Aimo seisoo oikealla ja Samuli istuu nurmikolla. Kuva Pohjois-Karjalan museo.

Marimekon perustaja, Armi Ratia (1912-1979) syntyi pälkjärveläisen Airaksisen opettaja-kauppiasperheen esikoisena. Perhe muutti Koivistolle Armin ollessa 14-vuotias. Isä Matti Airaksinen halusi päästä eteenpäin kauppiaan urallaan ja osti suuremmat liiketilat Koivistolta.

Käytyään seitsemän luokkaa yhteiskoulua Joensuussa ja Viipurissa Armi opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiilitaiteen linjalla, josta hän valmistui 1935. Samana vuonna hän avioitui luutnantti Viljo Ratian (1911–2006) kanssa ja perusti Viipuriin kutomon, jossa kudottiin pääasiassa ryijyjä. Armi Ratian ryijyjä oli ensimmäisen kerran näytteillä jo 1934. Pari vuotta myöhemmin niitä oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä. Sota keskeytti kutomon toiminnan. Armi Ratia työskenteli puolustusministeriön palveluksessa 1939–1941 ja mainostoimittajana Erva-Latvala Oy:ssä 1942–1949. Erva-Latvalalla Armi oppi myynnin ja mainonnan perusasiat, kuten sen että menestymisen elinehto on tehdä asiat toisin. 

Vuosi 1951 oli ratkaiseva Armin uralla. Hän halusi laajentaa Viljo Ratian ja Arvo Nurmen omistaman, vahakankaita valmistavan, Printexin valikoimia tekstiileillä ja samalla näyttää, miten kankaita voidaan käyttää. Marimekon tarina alkoi Kalastajatorpan siirtomaasalissa 21.5.1951 järjestetystä muotinäytöksestä. Muotinäytöstä edeltävänä iltana uudelle yritykselle keksittiin nimi Marimekko. Myös jokainen näytösvaate nimettiin omaperäisesti, kuten siitä lähtien jokainen Marimekon tuote. Yleisö ihastui näytösvaatteisiin, jotka lähes revittiin käsistä.

Marimekon kansainvälinen läpimurto tapahtui 1958, jolloin tuotteita oli esillä Brysselin maailmannäyttelyssä ja Tukholman myyntinäyttelyssä. Merkittävää oli myös Jacqueline Kennedyn esiintyminen Marimekon leningissä. Tuotemerkki rekisteröitiin yli 60 maahan.

Armin ennakkoluulottomuuden ja rohkeuden ansiosta Marimekosta tuli käsite. Armi Ratiaa kuunneltiin hänen oman toimialansa ulkopuolellakin; hänestä tuli yksi tunnetuimmista suomalaisista yritysjohtajista. Häntä kuvaavat hyvin hänen 14-vuotiaana päiväkirjaansa kirjoittamat säkeet: ”On vain yksi velvollisuus – kauneus. On vain yksi todellisuus – uni. On vain yksi voima – rakkaus.” Nuo sanat on kaiverrettu myös hänen hautakiveensä sekä Armi Ratia-puiston muistokiveen.

Armi ja Ristomatti Ratia ja taustalla onnistunut yhteinen projekti, Espan myymälä 1974. Kuva Ristomatti Ratian kirjasta Paha poika.

Armi vaikutti Marimekossa tekstiilitaiteilijana, sanataiteilijana, toimitusjohtajana, taiteellisena johtajana ja suhdetoimintaguruna. Hän oli omaperäinen ja peloton uusien polkujen raivaaja ja näkijä, joka loi Marimekosta koko elinympäristön kattavan ilmiön, elämäntavan ja asenteen. Armin mielestä Marimekon tuli olla elämänläheistä kaunista arkipäivää.

Tilaisuudet vuonna 1964 hankitussa Bökarsin kartanossa eivät olleet pelkästään Marimekon suhdetoimintaa, vaan koko Suomen ja suomalaisen kulttuurin tekemistä tunnetuksi. Karjalainen aito, sydämestä kumpuava vieraanvaraisuus oli siellä huipussaan. Bökarsissa vierailivat kulttuurin, politiikan ja bisnesmaailman huiput eri puolilta maailmaa. Ainutlaatuisella luovuudellaan Armi Ratia loi unohtumattomia juhlia, joissa viihdyttiin pikkutunneille saakka.

Marimekko laajensi toimintaansa myös Pohjois-Karjalaan. Marimekon ompelimo aloitti Kiteellä 1974. Presidentti Kekkonen vihki sen käyttöön ompelemalla paidan helman.

Marimekko sai tasavallan presidentin vienninedistämispalkinnon 1974 – ensimmäisenä naisen perustamana ja johtamana yrityksenä.

Niin Armin kuin Marimekonkin taival oli täynnä nousuja ja laskuja. Eräässä Jaana-lehteen tekemässään pakinassa Armi tiivistää elämänsä muutamaan itseironiseen ja suhteellisuudentajua osoittavaan riviin kertoessaan kuinka joku toimittaja oli kysynyt, onko hänelle tapahtunut elämässä mitään erikoista. Armi kertoo vastanneensa toimittajalle: ”En muista mitään erikoista. Tätä työtä vaan aamusta iltaan ja illasta aamuunkin, Niin no, jos nyt ei ota huomioon Karjalan ja kirjojen menetystä, kolmen veljen kuolemaa sodassa tai sen uhrina epäsuorasti. Sisaren miehen kaatuminen. Kaksi konkurssia – isän ja Printexin. Kaksi tulipaloa. Kaksospoikien syntyminen liian aikaisin kuolleina. Suuren rakkauden mahdottomuus tässä elämässä. Rahan puutetta. Ruuan puutetta. Ei mitään erikoista.”

Ratiat saivat kolme lasta: Ristomatin (1941), Anttimatin (1944) ja Eriikan (1948). Liitto päättyi eroon 1969.

ARMIA JA HÄNEN ELÄMÄNTYÖTÄÄN ON MUISTETTU MONIN TAVOIN

Armi Ratian (1912–1979) syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi julkaistiin kokeneen journalistin Juha Tantun (1936–1998) henkilökuva Armi Ratian maailmassa. Teos jäi aikoinaan julkaisematta, sillä Ratian läheisimmät ystävät tuomitsivat sen liian ”intiimiksi” ja Armi uskoi heitä.

Merkkipäivän kunniaksi Marimekko painatti erikoiserän kankaita, jotka Armi suunnitteli Marimekon alkuvuosina. Suomen Käsityön Ystävät kunnioitti Ratiaa ottamalla uudelleen tuotantoon hänen 22-vuotiaana 1934 suunnittelemansa Maan uumen -ryijyn.

Suomen Rahapaja julkaisi kesän 2012 alussa juhlarahan, joka on nimetty Armi Ratian mukaan. Taiteilija Kari Markkasen suunnittelema kymmenen euron hopeinen muotiraha puhuu kaikkien kauniiden, vaikuttavien ja ennennäkemättömien asioiden puolesta.

Marraskuussa 2012 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä sai ensi-iltansa Pirjo Toikan kirjoittama näytelmä ARMI.

Eikä Armia ole unohdettu syntymän satavuotisjuhlavuoden jälkeenkään. Karoliina Lindgrenin kirjoittama ja Jörn Donnerin ohjaama draamaelokuva ARMI ELÄÄ! valmistui vuonna 2015.

Ja onpa Armista tehty oopperakin. Eeva Kontun säveltämä ja Heta Haanperän ohjaama ooppera Armi Ratiasta sai kantaesityksensä 8. kesäkuuta 2023 Ilmajoen musiikkijuhlilla. Armi-oopperaa esitetään Ilmajoella myös vuonna 2024. Armin roolissa on Lilli Paasikivi.

Armin ja hänen elämäntyönsä kunniaksi nimetty Armi Ratian puisto vihittiin käyttöön juhlallisin menoin 27. syyskuuta 2018. Tilaisuudessa paljastettiin Heikki Helmisen suunnittelema Armi Ratian muistokivi. Puisto on osa Kaivopuiston valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Lähteet: Wikipedia, Armista kirjoitetut kirjat, artikkelit ja verkkosivut

Kirjallisuus: Saarikoski Tuula: Armi Ratia – Legenda jo eläessään (1977), Ratia Ristomatti: Paha poika (2002), Parkkinen Marja-Leena: Love Armi – Armi Ratian henkilökuva (2005), Tanttu Juha: Armi Ratian maailmassa (2012), Marimekko; Suuria kuvioita. Teoksen ovat kirjoittaneet neljä toimittajaa: Tuija Sorjanen, Esa Koivuranta, Kati Pehkonen ja Annina Vainio(2015) ja Oranen Raija: Minä Armi R (2023).

Marimekosta ja Armista voit halutessasi lukea lisää mm. seuraavilta verkkosivuilta:

Marimekon tarina https://yle.fi/aihe/a/20-10000953

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/27/armi-ratia-ja-marimekon-kulta-aika

Armi-elokuva on katsottavissa täältä https://areena.yle.fi/1-2315396

https://www.epressi.com/tiedotteet/kulttuuri-ja-taide/armi-ratia-saa-juhlarahan.-unikko-ei-kuihdu-koskaan.html

https://www.ratia.com/artikkeli/armi-ratian-puisto-vihittiin-kayttoon

Armi-ooppera Ilmajoella 2023 https://yle.fi/a/74-20032608

ASKO, UPO JA UPONOR

Aukusti Avoniuksen vanhemmat Heikki ja Liisa Avonius sekä perheen nuorimmat lapset Susanna ja Aukusti kotona Makarissa. Kuva kirjasta Puiset pyramidit.

Pälkjärvellä puusepän poikana syntynyt Aukusti Avonius (1887-1965) hankki puusepän ammatin perustaidot Sortavalan käsityökoulussa. Hän kiersi sitten useissa eri puusepäntehtaissa Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsissa ollessaan hän tutustui huonekalujen sarjavalmistukseen. Palattuaan Suomeen Avonius aikoi aloittaa yritystoiminnan Viipurissa mutta Suomen sisällissodan levottomuudet estivät tämän suunnitelman. Avonius muutti Lahteen jossa hänen perustamansa Lahden Puuseppätehdas aloitti toimintansa kuuden työntekijän voimin Askon päivänä 6. syyskuuta 1918. Tehdas valmisti sarjatuotantona kohtuuhintaisia huonekaluja ja sen toiminta lähtikin menestyksekkäästi käyntiin.

Askolla oli alusta asti tehtaansa lisäksi myös omia myymälöitä, ensimmäinen aloitti vuonna 1919. Vuonna 1923 yhtiö rakensi uuden tehtaan Lahden Vuoksenkadun varrelle. Uusi tehdas varmisti lopullisesti Aukusti Avoniuksen aseman maamme nykyaikaisen huonekaluteollisuuden uranuurtajana. Tällöin yrityksellä oli 48 työntekijää. Vuonna 1928 valmistui jälleen uusi tehdas Lahden rautatieaseman luo. Se oli silloin maan suurin ja ajanmukaisin tehdasrakennus. Samana vuonna yhtiö julkaisi ensimmäisen tuotekataloginsa. Uusinta tehdasta laajennettiin edelleen vuonna 1930, jolloin tuotantolaitosten yhteyteen sijoitettiin myös yrityksen pääkonttori.

Avonius muutti yrityksen nimeksi vuonna 1931 Asko-Avonius Huonekalutehtaat. Samalla hän vaihtoi sukunimekseen Asko-Avonius. Samana vuonna Asko perusti myös myyntikonttorin Lontooseen ja Englannista tuli yhtiölle ensimmäinen tärkeä vientimaa. Asko kasvoi nopeasti Suomen suurimmaksi huonekalutehtaaksi.

Askon tehtaat 1934.

Askon sisaryhtiö Upo Oy perustettiin vuonna 1938 valmistamaan putkisänkyjä (hetekoita). Tehtaan tuotanto laajeni metallituotteisiin ja kodinkoneisiin 1940- ja 1950-luvuilla. Vuodesta 1946 lähtien Upon valimossa tehtiin sotakorvaustuotantoa, hammaspyöriä sekä osia laivoihin ja koneisiin. Valurautaputkia alettiin valmistaa vuonna 1949, jääkappeja 1952 ja pesukoneita 1953. Valimolla tehtiin myös spriikeittimiä, viemäri- ja käyttövesiputkia sekä lämpöpattereita.

Upon ensimmäisenä johtajana toimi Asko-Avoniuksen poika Arvi Tammivuori (1911-1972). Upo Oy perusti vuonna 1965 Nastolaan muovituotetehtaan. Muovi oli silloin uusi materiaali maailman laajuisesti. Tehtaan päätuotteeksi muodostui ajan kuluessa muoviputket ja niiden yhteet (liitokset). Upo Putkesta sai alkunsa myös vuonna 1982 perustettu Oy Uponor Ab, joka nopeasti kasvoi yhdeksi maailman suurimmista muoviputkivalmistajista, joka nykyisin tunnetaan nimellä Uponor Oyj.

Asko perusti ensimmäisen ulkomaisen tytäryhtiönsä USA:han 1947. Vuonna 1956 avattiin ensimmäinen suuri keittiökalusteliike Neuvostoliittoon ja 1958 ensimmäinen myymälä Saksaan.

Vuonna 1956 tehdasta laajennettiin ja se oli Pohjoismaiden suurin. Työntekijöitä oli 1 100. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa vakinaisia suunnittelijoita oli kahdeksan ja ulkopuolisiakin käytettiin, tunnetuimpina Ilmari Tapiovaara ja Tapio Wirkkala. Wirkkalan lisäksi Askon valtteja olivat Eero Aarnio ja Jussi Peippo. Pääsuunnittelijana toimi muun muassa Olli Borg vuosina 1964–1967. Asko-Avonius luovutti 1950-luvun lopulla yrityksen päivittäisen johtamisen Onni Penttilälle (1915-1986) ja Frans Meltovaaralle (1907-1991). Penttilä oli tullut yhtiön palvelukseen 1945 ja Meltovaara 1937.

Askon Tehtaat Oy:stä kasvoi 1960-luvulla Lahden suurin työnantaja ja tuotannon arvolla mitattuna myös kaupungin suurin teollisuuslaitos. Vuosikymmenen puolivälissä Askon huonekalutehtaan pinta-ala oli lähes seitsemän hehtaaria ja se oli silloin Pohjoismaiden suurin. Yritys tehosti vientiään perustamalla myymälöitä ja myyntiyhtiöitä Saksaan, Ruotsiin ja Ranskaan.

Vuorineuvos Aukusti Asko-Avonius

Aukusti Asko-Avonius sai teollisuusneuvoksen arvon vuonna 1948 ja vuorineuvoksen arvon vuonna 1958. Alallaan hän oli kiistaton ykkönen Suomessa vuosikymmeniä. Aukusti pysyi loppuun asti karismaattisena, reilusti kansanomaisena patruunana. Asko-konserni oli hänen kuollessaan 1965 Lahden suurin yritys. Mökin poika Pälkjärven Makarinvaaralta oli luonut ainutlaatuisen uran ja teollisuusryhmän.

Asko-konsernin suuruuden aika osui 1970-luvun alkupuolelle. Silloin henkilöstön määrä oli noin 7600. Myymälöitä oli useimmissa Euroopan maissa ja tytäryhtiöt Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä, Hollannissa ja Belgiassa. Upolla oli neljä myyntiyhtiötä Suomen ulkopuolella.

Aukustin jälkeen ei lähipiiristä noussut hänen veroistaan teollisuusjohtajaa. Pankkimiesten ja palkkajohtajien käsissä konserni hajosi. Aukustin perinnöstä rönsyillyt huonekalutuotanto on hajaantunut Suomeen ja Ruotsiin. Asko-tuotemerkki kuuluu Indoor Group Oy:lle. Kodinkoneissa Asko on slovenialaisen Gorenjen tuotteiden merkki, niiden tuotantoa ei ole jäljellä Pohjoismaissa. Asko-konsernin jatkaja muodollisesti on Uponor Oyj.

Aukusti Asko-Avoniuksen henkistä perintöä jatkaa Askon Säätiö, jonka tarkoituksena on työskennellä kodinsisustuskulttuurin kehittämiseksi, kotien viihtyisyyden lisäämiseksi ja kodintekniikan edistämiseksi. Se mm. jakaa Asko Avonius palkintoja.

Uponor Oyj on suomalainen rakennusten sisäilmasto- ja putkijärjestelmiä toimittava yritys. Uponor toimii Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ja sen tuotteita myydään yli 80 eri maassa. Pohjoismaissa Uponor on myös ympäristö- ja yhdyskuntatekniikan putkijärjestelmien toimittaja. Yhtiö kuuluu liikevaihdoltaan Suomen 60 suurimman yrityksen joukkoon.

Lähde: Wikipedia, Paavo Valosen: Aukusti Avonius – Makarinvaaralta maailmalle (Pälkjärveläinen 21/2018) http://biografiasampo.fi 

Kirjallisuus: Kurjensaari Matti: Puiset pyramidit, Aukusti Asko-Avoniuksen henkilö ja luonne (1968), Tuominen Pirjo: Tapaus Asko. Raportti vallanvaihdosta. (1983), Mikkonen Isto: Yrittäjyys, omistajuus, kansainvälisyys. Uponor Oyj 90 vuotta (2008).

SAARIOINEN

Teollisuusneuvos Reino A. Avonius (1913-1967) oli keskeinen vaikuttaja suomalaisen elintarviketeollisuuden kehittäjänä toisen maailmansodan jälkeen. Hän rakensi veljiensä kanssa Sahalahdelle huomattavan elintarvikealan toimijan Saarioinen Oy:n setänsä vuorineuvos Aukusti Asko-Avoniuksen tukemana.

Saarioisten perustajan lapsuudenperhe 1931 Makarissa. Ylärivissä vasemmalta Mauri, Helvi ja Reino. Alarivissä vasemmalta Tilda, Pentti, Kerttu ja Juho.

Avoniusten veljesten setä Aukusti Avonius (1887–1965) oli aikanaan lähtenyt Pälkjärveltä opintielle ja hankkinut puusepän taidot, ennen kuin hänestä tuli koko maan tuntema huonekalutehtailija ja vuorineuvos Asko-Avonius. Hän halusi, että myös hänen veljenpoikansa opiskelevat. Reino Avoniuksen kohdalla tämä tarkoitti ensin Lahden maineikasta kansanopistoa ja sen jälkeen Lahden seudun maamieskoulua Nastolan Ahtialassa. Huonekalujen valmistuksella vaurastunut Asko-Avonius oli viljellyt maata ensin kotipitäjässään Pälkjärvellä ja sitten Laitialan kartanossa Hollolassa. Huonekalutehtailijasetä oli ajatellut Reinoa Pälkjärven tilan hoitajaksi. Siksi Reino Avonius lähetettiin vielä Kurkijoelle maamiesopistoon. Veljeksistä keskimmäinen Mauri Avotie (1915–1967) suoritti ensin kauppakoulun ja sitten teknisen koulun rakennuspuolella ja nuorimmainen Pentti Avotie (1924–2004) sen konepuolella.

Talvisodan päättyminen kohtalokkain seurauksin ajoi Avoniukset evakkomatkalle Pälkjärveltä Asko-Avoniuksen luokse Laitialan kartanoon Hollolaan. Kun haaveet viljelystä Pälkjärvellä kariutuivat, Asko-Avonius laittoi veljenpoikansa etsimään sopivaa tilaa. Sellaisen löydyttyä he ostivat 1941 Saarioisten kartanon Sahalahden pitäjästä. Saarioisten kartanosta tuli Reino Avoniukselle ja hänen veljilleen hoidettavaksi paitsi maatila, myös johdettavaksi merkittävä elintarvikealan liikeyritys, joka tunnetaan Saarioisena.

Saarioisten perustajan isän Juho Avoniuksen 70-vuotispäivää juhlittiin 1947 Hollolan Laitialassa. Vasemmalta Helvi, Pentti, Juho, Tilda, Mauri, Kerttu ja Reino.

Sahalahtelaisella maatilalla etsittiin heti sotien jälkeen innokkaasti sivuelinkeinoja. Viljeltiin tupakkaa, kasvatettiin taimia, perustettiin suuri kanala ja sen teurasjätteiden hävitystä varten kettutarha, purkitettiin punajuuria, ruvettiin tekemään eineksiä ja vaikka mitä. Asenne oli se, että kokeillaan kaikkea uutta, ja jos se ei kannata, lopetetaan tuotanto ajoissa. Lopulta kävi niin, että sivuelinkeinoista tulikin se pääelinkeino.

Teollinen tuotanto tilalla aloitettiin jo 1946 perustamalla tupakkatehdas, joka toimi vuoteen 1967. Osakeyhtiö Saarioisesta tuli 1955 ja sen toimitusjohtajaksi ryhtyi Reino Avonius. Yhtiö aloitti Suomessa broilerien teollisen tuotannon 1959 ja oli myös einestuotannon edelläkävijöitä. 1960-luvulta se harjoitti myös kalankasvatusta. Avonius sai teollisuusneuvoksen arvonimen 1964.

Saarioisten ohella Avonius oli mukana kehittämässä perustamaansa muovituotannon aloittanutta Artekno Oy:tä, joka tuotti aluksi teknillis-kemiallisia tuotteita, kasviravinteita ja erilaisia tekstiilejä. Maailmanlaajuiseksi kulttituotteeksi nousseen Eero Aarnion suunnitteleman Pallotuolin on valmistanut Artekno, samoin kuin kaikki muutkin Aarnion suunnittelemat lujitemuovikalusteet.

Reino Avonius menehtyi yrityksen asiakastilaisuudessa keväällä 1969. Saarioinen jatkoi perheyrityksenä, ja Reinon veljestä Pentti Avotiestä tuli Saarioisten toimitusjohtaja. Muutama vuosi valmistumisensa jälkeen Pentti Avotie oli työskennellyt Ruotsissa Scania-Vabiksen ja Ab Tobaksmonopolin palveluksessa. Avotie palasi Oy Panama Tobacco Co:n palvelukseen vuonna 1951. Kyseinen yritys oli Saarioisten omistama tupakkatehdas. Seuraavana vuonna Avotiestä tuli Saarioisten tuotantopäällikkö, vuonna 1955 myyntipäällikkö ja vuonna 1958 markkinointipäällikkö.

Kolmas veljeksistä, hallinto- ja materiaalihankintajohtajana toiminut Mauri Avotie oli menehtynyt pari vuotta aikaisemmin.

Samana vuonna kun Reino Avonius kuoli, Sahalahdelle valmistui valmisruokatehdas. Saarioinen työllisti 1970 hieman yli tuhat työntekijää. Kaksi vuotta aikaisemmin yrityksen liikevaihto hipoi 20 miljoonan markan rajaa. Toiminta laajeni 1972, kun Huittisiin perustettiin vihannessäilyketehdas. Yritys kasvoi koko 1970-luvun, ja 1984 siihen liitettiin Huhtamäki Oy:n Mestari Pedersenin lihajalostetehdas Hämeenlinnassa ja Valkeakoskelle rakennettiin erillinen tehdas. Merkittävää oli oman teurastamon avaaminen Jyväskylään 1987. Tampereesta tuli yhtiön kotipaikka 1991, kun uusi pääkonttori valmistui sinne.

Avotie jatkoi toimitusjohtajana aina vuoteen 1989, jolloin Saarioisissa työskenteli lähes 2 000 ihmistä. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuoteen 2000, hallituksen jäsenenä sen jälkeenkin. Avotie oli myös konsernin omistajayhtiön Artekno Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana.

Teollisuusneuvoksen arvon Pentti Avotie sai vuonna 1973, vuorineuvoksen arvon vuonna 1994 ja tekniikan kunniatohtorin arvon vuonna 1997. Pentti Avotie kuoli 2004. Monet Sahalahden pitäjän asukkaat jäivät kaipaamaan kunnioitettua patruunaa, jonka elämäntyö jätti pysyvät jäljen paikkakunnan elämään.

Pentti ja Annikki Avotien poika, Juhani Avotie (1957-2010) nousi Saarioinen-konsernin hallituksen puheenjohtajaksi isänsä jälkeen. Hän menehtyi onnettomuuden uhrina joulukuussa 2010. Veljensä kuoleman jälkeen Kaisu Avotie (s.1959) joutui ottamaan vastuun perheyhtiöstä.

Tampereen kauppakamari palkitsi Saarioinen Oy:n hallituksen puheenjohtajan Kaisu Avotien vuoden 2022 yritysjohtajana.

Itsenäisyyspäivänä 2022 Kaisu Avotie sai Suomen Leijonan komentajamerkin. Hän pitää sitä kunnianosoituksena sekä perheen että kaikkien saarioislaisten hyvin tehdystä työstä.

SAARIOINEN 2024 – Äitien tekemää ruokaa vuodesta 1957

Saarioinen on edelleen perustajasuvun hallussa oleva perheyritys, Suomen johtava valmisruokatalo ja kuluttajien ykkösmerkki noin 260 miljoonan euron liikevaihdolla. Ruokaa tehdään Sahalahdella, Valkeakoskella, Huittisissa ja Viron Raplassa noin 1 200 saarioislaisen voimin. Pääkonttori sijaitsee Tampereella ja myyntikonttori Vantaalla.

Saarioinen on valittu Reader’s Digestin (Suomessa Valitut Palat) vuosittain teettämässä Luotetuin Merkki -tutkimuksessa Suomen luotetuimmaksi valmisruokamerkiksi jo 22. kerran (Uutinen julkaistu Saarioisten sivuilla 6.2.2024)

Saarioinen Oy:n johtoryhmään kuuluu toimitusjohtaja Ilkka Branderin lisäksi kuusi jäsentä. Hallituksen puheenjohtajana toimii Kaisu Avotie. Hänen sisarensa, kauppatieteiden tohtori Leena Avotie on yksi hallituksen neljästä jäsenestä.

ARTEKNO 2024 – Tieto taipuu tuotteeksi

Reino Avoniuksen vuonna 1953 perustama Artekno kuuluu Artekno-Saarioinen konserniin. Artekno Oy on kasvanut, kehittynyt ja mukautunut vuosikymmenten ajan. Tulkoon mainituksi, että mm. vuosina 1969–1990 Arteknon tehtailta valmistui 3500 purjevenettä. Veneiden valmistus loppui laman alla.

Tänä päivänä Artekno keskittyy suunnittelu, materiaali ja teknologiaosaamiseen: solumuovin, lujitemuovin, ruiskuvalun, polyuretaanin sekä pakkausteknologioiden osa-alueilla. Tuotantoa on viidessä toimipisteessä ja vientiä kolmeenkymmeneen maahan. Arteknossa työskentelee 120 ammattilaista.

Lähteet: Wikipedia, Aamulehti, Iltalehti, Maaseudun tulevaisuus sekä seuraavat verkkosivut:

http://biografiasampo.fi

Yle Areena: Maatila, jossa kokeiltiin kaikkea uutta ja outoa – Saarioisten kartano.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50775555?fbclid=IwAR2y5v8jN6m9Q2WryuXmSKDTPaB_8-nmqiNqmFgDPzeJgf3U6x0LwjTOcOg

Maaseudun tulevaisuus 9.4.2016 ”Maksalaatikon ja muovituolin yhteys yllättää”

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/c93207ce-064c-593c-8556-b4df4af4aae4

https://tampere.chamber.fi/fi-fi/article/uutiset/vuoden-yritysjohtaja-kaisu-avotie-korostaa-kuluttajien-kuuntelemista/3226/

https://www.saarioinen.fi/saarioinen/yritys/tietoa_meista/

Artekno oy

https://shl.fi/2015/12/30/teollisuusmies-puhdisti-poytansa

Kirjallisuus: Kaisu Avotie & Leena Avotie: Saarioinen – Kartanosta elintarvikekonserniksi (2011)

Juttu on kirjoitettu helmikuussa 2024