Pääkaupunkiseuran ruskealalaiset olivat saapuneet 9.8. Joensuuhun ja me pälkjärveläiset liityimme heidän retkeensä.
Kimmelin pihasta Lähdimme 10.8 liikenne Kinnusen bussilla Ilomantsiin. Ruskealalaisia oli 20 henkilöä ja kaksi uutta jäsentä Joensuusta. Pälkjärveläisiä 11 henkeä ja matkan varrelta otimme mukaan neljä henkilöä. Ilomantsin matkailuyhdistyksen opas Ritva Purhonen nousi kyytiin Ilomantsin Nesteeltä.
Suunnistimme kohti Hattuvaaraa. Ritva kertoili Ilomantsin taajamasta ja sota-ajan historiasta mm. Talvisodan aikana neuvostoliittolaisia sotajoukkoja vastaan käydyistä puolustustaisteluista. Hattuvaaraan mennessä onkin nykyisin Sotatie jota pitkin pääsee silloisia taistelupaikkoja katsomaan. Kylän katuverkkoa uudistettiin 1999 ja silloin on saatu kylälle jalkakäytävät.
Ohitimme Mekrijärven harjumaisemia. Petkeljärven kansallispuiston sivuutimme. Opas kertoi että Koivusuon kansallispuistossa marjastus on sallittu vain paikallisille. Koitajoella pieni pysähdys, siinä oli puolustuslinja.
Talvisodan aikaan oli talot poltettu Hattuvaaraan menevän tien kylistä ja sen vuoksi Ruotsin valtio lahjoitti 20 taloa. Ne tunnistaa siitä, että ne on rakennettu paalujen varaan. Niitä on vielä muutamia jäljellä.
Hattuvaarassa menimme Pyhien Apostolien Pietarin ja Paavalin tsasounaan, Se on läntisen Euroopan vanhin käytössä oleva tsasouna. Tsasouna on rakennettu vuonna1792. Opas Helka Hoskonen kertoi ikoneista, että ne on tuotu Terijoen aseman kautta, mutta ei selvinnyt mistä. Hän kertoi myös käs`paikoista kuinka ne on tehty, niin että molemmin puolin on samanlainen kuvio, (ei muuten varmaan ihan kaikilta onnistukaan), sekä tsasounan pihapiirissä olevasta vanhasta kalmistosta. Pihapiirissä on myös Runonlaulaja Arhippa Buruskaisen muistokivi. Hattuvaarassa sijaitsee myös Pampalon kultakaivos joka työllistää 60 – 70 henkeä.
Siirryimme sieltä Taistelijan talolle jossa Lassi Puruskainen, nykyinen talon isäntä ja ravintoloitsija, otti meidät lämpimästi vastaan. Katsottiin ensin video sota-ajasta ja miten rauha viimein tuli. Sen jälkeen oli vapaata aikaa tutustua museon esineistöön ja teksteihin. Lassi opasti tarvittaessa. Oli meille siellä myös kahvia ja karjalanpiirakoita.
Taistelijan talo on veteraanien kunniaksi rakennettu ja Eelis Purmonen on ollut puuhamiehenä. Lassi sanoi pyörineensä isänsä apuna ja muutenkin olleensa talolla lapsesta asti, joten hänestä tuntui luontevalta lähteä luotsaamaan taloa eteenpäin. Samalla pitäjän ikärakenne nuorentui, kun perhekin muutti sinne.
Artikkelin kuvat Jaakko Jormanainen (Kuvia voi klikata suuremmaksi)
Pyhien Apostolien Pietarin ja Paavalin tsasouna 
Taistelijantalo Retkiporukka
Siirryimme Parppeinpirtille ruokailemaan. Kun vatsat oli saatu täyteen talon makoisista ruuista, tutustuttu uusiin matkakumppaneihin ja kuulumiset vaihdettu, niin siirryttiin Runonlaulajan pirttiin, jossa opas Lea Pajakka kertoi pirtin toiminnasta. Siellä näimme Käs`paikan joka oli tehty sillä lailla että molemmat puolet olivat samanlaiset.
Seuraavana oli vuorossa Kaikkien Pyhien tsasouna. Se on rakennettu Tolvajärven tsasounan mallin mukaan Larin Parasken elokuvan kuvausta varten.
Kaikien Pyhien tsasouna Raappanan maja
Sitten siirryimme Rajakenraali Erkki Johannes Raappanan majalle. Maja on sijainnut Rukajärvellä ja silloin majaa on kutsuttu Rukapirtiksi. Maja on siirretty 1944 Suomu-Seura ry:n metsästysmajaksi Suomusjärven rannalle Lieksaan. Metsästysyhdistys lahjoitti sen Karjalaisen Kultuurin Edistämissäätiölle. Maja siirrettiin 1984 Lieksasta Ilomantsiin Parppeinvaaralle. Nyt se on museona ja kertoo Raappanan elämästä sodan aikana.
Tutustuimme myös Luontopirtti Mesikkään. Näyttelyn pohjana on Ilomantsilaisen metsästäjän ja opettajan Heimo Rautavan täytettyjen eläinten kokoelma. Mesikässä sijaitsee museokauppa josta nopeimmat kerkisivät ostamaan kotiin viemisiä.
Sittenpä siirryimme Hermannin viinitilalle ja useammalle taisi lähteä mukaan viinitilan tuotteita joko viinipullo, kuohuvaa tai marmelaadikarkkia + hilloja.
Seuraavaksi matkasimme katsomaan kuinka moottorisahataiteilijat tekivät karhuja puusta jokavuotisille Karhufestivaaleille. Kova oli pörinä ja sahanpuru lensi. Taitavia ovat nämä taiteilijat. Käytiin myös tutustumassa torin antimiin.
Vesitorni oli retkemme päätepiste. Sinne pääsi hissillä, mutta myös raput olivat ahkerassa käytössä, vaikka olikin noustava ja laskeuduttava 188 askelmaa. Hulppeat ovat näkymät ylhäältä. Siellä saimme retkemme päätteeksi kuohuvat. Ruskeala- seuran puheenjohtaja Esko Rautanen kiitteli osallistujia mukavasta matkasta ja lupasi että yhteistyötä jatketaan seurojen kesken.
Vesitorni Moottorisahataidetta Näköala
Jaakko Jormanainen kiitti pälkjärveläisten puolesta Ruskeala- seuraa siitä, että saatiin olla mukana oikein onnistuneella retkellä.
Kiitos myös Eeva Hasuselle ja Marjukka Sellinille retken järjestelyistä ja huolehtimisesta. Kaikki sujui oikein hyvin. Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta matkaseurasta.
Linkin videolta voi katsella miltä Raappanan majalla näyttää: https://www.youtube.com/watch?v=KzxuFqUzYLI&t
