Karjalaisen Kaiku-arkistossa seikkaillessani osui kohdalle juttu Pälkjärven pitäjäseuran kesäjuhlasta, joka pidettiin heinäkuussa 1955 lapsuuteni kotipitäjässä Kiihtelysvaarassa. Isäni Niilo Immonen on toiminut järjestelytoimikunnan kokoonkutsujana ja äitini Tyyne Immonen on pitänyt juhlassa tervehdyspuheen
Juhlien pitopaikka, Suojapirtti rakennettiin suojeluskunta- ja lottajärjestöjen talkootyönä ja se vihittiin käyttöön 30.11.1930. Nykyään Suojapirtti toimii nuoriso- ja kulttuuritilana ja sitä on mahdollisuus vuokrata myös yksityiskäyttöön.
Vappuaattona 1949 perustetun seuran kesäjuhlat pidettiin alkuun vuorovuosin Joensuussa ja niissä sen ympäristökunnissa mihin pälkjärveläisiä oli sijoitettu sodan jälkeen. Seuran ensimmäiset kesäjuhlat olivat heinäkuussa 1950 Joensuussa. Vuonna 1951 juhlittiin Liperissä, 1952 Joensuussa, 1953 Mulossa, 1954 Joensuussa, 1955 Kiihtelysvaarassa, 1956 Joensuussa, 1957 Viinijärvellä, 1958 Joensuussa, 1959 Niittylahdessa, 1960 Kaltimossa, 1961 Joensuussa, 1962 Liperissä ja vuodesta 1963 alkaen Joensuussa Karjalantalossa. Vuonna 1965 ei omia juhlia ole järjestetty, vaan on osallistuttu Karjalanliiton järjestämään suurjuhlaan Helsingissä.
Olen kopioinut sanasta sanaan alla olevan Karjalaisessa julkaistun jutun sekä siihen liittyvät henkilöhaastattelut. Jutun yhteydessä ei ole mainittu juhlassa vierailleen ja jutun kirjoittaneen toimittajan nimeä.
Löytyyköhän keskuudestamme enää ketään, jotka ovat osallistuneet tuohon juhlaan 68 vuotta sitten? Ainakin jutussa nimeltä mainitut ovat kaikki siirtyneet tuonilmaisiin aikapäiviä sitten.
Pälkjärvi elää ja pysyy myös nuorten pälkjärveläisten sydämissä
Kun Kiihtelysvaaran kirkon kellot viime sunnuntaina kutsuivat pälkjärveiäisiä jumalanpalvelukseen, jossa heidän oma entinen kirkkoherransa Veikko Korvenheimo saarnasi, palasivat varsinkin vanhemmat pälkjärveläiset varmastikin ajatuksissaan entisen pyhäkkönsä kesäisille tienoille ja muistelivat vanhoja kirkkomatkoja. Kaksi-kolmesataa pälkjärveläistä oli sunnuntaina kokoontunut Pälkjärven Pitäjäseuran vuosikokoukseen ja kesäjuhlaan Kiihtelysvaaraan.
(kuvia voi klikata suuremmaksi)
Vuosikokous
Vuosikokous alkoi klo 13 Suojapirtissä. Puheenjohtajana toimi Jalmari Väisänen ja sihteerinä E. Kivinen. Hyväksyttiin vuosikertomus ja tilit ja tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Kertakaikkiseksi jäsenmaksuksi hyväksyttiin 500 mk ja vuosimaksuksi 50 mk. Johtokunnan erovuoroiset jäsenet E. M. Eskelinen, Martti Hämäläinen ja Niilo Immonen valittiin edelleen. Tilintarkastajiksi valittiin Johannes Savolainen ja Viljam Laasonen, varalle Tauno Immonen ja Eila Vuori. Edustajaksi Karjalan Liiton vuosikokoukseen valittiin Viljam Laasonen. Ensi vuonna päätettiin vuosikokous ja pitäjäjuhla pitää Joensuussa.
Kesäjuhla
Kun oli laulettu Karjalaisten laulu, rouva Tyyne Immonen toivotti läsnäolijat tervetulleiksi. Hän totesi näiden pitäjäjuhlien tarkoituksena olevan pitää yhteyttä eri puolille hajaantuneiden pälkjärveläisten kesken, toivoi, että kaikki viihtyivät näillä juhlilla »mukavasti rupatellen ja supatellen». Neiti Pirkko Hämäläinen lausui pälkjärveläisille omistetun runon Kukkivat tuomet sekä Pohjanpään runon Kerjäläispoika. Kanttori Reino Siitonen esitti yksinlaulua kanttori M. Kilpirannan säestämänä.
Puheessaan khra Veikko Korvenheimo lausui mm: Niin yhteiset ilot kuin siirtolaistaival ovat liittäneet meitä yhteen. Vuosi vuodelta joukkomme pienenee, mutta uskon, että Pälkjärvi pysyy ja elää myös nuorten sydämissä, heidän tehtäväkseen jääkin kotiseudun perinteiden vaaliminen. Tällaiset kokoontumiset ovat omiaan sytyttämään ja säilyttämään kotiseuturakkautta.
Väliajan jälkeen laulettiin Jo Karjalan kunnailla. Karjalan Liiton järjestösihteeri Reino Joenpolvi totesi juhlapuheessaan, että on ihmetelty, miten olemme näinkin hyvin selvinneet kaikista vaikeuksistamme, olihan meillä siirtoväen asiain hoitamisen lisäksi myös raskas sotakorvaus. Mikä on se voima, joka on tämän aikaansaanut? Suomalainen sisu yhdessä Korkeimman suojeluksen kanssa. — Sitten puhuja käsitteli niitä vaikeuksia, joita aikoinaan oli voitettava, ennen kuin siirtoväen korvausasiat saatiin järjestykseen. Hän korosti siirtolaisten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka johti sitten karjalaisten järjestöjen perustamiseen. »Ellei meillä olisi näitä järjestöjä, mikä olisi heimomme asema nyt? Se olisi murheellinen.» Puhuja lausui ilonsa siitä, että tilaisuudessa oli runsaasti myös nuorta väkeä ja kiitti vanhempia, kun nämä tahtovat jättää vanhat perinteet perinnöksi nuorille. »Koettakaamme niin kauan kuin mahdollista vaalia karjalaisia tapoja, murretta ja perinteitä. Näin teemme palveluksen koko maalle.»
Rouva Rauha Immonen esitti yksinlaulua khra Korvenheimon säestämänä. Khra Heikki Savola toi Kiihtelysvaaran seurakunnan tervehdyksen, puhuen Psalmin sanojen »Sinä olet lukenut pakolaispäiväni, pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne Sinun kirjassasi» johdolla. Vapaan sanan aikana Mikko Vasko puhui ja pitäjäseuran puheenjohtaja Eino Kortelainen lausui päätössanat toivottaen kaikki tervetulleiksi ensi kesänä Joensuuhun. Lopuksi veisattiin kiitosvirsi.
»Sukkana ja säkkinä»
Tuolla menee Pälkjärven entinen kunnan isäntä, minulle sanotaan, ja kun olen tungoksen läpi päässyt 78-vuotiaan maanviljelijä Juho Avoniuksen luokse, huomaan pääseväni vähällä. Entiset pitäjäläiset ovat piirittäneet hänet ja kyselevät samoja asioita, joita minäkin olen aikonut.
— Missä sie nyt? tiedustelee punaposkinen emäntä. — Liperin Härkinvaarassa. — Ihanko sie itekses? — Ihan. Onhan se tytär Ylämyllyllä.
Työnnän kuitenkin kysymykseni väliin minäkin ja tiedustelin, minkälaisissa kunnan tehtävissä hän oikein oli ja kuinka kauan Pälkjärvellä. — Sukkana ja säkkinä, kuten sanotaan, hymyilee Juho Avonius. — Taisin olla siinä 25-vuotias, kun valitsivat minut, tottumattoman miehen, kuntakokouksen puheenjohtajaksi. Siitä lähtien olin sitten kunnan ja seurakunnan tehtävissä aina lähtöön saakka.
Rupattelemaan ja »kättä koettamaan»
— Täällä Kiihtelysvaarassa on meitä pälkjärveläisiä toistakymmentä taloa eri puolilla pitäjää, kertoo juhlien järjestelytoimikunnan kokoonkutsuja Niilo Immonen. Hänen lisäkseen ovat juhlatoimikuntaan kuuluneet Impi Immonen, Viljam Laasonen, Kaino Könönen ja Pirkko Hämäläinen sekä emäntänä vielä Hilkka Könönen.
— Meillä Kiihtelysvaaran pälkjärveläisillä ei ole mitään omaa seuraa, mutta kokoonnumme joskus juttelemaan. Nämä pitäjäjuhlat ovat melkein kuin »sukuloimista». On mukavaa kokoontua näin rupattelemaan ja kättä koettamaan vanhojen naapureiden ja pitäjäläisten kanssa.
Lähteet:
Karjalaisen Kaiku-arkisto – Karjalainen 5.7.1955
Kansallisarkiston Joensuun toimipiste – Pälkjärven pitäjäseuran arkisto
Kiihtelysvaara-seuran kotisivut
